Eesti pop VII

Vuosina 1985–86 äänitetty ja vuonna 1986 julkaistu Eesti pop VII (C60 24663 009) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla: ilman mitään erityistä teemaa tarjolla on tuoretta menestyspoppia. Bänditkin ovat suurimmaksi osaksi entuudesta tuttuja.
A-puolen avaa Urmas Alenderin (1953–1994) ja Rujan Dokumentideta võõras linnas (T. Kull (?) – U. Alender) – vähän jumputavissa progesävyissään tavallaan levyn vakavinta antia. Tästä linkistä myöhempi liveversio. Sitten on vuorossa Aivar Mäe (s. 1960) ja Vitamiin. Rein Laaneorgin (s. 1952) säveltämä ja Reet Linnan (s. 1944) sanoittama Aastaid lennul läeb on vähän laahaava eivätkä nämä kasarisyntikat aina oikein jaksa innostaa. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon esittämä Kõike juhtub (myöhempi euroviisuvoittaja Ivar Must (s. 1961) – Valli Ojavere (s 1941) on aika joutava poprallatus. Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Moevoolude elukool (Tiit Kõrvits (s. 1951) – Villu Kangur (s. 1957) menee jopa vähän rockabillyksi. Bändiltä sujuu ainakin soitto. Meelis Punderin (s. 1956) ja Karavanin Rumba (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004) on pliisu lallatus. A-puolen päättää Apelsinin svengaava instrumentaali Õunaraks (Tõnu Aare, s. 1953)), jossa kuullaan myös Virossa melko harvinaista huuliharppua soolosoittimena.
Mitään kuolemattomia hetkiä levypuolella ei ole tarjolla. Ikiklassikoiksi näistä ei tainnut nousta mikään. 
B-puolen avaa Viljo Tammin (s. 1956) ja Fixin Eksamipalavik (tästä linkistä), joka on myös kokonaan Tammin käsialaa. Joutavanpäiväinen rallatus kertoo surullisesti sen, ettei Tammin karisma oikein riitä soololaulajaksi – varsinkin kun vertaa tätä varhaiseen Fixiin ja sen laulusolistiin Silvi Vraitiin (s. 1951). Marju Länikin (s. 1957) ja Mahavokin Kui sul on raske (Mikk Targo (s. 1959) – Leelo Tungal (s. 1947)) on rehellinen iskelmä ja ihan kaunis sellainen. Tästä linkistä voitte tarkistaa asian. Jüri Mazurtšakin (?) ja Monitorin Laulja on Jaak Jürissonin (s. 1956) säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama kaunis ja surumielinen popballadi. Sitten tulee parasta camp-osastoa. Thea Paluoja (s. 1962) ja Proov 583 Sinu juures (Mike Hawker – Heldur Karmo (1927–1997) eli esimerkiksi Dusty Springfieldin I Only Want to Be with You ja Baddingin ja mm. Ville Valon Niin jykevää on rakkaus. Tästä linkistä Proov 583:n huikea video. Tämä esitys oli muuten ainoa neukkuaikana vinyylille päätynyt Proov 583:n esitys – niin suuri hitti kuin se olikin. Levyn päättää sen epäilemättä aidoimmin oikeasti rokkaava Tõnis Mägin (s. 1948) ja Muusik Seifin Rong (Mägi – Ott Arder). Tästä linkistä myöhempi live.
Ihan kiinnostava sekasotku siis tämäkin kokoelma.
Hauskan kannen on suunnitellut T. Tormis (?).  

Eesti pop III

Eesti pop oli 11 vinyylilevyä sisältänyt sarja, joka ilmestyi vuosina 1979–92. Ensimmäinen ilmestyi vähän erilaisena ja nimellä Estonian Pop Voices vuonna 1979, ja kakkonen jäi kuulemma liian rajun kannen takia julkaisematta kokonaan. Sarja käynnistyi kunnollisesti säännöllisesti vasta siis osasta Eesti pop III (Melodija C60 20141 007). Vuonna 1984 ilmestynyt albumi sisälsi jo vuonna 1982 Tarton musiikkipäivillä äänitettyä live-materiaalia, lähinnä progea.

In Speltä on kaksi biisiä. Antidolorosum oli myös heidän esikoisalbumilaan. Isamaa on ilmestynyt ainoastaan tällä levyllä. Molemmissa laulaa ei-nyt-niin-ihan-hirveän-hienosti Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Myös Kasekelta on kaksi biisiä. Näotused ja Valhalla löytyvät myös Kaseken ainoalta LP:ltä Põletus. Samoin Ruja on mukana kahdella biisillä. Vähän sellaista pateettista isänmaajööttiä edustava Eesti muld ja eesti süda ja muuten joutavanpäiväisen pimputteleva rokkibiisi Sa oled muld teine eivät sisälly Rujan omissa nimissä julkaistuhin vinyyleihin. Rujan Urmas Alender (1953–1994) esitää myös Valdo Randperen (s. 1958) kanssa tämän biisin Las olla nii. Mahavokilta on yksi biisi, ihan komeasti äänimassaa vellova Kärestik. Tarttolaiselta Fixiltä on myös yksi hyvin kulkeva biisi, Kevad Tartu kohal, jota ei löydy heidän muilta levyiltään. Radarin kelvollinen fuusioviritys Trofee löytyy myös heidän samannimiseltä albumiltaan.   

Kaikkineen tämä on ihan hyvä ja ilmeisen edustava kokoelma virolaisen rockin vuodn 1982 aatelisista, joten ainakin historiallisesti merkittävänä katsauksena se jo kannataa poimia talteen, kun siihen kirpputorilla törmää. 

Muutamia muitakin kansia suunnitelleen E. Välin kansikin on ihan raflaava.