Eesti pop VII

Vuosina 1985–86 äänitetty ja vuonna 1986 julkaistu Eesti pop VII (C60 24663 009) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla: ilman mitään erityistä teemaa tarjolla on tuoretta menestyspoppia. Bänditkin ovat suurimmaksi osaksi entuudesta tuttuja.
A-puolen avaa Urmas Alenderin (1953–1994) ja Rujan Dokumentideta võõras linnas (T. Kull (?) – U. Alender) – vähän jumputavissa progesävyissään tavallaan levyn vakavinta antia. Tästä linkistä myöhempi liveversio. Sitten on vuorossa Aivar Mäe (s. 1960) ja Vitamiin. Rein Laaneorgin (s. 1952) säveltämä ja Reet Linnan (s. 1944) sanoittama Aastaid lennul läeb on vähän laahaava eivätkä nämä kasarisyntikat aina oikein jaksa innostaa. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon esittämä Kõike juhtub (myöhempi euroviisuvoittaja Ivar Must (s. 1961) – Valli Ojavere (s 1941) on aika joutava poprallatus. Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Moevoolude elukool (Tiit Kõrvits (s. 1951) – Villu Kangur (s. 1957) menee jopa vähän rockabillyksi. Bändiltä sujuu ainakin soitto. Meelis Punderin (s. 1956) ja Karavanin Rumba (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004) on pliisu lallatus. A-puolen päättää Apelsinin svengaava instrumentaali Õunaraks (Tõnu Aare, s. 1953)), jossa kuullaan myös Virossa melko harvinaista huuliharppua soolosoittimena.
Mitään kuolemattomia hetkiä levypuolella ei ole tarjolla. Ikiklassikoiksi näistä ei tainnut nousta mikään. 
B-puolen avaa Viljo Tammin (s. 1956) ja Fixin Eksamipalavik (tästä linkistä), joka on myös kokonaan Tammin käsialaa. Joutavanpäiväinen rallatus kertoo surullisesti sen, ettei Tammin karisma oikein riitä soololaulajaksi – varsinkin kun vertaa tätä varhaiseen Fixiin ja sen laulusolistiin Silvi Vraitiin (s. 1951). Marju Länikin (s. 1957) ja Mahavokin Kui sul on raske (Mikk Targo (s. 1959) – Leelo Tungal (s. 1947)) on rehellinen iskelmä ja ihan kaunis sellainen. Tästä linkistä voitte tarkistaa asian. Jüri Mazurtšakin (?) ja Monitorin Laulja on Jaak Jürissonin (s. 1956) säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama kaunis ja surumielinen popballadi. Sitten tulee parasta camp-osastoa. Thea Paluoja (s. 1962) ja Proov 583 Sinu juures (Mike Hawker – Heldur Karmo (1927–1997) eli esimerkiksi Dusty Springfieldin I Only Want to Be with You ja Baddingin ja mm. Ville Valon Niin jykevää on rakkaus. Tästä linkistä Proov 583:n huikea video. Tämä esitys oli muuten ainoa neukkuaikana vinyylille päätynyt Proov 583:n esitys – niin suuri hitti kuin se olikin. Levyn päättää sen epäilemättä aidoimmin oikeasti rokkaava Tõnis Mägin (s. 1948) ja Muusik Seifin Rong (Mägi – Ott Arder). Tästä linkistä myöhempi live.
Ihan kiinnostava sekasotku siis tämäkin kokoelma.
Hauskan kannen on suunnitellut T. Tormis (?).  

Eesti pop VI

Vuonna 1985 äänitetty ja julkaistu Eesti pop VI (Melodija С60 23295 007) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla. Vuoden suurimpia virolaisia pophittejä on koottu taas kelvolliseksi katsaukseksi.
A-puolen avaa Karavanin pirteä rockralli Vaat mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)). Näihin aikoihin Karavan oli maineensa huipulla, ja bändi valittiinkin Viron suosituimmaksi bändiksi kolmena vuotena peräkkäin 1984–86. Soittomiehiähän he olivatkin, vaikka mitään ihan kuolematonta ei tainnutkaan syntyä. Seuraavana ovat vuorossa Silvi Vrait (s. 1951) ja Jaak Jürisson (s. 1956) Jürissonin johtaman instrumentaalibändin kanssa. Jürissonin säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama balladi Valu on uljas balladi, jossa kuuluu hienosti Jürissonin progetausta. Marju Länikin (s. 1957) Mahavokin kanssa laulama countryhenkinen balladi Jää kauaks mu juurde (Heini Vaikmaa (s. 1958) – runoilija Helgi Muller (1932–1971)) on ehkä parasta kuulemaani Länikiä, eikä Mahavokkaan keikaile liikaa syntikkasoundeillaan. Tästä linkistä Länikin myöhempi versio Tarvi Jaagon kanssa. Mart Helmen (s. 1949) ja Hübriidin esittämä Võõra linna tuled (Madis Salum – Mart Helme) on harmiton mutta tarttuva poprallatus, joka on jäänyt elämään virolaisen popin historiassa. Tästä linkistä sen kuulette. Levyn harvinaisinta herkkua tarjoilee A-puolen päättävä Kõverpeegel (J. J. Morreau (?) – Margus Lepa (s. 1953)), jonka esittää Sirje Tasso (s. ?) taustabändinään Consilium. Consilium – harvinainen Tallinnan ulkopuolelta (Keilasta) tullut bändi – ei nimittäin tehnyt neukkuaikana kuin yhden 7-tuumaisen EP:n ja keilalainen voimisteluopettaja Sirje Tasso ei tietääkseni ole levyttänyt tämän biisin lisäksi koskaan mitään muuta. Lahjoja olisi kyllä näköjään ollut. Biisi on nätti pophumppa, joka tuntuu ihan tutulta, mutta säveltäjä Morreau jää toistaiseksi mysteeriksi.  
B-puolen avaa Karavanin kaltainen kestosuosikki, Ivo Linna (s. 1949) ja Rock Hotel. Nykyään ohjelmatoimistoa pyörittävän Heigo Mirkan (s. 1944) säveltämä ja sanoittama Üheskoos (tästä linkistä) on joutava rakkausrallatus, mutta ihan svengaava kuitenkin. Sitten seuraa yllättäen suomalaisbiisi. J. Seppälän täytynee olla Jokke Seppälä (s. 1953), mutta valitettavasti Jokke Seppälä -asiantuntemukseni ei riitä Aivar Mäen (s. 1960) ja Vitamiinin dramaattisen jumputuksen Lend (vironkieliset sanat Heldur Karmo (1927–1997)) tunnistamiseen. Seuraava biisi on instrumentaali, joka on tällä levyllä vähän oudossa seurassa. Igor Garšnek (s. 1958) esittää syntikalla oman sävellyksensä Abakus (tästä linkistä). Sellaista kunnon kasarimeininkiä. Sitten Silvi Vrait (s. 1951) on poikkeuksellisesti Kukerpillid-yhtyeen solistina. Igavene kantri (R. Francs – Peep Liblik (?)) on rivakka ilmeinen countrystandardi, jota en valitettavasti tunnista – neukkuaikana ulkomaisten säveltäjienkin nimiä saatettiin kirjoittaa vähän miten sattuu. Monitorin esittämä Sind ainult kaupluses näen (tästä linkistä hienoine videoineen) on Elo-Marika Kongon (s. 1953) sävellys ja legendaarisen Peeter Volkonskin (s. 1954) hauska sanoitus – biisi on jäänyt elämään "Juustolauluna", jossa lauletaan rakkaudesta kaupanmyyjään. Levyn päättää Fixin oikein vanhanajan rock'n'roll Soovid, soovid, soovid. Biisi on kokonaan Viljo Tammin (s. 1956) käsialaa, ja hän myös toimii solistina.
Siis varsin sekalainen kokoelma, joka tarjoaa hauskoja retrofiiliksiä.
Kannen on jälleen suunnitellut E. Väli (?). Tekstit ovat viroksi ja venäjäksi, V. Randin (?) lyhyt esittely vain viroksi.

Eesti pop V

Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.

Eesti pop IV

 

Vuonna 1984 ilmestynyt Eesti pop III sisälsi Tarton musiikkipäivien antia vuodelta 1982. Samana vuonna ilmestynyt Eesti pop IV (Melodija C60 20921 008) sisältää Tarton festareiden materiaalia vuodelta 1983, Vanemuisen konsertttisalista äänitettynä. Nyt kirjo on vähän laajempi.
A-puolen aloittaa Rujan Urmas Alender (1953–1994) poikkeuksellisesti Kaseken solistina – biisi Sõbra käsi (eli Ystävän käsi – tästä linkistä) on Alenderin kynästä kokonaan – vähän Alenderille ominaista paatoksellista mutta ihan kelpoa progea. Seuraavana on vuorossa Mahavok, jonka laid-back-fiiliksinen Tulemata jäänud (tästä linkistä) on Heini Vaikmaan (s. 1958) käsialaa, eikä niin täynnä kasarisyntikoiden äänivallia kuin Mahavok normaalisti. Elektran esittämä Vaat, mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)) on aika svengaavaa rockia, jossa on pieniä progesävyjäkin. Levypuolen lopettaa Totu Coolin ainoa neukkuaikana vinyylille päässyt biisi. Itse asiassa taitaa olla niin, että kyseessä oli vain tälle keikalle tehty tilaipäiskokoonpano. Hardi Volmer (s. 1957) laulaa sanoittamansa J. Geils Bandin Seth Justmanin Üks kama kõik.
B-puolen avaa hieno Kaseken instrumentaalinen progeviritelmä A-variant, jonka on säveltänyt Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Sitä seuraa pitkä Margus Kappelin (s. 1956), Ain Vartsin (s. 1959) ja Riho Sibulin (s. 1958) muodostaman trion Park (Kappel), jossa varsinkin Sibul pääsee näyttämään kitaristin taitojaan. Levyn päättää Radarin Samba (Sergei Pedersen (s. 1953)), joka on nimensä mukaisesti jonkinlainen progeversio sambasta. Radar voitti muuten vuoden 1983 festareilla melkein kaikki palkinnot, joita oli Tartossa joka vuosi tarjolla niin paljon, etten jaksa edes luetella.  Nämä asiat voitte tarkastaa vuonna 2009 ilmestyneestä kiinnostavasta kirjasta Tartu muusikapäevad 30.
Kaikkineen tämä on aika hieno levy virolaisen 1980-luvun alun rockin aatelisilta. Kannattaa siis poimia talteen, jos on vähääkään kiinnostunut virolaisen rockin perushistoriasta.
Kansitekstit ovat vain venäjäksi – mukaan lukien Madis Salumin (1955–2009) esittelyteksti. Ja levyn neukkumaiset väliaplodit taitavat muuten olla studion käsialaa.
Tylsähkön kannen on suunnitellut E. Väli (?), jonka käsialaa edellinenkin Eesti pop oli.

Eesti pop III

Eesti pop oli 11 vinyylilevyä sisältänyt sarja, joka ilmestyi vuosina 1979–92. Ensimmäinen ilmestyi vähän erilaisena ja nimellä Estonian Pop Voices vuonna 1979, ja kakkonen jäi kuulemma liian rajun kannen takia julkaisematta kokonaan. Sarja käynnistyi kunnollisesti säännöllisesti vasta siis osasta Eesti pop III (Melodija C60 20141 007). Vuonna 1984 ilmestynyt albumi sisälsi jo vuonna 1982 Tarton musiikkipäivillä äänitettyä live-materiaalia, lähinnä progea.

In Speltä on kaksi biisiä. Antidolorosum oli myös heidän esikoisalbumilaan. Isamaa on ilmestynyt ainoastaan tällä levyllä. Molemmissa laulaa ei-nyt-niin-ihan-hirveän-hienosti Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Myös Kasekelta on kaksi biisiä. Näotused ja Valhalla löytyvät myös Kaseken ainoalta LP:ltä Põletus. Samoin Ruja on mukana kahdella biisillä. Vähän sellaista pateettista isänmaajööttiä edustava Eesti muld ja eesti süda ja muuten joutavanpäiväisen pimputteleva rokkibiisi Sa oled muld teine eivät sisälly Rujan omissa nimissä julkaistuhin vinyyleihin. Rujan Urmas Alender (1953–1994) esitää myös Valdo Randperen (s. 1958) kanssa tämän biisin Las olla nii. Mahavokilta on yksi biisi, ihan komeasti äänimassaa vellova Kärestik. Tarttolaiselta Fixiltä on myös yksi hyvin kulkeva biisi, Kevad Tartu kohal, jota ei löydy heidän muilta levyiltään. Radarin kelvollinen fuusioviritys Trofee löytyy myös heidän samannimiseltä albumiltaan.   

Kaikkineen tämä on ihan hyvä ja ilmeisen edustava kokoelma virolaisen rockin vuodn 1982 aatelisista, joten ainakin historiallisesti merkittävänä katsauksena se jo kannataa poimia talteen, kun siihen kirpputorilla törmää. 

Muutamia muitakin kansia suunnitelleen E. Välin kansikin on ihan raflaava.

 

 

Marju Länik: Südame laul

Marju Länikille (s. 1957) ei kai ole koskaan selvinnyt, että onko hän estraaditähti, tanssipaikkojen tavallinen iskelmätähtönen tai sitten nahkatakkinen rockmimmi. Vähän kaikkea tätä hän on urallaan tehnyt tai halunnut tai yrittänyt tehdä, ja varmaan hän muistelee ainakin pienellä haikeudella sitä aikaa, kun hän oli suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pikkuinen ja lupaava tähti, joka esiintyi jo aika isoilla areenoilla. Neukkuaikana hän sai tehdyksi kolme soololevyä, ensimmäinen 7-tuumainen EP Kontaktin kanssa ja sitten ensimmäinen oikea LP Mahavokin kanssa ja vielä toinen LP kosketinsoittaja ja sittemmin musiikkibisnesmies Lauri Laubren (s. 1961) kanssa.  

Mahavokin kanssa tehty, vuonna 1985 äänitetty ja vuonna 1986 ilmestynyt LP Südame laul (Melodija C60 23553 003) kulkee lähinnä Kontaktissakin rumpuja soittaneen Mikk Targon (s. 1959) sävellysten johdatuksella, ja vaikka Targo kuinka olisikin ollut säveltämässä Earth, Wind & Firen biisiä One World, ei se poista sitä tosiseikkaa, että hänen biisinsä ovat ainakin tällä levyllä täysin yhdentekevää iskelmähumppaa. Levyn ainoa kiinnostava kappale on Madis Salumin (1955–2009, muun muassa Hübriid) Oodates sind, joka on emotionaalisesti aika voimakas country rock -tyyppinen balladi, jonka tulkitsemiseen Länikin ääni melkein riittää. Toinen jotensakin kiinnostava – ja levyn luonnetta ajatellen myös varsin kummallinen – juttu on levyn lopetus, joka on parikymmensekuntinen pätkä jo soinutta biisiä teknomiksatuna ja Helmut Anikon (1947–2003) hienolla saksofonisoololla höystettynä. Jaak Joala  (s. 1950) muuten vierailee yhdellä biisillä, mutta se ei tee levyä sen paremmaksi. Ai niin, onhan yksi biiseistä vielä Roberta Flackin  (s. 1937) käsialaa, mutta ei sekään tee levyä sen paremmaksi.

Margus Haavamägin (s. 1959) kansi on kuitenkin aika hupaisa. Kyseessä onkin alan ammatilainen.

Mahavok

Mahavok  oli bändi, joka tavallaan kasvoi täyteen mittaansa vasta, kun Kare Kauks (s. 1961) liittyi sen laulusolistiksi vuonna 1986. Kun bändi julkaisi esikoislevynsä, vuonna 1983 äänitetyn ja vuonna 1984 julkaistun 7-tuumaisen EP:n Mahavok (Melodija C62 20095 008), laulusolistina ja saksofonistina oli Karl Madis (s. 1959), josta tuli sittemmin tähti Karavanin myötä.  

Kitaristi Heini Vaikmaan (s. 1958) johtamassa bändissä soittivat Madisin lisäksi kosketinsoittaja Kalev Alas (?), jonka myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, basisti Raul Arras (?), joka vieläkin tarttuu soittimeen, jos Mahavok lähtee keikalle – kuten myös rumpali Sven Himma (s. 1961, myös Kontor ja Synopsis) ja toinen kitaristi Kristjan Kirme (?, myös Synopsis).

Vaikmaa on tunnettu fuusio- ja progemieltymyksistään, ja Mahavok olisikin saattanut ilmeisesti olla menossa siihen suntaan. Tämä ensimmäinen levytys antaakin vähän sellaisen kuvaa, mutta Kauksin myötä toinen levytys johtikin sitten sellaiseen melodiseen kasarisyntikkapoppiin ja komeisiin äänivalleihin, josta bändi varsinaisesti tuli kuuluisaksi.

Tämä kolmen kappaleen pikkulevy on varsin sympaattista poppia. Vaikmaan sävellykset ovat tarttuvia, ja miehet ovat selvästikin kunnon pelimanneja. Fiilis on rento.

Kannen ovat suunnitelleet kuuluisat julistesuunnittelijat Villu Järmut (s. 1948, Viron kuvataideakatemian graafisen suunnittelun professori) ja Enn Kärmas (s. 1943), jotka tekivät aikoinaan muitakin kansia. Mitään erityistä ei tässä tylsässä valokuvakannessa kuitenkaan ole.  

