Kyllä Viro on ihan läpeensä kummallinen musiikkimaa. Tällaista levyä kuin tämä vuonna 1984 äänitetty ja ilmestynyt, Pärnua musiiki- ja lomakaupunkina mainostava Pärnaõie laulud (takakannessa myös nimellä Pärnaõis) (Melodija C60 21681 004) en voisi kuvitella julkaistavan missään muualla – tai enhän minä toisaalta ole vielä paneutunut esimerkiksi bulgarialaiseen kevyeeseen musiikkiin. Ihmetykseni johtuu musiikinlajien kirjosta ja yhteensovittamisesta. Kuvitelkaa nyt Kipparikvartetin tyylistä mieslaulua, keskikoulun kuulaan kaunista tyttökvartettia ja syntikoilla hissimusiikkia soittavaa huonoa instrumentaalipopbändiä samalla koosteella. Tämä levy on juuri sellainen. Siis ihan käsittämätön. Ja sellaisena juuri tavattoman hauska.
A-puolella meno tuntuu alkuun ihan normaalilta. Äijät laulavat viihteellisiä laulelmia Pärnun ihanuudesta. Tällaista on tehty varmaan Suomessakin – esimerkiksi vaikkapa Hangosta tai Kotkasta (voisin vaikka lyödä vetoa). Ja eihän tällaisia paikalliskokoelmia oikein jaksa kuunnella, jos ne eivät ole jotain totaali-ikivihreää sävellyksiltään tai sitten vain itselle jotenkin rakkaalta paikakunnalta. Juuri tällainen on levyn aloittava Vjatseslav Tammekändin laulama Sulle Pärnu. Tammekänd esiintyy myös seuraavalla kappaleella, kolmen biisin potpurilla Pärnu popurrii, jossa ovat mukana myös T. Lillimägi ja Ardo Juhkov (s. 1953). Biiseillä taustoja soittaa Rein Vendlan johtama orkesteri Pärnu. Tammekändiä ja Lillimägiä yhdistää se, että he eivät ole sitten koskaan mitään muut levyttäneetkään eikä heistä tahdo löytää edes mitään tietoja. Juhkov on sen sijaan edelleenkin keikkaa heittävä pieni pärnulaistähti. Hänen vanha bändinsä Keeris on myös levyttänyt jopa yhden EP:n neukkuaikana, vuonna 1985. Sitten seuraa jazzmies Hans Hindperen (s. 1928) sävellys ja hänen johtamansa kunnon mieslauluyhtye Vanad Sõbrad, joka sekin aikoinaan levytti myös tasan yhden EP:n, vuonna 1981, mutta toimi kaikkineen peräti 30 vuotta. Mutta sitten meneekin jo kummalliseksi. Siis niin kuin hienolla tavalla. Paul Ruudin (s. 1941) johtama naislauluyhtye Kapriis ja ja jazzmies Uno Naisoon (s. 1928–1980) säveltämä Valgerannas on nimittäin tosi hieno esitys. Jollain oudolla tavalla se kuulostaa vähän samalta kuin KOM-teatteri joskus silloin vuosia sitten parhaimmillaan. Kapriis ei kuitenkaan näytä levyttäneen koskaan mitään muuta, enkä löydä siitä edes mitään tietoja. Sääli. Sama koskee seuraavaakin naisäänistä yhtyettä, mutta vähän ymmärrettävämmin: Pärnu IV keskkoolitütarlaste kvartett on toki vain koulubändi, mutta kauniiin kuulaasti Felix Mandren (s. 1928) Pärnu suvi kulkee. Jazzmiehiä se on muuten tämä Mandrekin.
B-puolella meininki taas alkaa äijälaululla. Juhkov aloittaa, ja sitten tulee mukaan Pärnu KETA klubi meestertsett – no minähän tein salapoliisityötä ja sain selvitettyä, että kyseessä on Paikallis- ja palvelutyöntekijäin ammattiyhdistyksen Pärnun osasto eli itse asiassa ja ihan oikeasti hyvin merkittävä neuvostoaikainen kulttuuriharrastusympäristö. Tertsetti ei sitten muuta koskaan levyttänytkään. Sitten astuu kehiin Juhkovin bändi Keeris, joka vastaa kahdesta viimeisestä kappaleesta. Lopetus on ihan huikea. Naissoon säveltämällä Pärnaöis soivat jotkut analogiset syntikat tosi zeitgeistisesti. Kappale on niin hissimusiikkia... niin hissimusiikkia kuin vain voi olla. Kun kuulin sen ensimmäistä kertaa, tuli niin absurdi olo, että piti soittaa se heti uudestaan. Ja kyllä se oli totta. Siis mikä? Kai sitten se, että ensimmäisiä kertoja tajusin ihan oikeasti, että on olemassa ilmiö nimeltä "neukkuvirolainen lounge" (anteeksi, jos nyt jotain loukkaan) ja että saatan löytää tulevina vuosina ihan mitä tahansa ja minkälaiselta levyltä tahansa. Oikein jännityksellä odotan, että kalpeneeko tämäkin kokemus vielä joskus.
Levyn kannen on suunnitellut joku M. Eelmaa, joka on suunnitellut yhden toisenkin levynkannen 1980-luvulla. Tässä on oikein hopeapainatustakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti