Virossa ei 1970–80-luvuilla ollut loppujen lopuksi kovinkaan paljoa levyttämään päässeitä rockbändejä, ja siksi tuntuukin välillä, että kullekin lajityypille oli Virossa ihan oma bändinsä. Kasarisyntikkapoppia soitti sitäkin nimenomaan vain yksi bändi, vuonna 1982 progebändi Spiraalin kautta syntynyt Mahavok. Bändi pääsi neukkuaikana kolme kertaa äänitysstudioon. Karl Madisin (s. 1959, sittemmin varsin suositun ja edelleenkin toimivan Karavanin johtohahmo) ollessa laulusolistina bändi julkaisi yhden kolmen kappaleen EP:n vuonna 1984, Marju Länikin (s. 1957) kanssa bändi teki kahden vuoden kuluttua LP:n Südame laul, mutta se varsinainen oikea neukkuaikainen Mahavok-albumi oli vuonna vuonna 1987 äänitetty ja julkaistu Mahavok (Melodija C60 26525 002). Tuolloin solistina oli jo Kare Kauks (s. 1961), jonka puhdas ja kaunis mutta samalla vähän pakotetun tuntuinen ja jotenkin jopa vähän kovahko ääni sopii itse asiassa bändin kylmähköön syntikkasoundiin oikein hyvin.
Kauks on menestynyt myös jazzlaulajana. Naimisiin mentyään hän vetäytyi jo 1990-luvun alussa vähän syrjemmälle aktiivisesta musiikkelämästä, mutta Mahavok on tehnyt jonkinlaista comebackia 2000-luvun nostalgian myötä ja esiintyy konserteissa silloin tällöin – muun muassa Tallinnan Rock Cafessa lokakuussa 2009. Kauks on myös esiintynyt muilla lavoilla, muun muassa Les Misérables -musikaalissa. Siinä hän lauloi vuonna 2001 sen saman Fantinen soolobiisin, josta Susan Boyle (s. 1961) tuli sittemmin niin kuuluisaksi.
Mahavokin voimahahmo ja taiteellinen johtaja on kuitenkin kitaristi Heini Vaikmaa (s. 1958), jonka käsialaa ovat kaikki levyn sävellykset. Vaikmaan mieltymykset fuusiomusiikkiin ja progeen ovat myös luettavissa rivien välistä – varsinkin levyn ainoalla instrumentaalilla Juhtum tänaval –, vaikka bändin perussoundi onkin helpohkoa syntikkapoppia. On myös mainittava, että aika varman päälle rakennetuilta ja puhkisävelletyn tutuilta osa biiseistä tuntuu, mutta kyllä tällaisessa kasarimeiningissä on ihan oma vitsinsä. Ihan joka päivä, viikko tai edes kuukausi tätä ei kuitenkaan ehkä tarvitse kuunnella. Mutta sellaisena omansalaisena zeitgeist-viihteenä levy on ihan hauska, ja on siinä omat pienet huippuhetkensäkin. Klassikko se kuitenkin lajissaan on. Ei siis ihan täysin harmitonta poppia. Ja on minun ihan helppo ymmärtää sitäkin, että joku alkaisi ihan vakavissaan harrastaa Kauksin laulun kuuntelua. Mahavokin suurimmalla klassikolla Mägede hääl voi tehdä vaikka kuuntelukokeen.
Ja mitä tämä mystinen nimi Mahavok sitten tarkoittaa? Vähän tylsää: kyseessä on bändin silloisten jäsenten sukunimien alkukirjainten yhdistelmä – Madis, Arras, Himma, Aas, Vaikmaa, Oronen ja Kirme.
Levyn ainakin etupuoleltaan ihan kelvon kannen on suunnittelut Silver Vahtre (s. 1953), joka muuten vastasi valotaiteilija Margus Vaigurin kanssa vuoden 2007 Via Cruciksen visuaalisesta ilmeestä Helsingissä. Tämä teatterilavastaja ja -graafikko on tehnyt muitakin levynkansia.
PS. Mahavok on muuten ainoa virolaisyhtye, joka koskaan on esiintynyt Roskilden festivaaleilla. Tämä tapahtui vuonna 1991, ja sittenhän bändin aika alkoikin jo olla täysi. Ja onpahan joku muuten saattanut nähdä heidät Kotkan Meripäivilläkin vuonna 1986.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti