Radar on varsin kummallinen bändi. Se soitti joutavanpäiväisen tavallisia poptaustoja virolaiselle yleisliittolaiselle neukkutähdelle Jaak Joalalle (s. 1950) ja myös tanssipoppia tehneelle sisarusduo Ele (s. 1951) & Kaja (1953–1994) Kõlarille, mutta samalla se on pienen mutta laadukkaan virolaisen 1980-luvun progen kulmakiviä. Radarin kaksi omaa – siis omalla nimellä ilman laulusolistia tehtyä – albumia ovat tiukkaa instrumentaalista fuusiomusaa, jossa ryppyotsaiset soittimiensa virtuoosit panevat parastaan. Radarin ensimmäisellä, vuonna 1984 äänitetyllä ja vuonna 1985 julkaistulla albumilla Trofee (Melodija C60 21713 006) soittavat bändiä musiikillisesti luotsannut kosketinsoittaja Sergei Pedersen (s. 1953, sitemmin tunnettu jazzvirtuoosi), kitaristi Nevil Blumberg (s. 1961, muun muassa Ruja ja Synopsis), toinen kosketinsoittaja Aare Põder (?, muun muassa Ultima Thule), basisti Raula Vaigla (s. 1962) ja rumpali Paap Kõlar (s. 1954), joka on nykyään siirtynyt seikkailuturismin pariin.
En tiedä kultaako aika muistot, mutta kyllä tällainen vakavasti väännetty fuusiomusa kuulostaa kaikkien vuosien jälkeen aika hienolta. Varsinkin Blumbergin tyylikäs kirtara ja Vaiglan nauhaton basso väliin suorastaan hivelevät korvaa. Saattaa tämä rockmiehelle olla vähän liian jazzahtavaa, mutta kyllä meno on aika komeaa. Kuunnelkaa täsä vaikka levyn yksi kohokohdista, Tipptund kesklinnas (= Ruuhka-aika keskustassa). Siis ihan aikuisten oikeesti: Raul Vaigla esimerkiksi oli levyn ilmestyessä vasta 22-vuotias neukkulan rajoitteissa elänyt basisti, joka soittaa kuin millä tahansa maailman areenalla progebändissä bassoa tuolloin olisi soitettu! Kaikkineen tosi hieno levy ja tiukkaa musisointia.
Alar Ilon suunnittelema kansi ei sekään ole ihan hullumpi, vaikka on se ehkä vähän vaisu. Hän teki kaikkineen toistakymmentä kantta 1980-luvulla.
1 kommentti:
Aikas mageeta jammailuu on ja positiivisella alavireellä. Ei mitään synkistelyy niinku nykyään on tapana rasittavan usein.
Mahtava!
Lähetä kommentti