Kalmer Tennosaar (1928–2004) eli "Kalmer-setä" oli rakastettu laulaja ja TV:n lastenohjelmien laulattaja, joka toimi Viron tv:ssä aina vuodesta 1955. Mutta eipä hänkään paljoa saanut uransa aikana levyttää. 1960-luvulla ilmestyi yksi EP ja vuonna 1979 (äänitetty vuosina 1955–70) ilmestyi hänen ainoa vinyyli-LP:nsä Kes mind kuuleb laulevada (Melodija M60–41877–8).
Tennosaaren ääni – taitaa olla ns. lyyrinen tenori – on sellainen miehekäs, konstailematon ja teeskentelemätön ääni, josta on helpo pitää – mikään suuri tunteiden tulkki hän ei kuitenkaan ole. Jotain hyvin sympaattista hänen ohjelmistossaan kuitenkin on. Mukana on vähän jatsahtavaa viihdettä, vähän jopa operettimaisia sävyjä ja paljon vanhanaikaista laulamisen iloa. Materiaalikin on ilahduttavan monipuolista. Epäilemättä tämä on vanhaa ja osin unohtunuttakin musiikkia, enkä minäkään siihen voi kovin nostalgisesti suhtautua – Tennosaar nimittäin voitti Moskovan nuorisofestivaaleilla hopeamitalin syntymävuotenani –, mutta kyllä musiikki toimii ihan ilman camp-huumoriakin – tosin se toimii väliin silläkin.
Mukana on suuria klassikoita, kuten venäläisen Jan Abramovch Frenkelin (1920–1989) Kured (= Kurjet, monia levytyksiä suomeksi), italialaisen Rodolfo Falvon (1874–1936) Sa ütle talle (= Kertokaa se hänelle, myös monia levytyksiä suomeksi), tanskalaisen Otto Franckerin (1921–1988) Tantsulaul juunis (= Laila Kinnusen (1939–2000) Tanssilaulu vuodelta 1963) ja Roger Millerin (1936–1992) Teede kuningas (= Lasse Mårtensonin (s. 1934) Tien kuningas vuodelta 1965). Suomalainen kuulija ilahtuu tietenkin siitä, että mukana on peräti neljä suomalaista biisiä. Toivo Kärjeltä (1915–1992) biisejä on kaksi, Päike nüüd loojub läänes (= Aurinko laskee länteen, Viktor Klimenko (s. 1942) vuonna 1965) ja Nii kui enne (= Jarkon ja Lauran euroviisuehdokas Kuin silloin ennen vuodelta 1969). Kari Kuuvalta (s. 1946) on Väike Liina (= Pikku Nina, ja kun asiaa tarkemmin ryhdyin tutkimaan, niin eihän se edes ole Kari Kuuvan biisi vaan chileläisen Sergio Fernandes Garayn Norma, jonka Kuuva suomensi ja levytti vuonna 1965). Hienoin suomalainen biisi on kuitenkin Rami Sarmaston (1938–1965) Sinu oma (= Tamara Lundin (1941–2005) vuonna 1965 levyttämä Sinun omasi). Kyseessähän on toinen Lundin traagisessa auto-onnettomuudessa kuolleen sulhasen säveltämästä kahdesta biisistä. Ja hienohan se on.
Tyyliä ja vaihtelua biisivalikoimassa on siis kohtuullisen hyvin. Tämä on hyvää pienen hauskan teemailtaman musaa.
Ants Säden (1937–1997) kansi yrittää kai olla pirtsakka ja moderni, mutta kyllä se on vähän naiivi. Ammattigraafikko hän kuitenkin oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti