Tarmo Pihlap

Nuorena diabeteksen seurauksiin kuollut Tarmo Pihlap (1952–1999) oli rakastettu country- ja folktaustainen tanssi- ja iskelmälaulaja, joka ei kuitenkaan neuvostoaikana päässyt studioon omalla nimellään levyttämään kuin kahden 7-tuumaisen EP:n verran. Vuoden 1981 esikoislevy Tarmo Pihlap (Melodija C62-16117-8) sisältää hyvän näytteen Pihlapin tyylilajeista.
A-puolen aloittaa Uno Naissoon (1928–1980) säveltämä ja Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama Unistaja metsateel, joka on pirtsakan popahtava jodlaus. Toinen biisi Kustas Kikerpuun (1937–2008) sanoittama trad. Emajõgi, tanssia kai valssin pyörteissä.
B-puolen aloittaa Kikerpuun Küll oleks hea. Tästä linkistä tämän bacharachmaisen pateettisen iskelmän kuulee. Ja sitten taas jodlataan. Toinen biisi Hommik on A. Premsin (?) jodlausta – Pihlap oli kuuleman mukaan Viron paras jodlaaja – sisältävä sävelmä, sanat taas Kikerpuun. Tästä linkistä pääsee tirolilaiseen maailmaan virolaisittain. 
Ensimmäisellä biisillä säestää Fix (kannessa tosin lukee Fiks), kahdella seuraavalla taustalla on Admiral ja viimeisen biisin taustabändi on Palderjan – kaikki aikansa virolaisia suosikkibändejä.
Aika hassun kannen on taiteillut alan ammattilainen Villu Järmut (s. 1948), joka toimii nykyään Viron taideakatemian graafisen suunnittelun professorina.
Ei tämä ihan meikäläisen musiikkia ole, mutta jotain sympaattista Pihlapissa kuitenkin on. Voin hyvin kuvitella hänet tanssilavojen kuninkaaksi – varsinkin koska hänellä oli ohjelmistossaan myös vanhempaa virolaista iskelmää, ja häntä onkin pidetty keskeisenä sillanrakentajana vanhan iskelmän ja uuden popahtavan iskelmän välillä.  Jos hänen laulustaan innostuu, on vuosi hänen kuolemansa jälkeen julkaistu peräti 3 CD:n boxi 70 parimat laulu hänen suosituinta tuotantoaan. YouTubestakin löytyy useita biisejä – paljon vähän hassujakin covereita, kuten tästä linkistä Jõhvikavein (Karpaloviini) – eli The Lovin' Spoonfulin Daydream (1966). Tämä taitaa olla mielikappaleeni Pihlapin repertuaarista.  

Laule ehitajatest

Virossa ei neukkuaikana juurikaan ilmestynyt erityisen neuvostohenkistä musiikkia, mutta tämä neljä biisiä sisältävä EP Laule ehitajatest (Melodija M62-41773-4) vuodelta 1979 on aitoa sosialistista työn sankaruutta: suomeksi siis Rakentajien lauluja. Kolme biiseistä on Viron legendaarisen jazzmiehen Uno Naissoon (1928–1980) käsialaa. Uno Loopin (s. 1930) tulkitsema Ehitajate marss (sanat Heldur Karmo (1927–1997), yli 3500 biisin sanaseppä) on joutavanpäiväinen marssinrallatus, jossa Loopin pehmeä ääni ei oikein pääse oikeuksiimsa. Tarmo Pihlapin (1952–1999) ja Palderjanin Ehitajate laul (myös Naissoo – Karmo) on pirteä pop-henkinen laulelma, ja tämä vähän levyttänyt 1970-luvun suosikkibändikin soi kuulaasti. B-puolen avaava lauluyhtye Onyxin ja Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtaman Viron radion viihdeorkesterin Kiri BAM'ilt (Naissoo, sanat Viktor Sokolov, viroksi Karmo) on sekin kelpo laulelma, ja radiobändi svengaa hienosti. Levyn päättävä Artur Rinteen (1910–1984) – vähän kuin Viron Georg Malmsten –  Monteerijate lõbus marss (Rodion Štšedrin (s. 1932), sanat M. Papava, vironnos tuntematon) on vanhempaa materiaalia, elokuvasta Kõrgus vuodelta 1964. Taustalla soittaa kelvosti kitaristi Emil Lansoon (1921–2004) yhtye, joka toimi sittemmin monen nuoren tähden kasvualustana.   
Aika hassu pikkulevy siis. 
PS. Tämä on muuten Onyxin ainoa neukkuaikainen vinyylitallenne, enkä tiedä yhtyeestä toistaiseksi oikein mitään. Myöhemmiltä ajoilta heiltä on julkaistu isohko hitti Me pole enam väikesed.  
PPS. Nuoremmalle väelle tiedoksi: BAM viittaa Baikal–Amurin junaradan rakentamiseen – jättimäiseen neukkuhankkeeseen. 
PPPS. Kannen suunnittelijaa ei mainita, mutta kyseessä on Ulla-Britta Sampu (1933–2006), jonka käsialaa on kaikkineen kuusi neukkuaikaista vinyylilevyä.