Mahavok

Virossa ei 1970–80-luvuilla ollut loppujen lopuksi kovinkaan paljoa levyttämään päässeitä rockbändejä, ja siksi tuntuukin välillä, että kullekin lajityypille oli Virossa ihan oma bändinsä. Kasarisyntikkapoppia soitti sitäkin nimenomaan vain yksi bändi, vuonna 1982 progebändi Spiraalin kautta syntynyt Mahavok. Bändi pääsi neukkuaikana kolme kertaa äänitysstudioon. Karl Madisin (s. 1959, sittemmin varsin suositun ja edelleenkin toimivan Karavanin  johtohahmo) ollessa laulusolistina bändi julkaisi yhden kolmen kappaleen EP:n vuonna 1984, Marju Länikin (s. 1957) kanssa bändi teki kahden vuoden kuluttua LP:n Südame laul, mutta se varsinainen oikea neukkuaikainen Mahavok-albumi oli vuonna vuonna 1987 äänitetty ja julkaistu Mahavok (Melodija C60 26525 002). Tuolloin solistina oli jo Kare Kauks (s. 1961), jonka puhdas ja kaunis mutta samalla vähän pakotetun tuntuinen ja jotenkin jopa vähän kovahko ääni sopii itse asiassa bändin kylmähköön syntikkasoundiin oikein hyvin. 

Kauks on menestynyt myös jazzlaulajana. Naimisiin mentyään hän vetäytyi jo 1990-luvun alussa vähän syrjemmälle aktiivisesta musiikkelämästä, mutta Mahavok on tehnyt jonkinlaista comebackia 2000-luvun nostalgian myötä ja esiintyy konserteissa silloin tällöin – muun muassa Tallinnan Rock Cafessa lokakuussa 2009. Kauks on myös esiintynyt muilla lavoilla, muun muassa Les Misérables -musikaalissa. Siinä hän lauloi vuonna 2001 sen saman Fantinen soolobiisin, josta Susan Boyle (s. 1961) tuli sittemmin niin kuuluisaksi. 

Mahavokin voimahahmo ja taiteellinen johtaja on kuitenkin kitaristi Heini Vaikmaa (s. 1958), jonka käsialaa ovat kaikki levyn sävellykset. Vaikmaan mieltymykset fuusiomusiikkiin ja progeen ovat myös luettavissa rivien välistä – varsinkin levyn ainoalla instrumentaalilla Juhtum tänaval –, vaikka bändin perussoundi onkin helpohkoa syntikkapoppia. On myös mainittava, että aika varman päälle rakennetuilta ja puhkisävelletyn tutuilta osa biiseistä tuntuu, mutta kyllä tällaisessa kasarimeiningissä on ihan oma vitsinsä. Ihan joka päivä, viikko tai edes kuukausi tätä ei kuitenkaan ehkä tarvitse kuunnella. Mutta sellaisena omansalaisena zeitgeist-viihteenä levy on ihan hauska, ja on siinä omat pienet huippuhetkensäkin. Klassikko se kuitenkin lajissaan on. Ei siis ihan täysin harmitonta poppia. Ja on minun ihan helppo ymmärtää sitäkin, että joku alkaisi ihan vakavissaan harrastaa Kauksin laulun kuuntelua. Mahavokin suurimmalla klassikolla Mägede hääl voi tehdä vaikka kuuntelukokeen. 

Ja mitä tämä mystinen nimi Mahavok sitten tarkoittaa? Vähän tylsää: kyseessä on bändin silloisten jäsenten sukunimien alkukirjainten yhdistelmä – Madis, Arras, Himma, Aas, Vaikmaa, Oronen ja Kirme.

Levyn ainakin etupuoleltaan ihan kelvon kannen on suunnittelut Silver Vahtre (s. 1953), joka muuten vastasi valotaiteilija Margus Vaigurin kanssa vuoden 2007 Via Cruciksen visuaalisesta ilmeestä Helsingissä. Tämä teatterilavastaja ja -graafikko on tehnyt muitakin levynkansia.

PS. Mahavok on muuten ainoa virolaisyhtye, joka koskaan on esiintynyt Roskilden festivaaleilla. Tämä tapahtui vuonna 1991, ja sittenhän bändin aika alkoikin jo olla täysi. Ja onpahan joku muuten saattanut nähdä heidät Kotkan Meripäivilläkin vuonna 1986.