Ehdin jo ehdottaa, että Vello Orumets (s. 1940) olisi esikoislevynsä pohjalta vähän kuin Viron Tapani Perttu (s. 1940), ja juuri näin taitaakin olla. Orumetsin ainoa neuvostoaikainen albumi Vello Orumets (Melodija C60–17709–10) vuodelta 1982 on täynnnä miehekästä laulelmaa, joka nykyisinä retroaikoina voisi olla vaikka hissimusiikkiin keskittyvien iltamien ehdoton huippuhetki. Ei tällä levyllä siis ihan kuolemattomia hetkiä ole, muta suurin osa biiseistä – oli sitten kyse vaikka "Viron Burt Bacharachin (s. 1928)" Kustas Kikerpuun (1937–2008) tai Latvian kovimman hittinikkarin Raimonds Paulsin (s. 1936) biiseistä – on tuhtia laulullista hittiainesta, sellaista aikuista kutumusiikkia, jolla illan viimeiset hitaat biisin voisi täyttää. Ja niin ylen miehekästä.
Tõnis Kõrvitsin (s. 1944) johtama instrumentaaliyhtye vetää komeita jazzahtavia taustojia kosketinsoittajanaan jazzpianisti Tõnu Naissoo (s. 1951), niin että ei tässä oikeastaan mitään jää kaipaamaan. Aika hyvä levy.
Villu Järmutin (s. 1948) ja Enn Karmasin (s. 1943) suunnittelema kansi on sekin aika hauska, ehkä vähän camp-huumorillinen kuitenkin, varsinkin koska Orumetsin punainen tukka ja levyn taustan vaalea sininen luovat tahattoman hauskan – siis ehkä vasta kirjapainossa syntyneen – vastavärifiiliksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti