6.2.2010

Olav Ehala: Laulud



Säveltäjä ja pianisti Olav Ehalan (s. 1950) ainoa vinyylikauden tuotos Laulud (Forte / Melodija SP02–0002 / C60 32295) ilmestyi vasta vuonna 1992, mutta siinä on vielä mukana Melodijan numero. Äänitykset ovatkin vielä neuvostoajalta, vuodelta 1990.
Virolaisen kevyen musiikin maailma jaksaa olla hämmästyttävä. Tämäkin on ihan perin juurin kummallinen mutta samalla sangen viehättävä levy. Tietojakin siitä tuntuu olevan vähän vaikea saada, kun ei levynkansi kerro kappaleiden nimien ja tekstintekijöiden lisäksi mitään. Esimerkiksi esittäjistä ei ole halaistua sanaa – on kuin osa teksteistä olisi hävinnyt kirjapainossa. 
A-puolella on Ehalan yksittäisiä lauluja, joista kaksi on Helle Karisin (s. 1944) satuelokuvasta Karoliine hõbelõng (1984). Näistä Näkilaul näyttäisi olevan Heidy Tammen (s. 1943) esittämä kuten myös Võta mind lehtede varju. Kaunis ja koulutettu ääni hänellä on. Põlev puun taitaa esitää Kati-Signe Selde (s. 1964), astetta Tammea iskelmälisempi, mutta tosi kaunis, vähän hippimäinen fiilis biisissä on. Vokilaulin taitaa laulaa Rock Hotelista tuttu Ivo Linna (s. 1949), Praegu ja siin -biisin iki-ihana Silvi Vrait (s. 1951). Valentiinipäevistä vastaa Anne Adams (s. 1957).
Kaikkineen A-puoli antaa kuvan Ehalasta hienona säveltäjänä, hänen skaalansa liikkuu elokuvien vaatimasta emotionaalisesta hehkusta musikaalien kepeyden kautta jonkinlaisen hippipoppiin. Sanoisinko, että tämä on aivan uskomattoman viehättävää materiaalia. Jenkeissä tällainen säveltäjä olisi miljonäärikastissa. Mutta hyvä ehkä näin.
B-puolella onkin sitten aivan toinen tarina. Siellä on nimittäin viisi kappaletta Ehalan, Jaanus Nõgiston (s. 1956), Peeter Volkonskin (s. 1954) ja Margus Kappelin (s. 1956) yhteisestä rockoopperasta Johnny (1980), ja äänessä taitaa olla Musiik Seifistä tuttu Tõnis Mägi (s. 1948), ja kitaraa vinguttelee monessakin progebändissä soittanut Ain Varts (s. 1959). Jos olen oikein ymmärtänyt, tätä oopperaa esitti ensin Ruja ja sitten viranomaiset kielsivät sen aika nopeasti ja sitten Ehala levytti myöhemmin uudestaan nämä omat ko. oopperaan tekemänsä biisit. Vähän sellaista pateettista progesävyistä vääntöä tämä on, mutta ymmärrän toki sen kulttimaineen. Taidan kuitenkin useammin palata tuohon kepeämpään A-puoleen. 
Kansikin on ihan hieno, mutta eihän sen tekijää kerrota. 
PS. Ai niin, Johnny perustuu Richard Bachin romaaniin Lokki Joonatan (1970), joka meillä Suomessakin räjäytti tajuntoja vuonna 1972. Minulle ei näin kuitenkaan käynyt, vaikka luinkin sen silloin tuoreeltaan. Mutta kyllä se neukku-Virossa on täytynyt tuntua erilaiselta.


Osa Melodijan perinnöstä vuosina 1992–93 ilmestyi Riiassa RiTonis-merkillä, osa Tallinassa Forte-merkillä. En ole tarkemmin saanut koko kuviota vielä selvitettyä. Tämä Ehalan levy julkaistiin Fortella, jonka etiketti on seuraavalainen (RiToniksen merkki löyttyy vaikka Avo Tammen soololevyltä):

Ei kommentteja: