Vello Orumets (s. 1941) on vähän kuin virolainen versio Tapani Pertusta (s. 1940). Hänellä on miehekäs chanson- tai laulelmatyyppinen ääni, jossa on annos klassista laulua ja annos vaikeasti selitettävää karismaa. Orumets toimi 1960-luvun alusta naislauluyhtye Laineen solistina, mutta lähti siten omalle soolouralleen. Hänen ensimmäisellä omalla soololevyllään, Moskovassa vuonna 1982 ilmestyneellä 7-tuumaisella EP:llä Vello Orumets (Melodija C621599–600) on neljä biisiä, joista ei vielä ehkä ihan oikeasti aavista laulajan aika isoa karismaa, mutta kyllä levyn ainoa virolainen kappale, Uno Naissoon (1928–1980) Aastad (= Vuodet) on aika hieno laulelmallinen iskelmä.
Levyn kolme ensimmäistä biisiä sujuu vielä Laineen taustoittamattomana, mutta juuri Naissoon neljännessä biisissä taustalla laulaa Orumetsin uusi lauluyhye Erfia, jonka koostumuksesta minulla ei kuitenkaan ole tarkempaa tietoa.
Ei tämä nyt ihan vavahduttava levy ole, mutta aika hauska kuitenkin.
Pari muutakin huonoa kantta suunnitelleen Arvid Siplanen kansi on todellisuudessa aika tylsä, koska ei tällainen vaakuna-ajattelu oikein sovi Orumetsin kaltaisiin romantillisiin laulelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti