10.2.2010

Kristjan

 

Kristjan on siinä mielessä harvinainen bändi, että se tulee Virumaalta. Liekö jopa ainoa neukkuaikana levyttämään päässyt virumaalaisbändi? Bändin johtaja, kitaristi ja laulaja Gunnar Loho (s. 1955, nykyään tuottajana ja karaokemiehenä Viljandimaalla) oli sen perustamisaikaan Kohtla-Järven kulttuuritalon pomo. Ensimmäisen keikkansa bändi teki tammikuussa 1977. Nimeksi haluttiin jostain syystä antaa "kaunis pojannimi". Kristjan sitten kai sellainen?
Lohon lisäksi bändiin kuului levyn julkistamisen aikaan basisti Lembit Liiker (?, myöhemmin ainakin Rekontra ja Remi Band), kitaristi Lembit Kirsipu (?, nykyään Haljalassa ääniteknikkona ja kitaransoitonopettajana), K. Kuus (?) lyömäsoittimissa, laulaja T. Enula (?, kuulas ja kaunis naisääni), laulaja V. Kivioja (?, varsin tavallinen miesääni), kosketinsoittaja Mart Metsala (s. 1960, myös Kaseke ja In Spe – vai voikohan tämä nyt olla sama kaveri?) ja spinettiä sekä kellopeliä soittanut K. Uibo (?).
Vuonna 1982 bändi pääsi studioon levyttämään 7-tuumaisen EP:n Kristjan (Melodija C62–18015–6). Levyllä on neljä kappaletta: A-puolella nyyhkitään iskelmällisesti kodille (Mu kodu) ja äidille (Emale). B-puolella ollaan ensin vähän möreästi rock (VTK rock – tämä on nyt jotain, mitä pitää vielä opiskella: VTK eli "Valmis ja tööks ja kaitseks" on jotain liikuntaan ja normeihin liittyvää neukkutavaraa) ja sitten jopa vähän vakavampaa poppia (Mis meeli muudaks?), joka menee sitten kuitenkin vähän iskelmälliseksi. Huono levyhän tämä on, mutta olisikohan bändissä jotain ironiaa, jota en vielä ole ymmärtänyt, sillä he soittivat aikoinaan myös Irwiniä (1943–1991), mistä jäi myöhemmin ilmestyneelle kasettikokoelmalle yksi biisi, Vana auto (?).
Alar Ilon (?) kansikin on varsin tylsä, niin ammattilainen ja paljon muitakin vinyylikansia suunnitellut kuin tekijä onkin.

Ei kommentteja: