Яак Йоала & Ольга Зарубина & Анне Вески [Jaak Joala & Olga Zarubina & Anne Veski]

Tässä on 7-tuumainen EP (Melodija C62 22287 006), jossa neuvosto-Viron molemmat yleisliittolaiset tähdet, Jaak Joala (s. 1950) ja Anne Veski (s. 1956) esiintyvät samalla levyllä. Mukana on myös venäläinen tähti Olga Zarubina (s. 1958). Biisit on äänitetty vuosina 1983–84 ja levy julkaistu 1985.
A-puolen aloittaa Joala Valeri Sevastjanovin (?) säveltämällä ja Aleksei Rimitsanin (1946–2010) sanoittamalla Старая лестница eli Vanhat portaat. Kelpo biisi on vähän funkahtavankin sävyinen aika tiukka popviritys, jossa kitaristikin pääsee vähän vingutteleman. Bändiä ei valitettavasti ole nimetty. Toinen A-puolen biisi on Zarubinan vähän reggaemausteinen tyypillinen slaavilaisiskelm Заговорные слова eli Taikasanat – sävellys B. Jemeljanovin ja sanat J. Kastsukin. Tästä linkistä mukaan tanssinpyörteisiin.
B-puolen täyttää Veskin laulama Позади крутой поворот eli Taakse jäävät vaikeudet. Igor Saruhanovin (s. 1956) sävellys ja Anatoli Monastyrev (?) sekä Olga Pisarževskajan (?) sanoittama biisi on vähän tusinaiskelmää. Tästä linkistä aukeaa hauska merellisessä Tallinnassa kuvattu vanha video.
Naiivin kannen on suunnitellut S. Bosin (?).
Ns. "ihan kiva" pikkulevy.  

Eesti pop VII

Vuosina 1985–86 äänitetty ja vuonna 1986 julkaistu Eesti pop VII (C60 24663 009) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla: ilman mitään erityistä teemaa tarjolla on tuoretta menestyspoppia. Bänditkin ovat suurimmaksi osaksi entuudesta tuttuja.
A-puolen avaa Urmas Alenderin (1953–1994) ja Rujan Dokumentideta võõras linnas (T. Kull (?) – U. Alender) – vähän jumputavissa progesävyissään tavallaan levyn vakavinta antia. Tästä linkistä myöhempi liveversio. Sitten on vuorossa Aivar Mäe (s. 1960) ja Vitamiin. Rein Laaneorgin (s. 1952) säveltämä ja Reet Linnan (s. 1944) sanoittama Aastaid lennul läeb on vähän laahaava eivätkä nämä kasarisyntikat aina oikein jaksa innostaa. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon esittämä Kõike juhtub (myöhempi euroviisuvoittaja Ivar Must (s. 1961) – Valli Ojavere (s 1941) on aika joutava poprallatus. Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Moevoolude elukool (Tiit Kõrvits (s. 1951) – Villu Kangur (s. 1957) menee jopa vähän rockabillyksi. Bändiltä sujuu ainakin soitto. Meelis Punderin (s. 1956) ja Karavanin Rumba (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004) on pliisu lallatus. A-puolen päättää Apelsinin svengaava instrumentaali Õunaraks (Tõnu Aare, s. 1953)), jossa kuullaan myös Virossa melko harvinaista huuliharppua soolosoittimena.
Mitään kuolemattomia hetkiä levypuolella ei ole tarjolla. Ikiklassikoiksi näistä ei tainnut nousta mikään. 
B-puolen avaa Viljo Tammin (s. 1956) ja Fixin Eksamipalavik (tästä linkistä), joka on myös kokonaan Tammin käsialaa. Joutavanpäiväinen rallatus kertoo surullisesti sen, ettei Tammin karisma oikein riitä soololaulajaksi – varsinkin kun vertaa tätä varhaiseen Fixiin ja sen laulusolistiin Silvi Vraitiin (s. 1951). Marju Länikin (s. 1957) ja Mahavokin Kui sul on raske (Mikk Targo (s. 1959) – Leelo Tungal (s. 1947)) on rehellinen iskelmä ja ihan kaunis sellainen. Tästä linkistä voitte tarkistaa asian. Jüri Mazurtšakin (?) ja Monitorin Laulja on Jaak Jürissonin (s. 1956) säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama kaunis ja surumielinen popballadi. Sitten tulee parasta camp-osastoa. Thea Paluoja (s. 1962) ja Proov 583 Sinu juures (Mike Hawker – Heldur Karmo (1927–1997) eli esimerkiksi Dusty Springfieldin I Only Want to Be with You ja Baddingin ja mm. Ville Valon Niin jykevää on rakkaus. Tästä linkistä Proov 583:n huikea video. Tämä esitys oli muuten ainoa neukkuaikana vinyylille päätynyt Proov 583:n esitys – niin suuri hitti kuin se olikin. Levyn päättää sen epäilemättä aidoimmin oikeasti rokkaava Tõnis Mägin (s. 1948) ja Muusik Seifin Rong (Mägi – Ott Arder). Tästä linkistä myöhempi live.
Ihan kiinnostava sekasotku siis tämäkin kokoelma.
Hauskan kannen on suunnitellut T. Tormis (?).  

Eesti pop V

Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.

[Vitamiin I] "Vitamin" Group – Gruppa "Vitamin"

Vitamiinin ensimmäinen täysmittainen LP "Vitamin" Group (Melodija C60 19587 005) ilmestyi vuonna 1983, äänitykset oli tehty vuosina 1980–82. Kokoonpano oli edellisten levyjen kaltainen: solisteina Länik, Veski ja Maltis, pelimanneina Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht. Sillisalaatti siis jatkuu, ja nyt sitä on lisätty jopa reggaesävyillä ja lisäkurkotuksilla progen suuntaan.
Kolme levyn biiseistä on edelliseltä EP:ltä: Maltisin laulama Lolita (A1), Vähin instrumentaali Turne (engl. Tour, B1) ja Veskin laulama Julius Caesar (B4). 
A-puolen avaa siis jo tuttu Lolita. Seuraavassa hitaahkossa ja tylsässä diskosävyisessä biisissä Winter (Talv eli venäjäksi Зима) laulaa käsittäkseni Länik. Biisi on Targon ja venäjänkieliset sanat A. Olginin (?). Kolmas biisi Hocus-pocus on myös Targon käsialaa, sanat on tehnyt kirjailija Ott Arder (1950–2004) – Apelsinista tutun Jaan Arderin veli. Ska-henkinen rallatus on aika hauska – tästä linkistä sen kuulee. Sitten seuraa yksi levyn huippukohdista, reggaeversio Camille Saint-Saënsin (1835–1926) 3. sinfonian teemasta nimellä Wedding Bells (viroksi Pulmapäev), vironkielisistä sanoista vastaa Jüri Kõrgema (1948–1992). Laulajana toimii Länik – ja tästä linkistä voitte nauttia tästä kummajaisesta. Ja sitten taas ihan toisenlaisiin maailmohin: A-puolen päättää basisti Luhtin mahtipontinen progeinstrumentaali Festival, jossa Laaneorg vinguttaa kitaraansa oikein sydämensä kyllyydestä.
B-puolen avaa siis entuudestaan tuttu Vähin instrumentaali Turnee. Ja sitten taas reggaen maailmaan: Targon säveltämä Rabadap on outo sekoitus progea ja virolaista rub-a-dubia. Ja aina hullummaksi menee: seuraavalla biisillä Maltis tulkitsee Viron akateemisen mieskuoron poikakuoron kanssa Ave Marian (ilmeisesti lat.am. trad, vironkieliset sanat Heldur Karmon (1927–1997)) – tästä linkistä tuon ihmeen kuulee. Ja sitten seuraa entuudestaan tuttu Veskin laulama ja Vähin kynästä kotoisin oleva diskohumppa Julius Caesar. Levyn lopettaa Peeter Volkonskin (s. 1954) venäjäksi sanoittama ja Maltisin laulama anonyymi rock The Last Act (viroksi Viimane vaatus). Ja sehän ei ole suinkaan anonyymi, vaan Suomessakin monesta levytyksestä tuttu Buddy Kayen (1918–2002) ja kumppaneiden Speedy Gonzales – tästä linkistä Anne Veskin ja Tõnis Mägin (s. 1948) myöhempi virolainen versio.
Varsin kummallinen levy on siis tämä Vitamiinin ensimmäinen LP. Huono kokonaisuudessaan mutta jotenkin tavattoman hupaisa.
Kannessa on tekstit englanniksi ja venäjäksi, etiketti on viroksi. Kannen on suunnitellut muutaman muunkin levynkannen tehnyt A. Kolossov (?).

[Vitamiin] Gruppa Vitamin

Vitamiinin toinen EP Gruppa Vitamin (Melodija  C62 18709 000) ilmestyi vuonna 1983, mutta se oli äänitetty jo vuonna 1981. Nyt oltiin jo matkalla kohti yleisliittolaista mainetta, sillä levynkannet olivat vain venäjäksi, samoin kuin yksi biisikin. Takakannessa mainitaan vain kosketinsoittaja Peeter Vähi (s. 1955) bändin taiteellisena johtajana, eikä muita esiintyjiä mainita lainkaan. Olen kutenkin päätellyt lähteistäni, että naispuolisina laulusolisteina toimivat Marju Länik (s. 1957 – A1) ja Anne Veski (s. 1956 – B2). Uusi miespuolinen solisti oli Mait Maltis (s. 1951). Bändissä kosketinsoittaja Vähin lisäksi ovat käsittääkseni jatkaneet kitaristi Rein Laaneorg (s. 1952) ja rumpali Mikk Targo (s. 1959), mutta bassossa taitaa olla jo mukana Raul Sepperin (s. 1951) korvannut Kulno Luht (s. ?). Kannessa on kuitenkin kuusi miestä, joten yhtä puuttuu.
A-puolen aloittaa joutavanpäiväinen syntikkadiskohumppa Saatus, jonka Länik laulaa venäjäksi (Закат). Tästä linkistä sen voi kuulla virolaisena versiona. Sävellys on Targon ja venäläiset sanat A. Olginin (?). Toinen biisi on kantrisävyinen löysä iskelmähumppa Kauge aeg, jonka laulaa bändin uusi miessolisti Maltis. Biisi on tylsyydestään huolimatta kuitenkin jäänyt elämään jonkinlaisena klassikkona. Tästä linkistä sen voi testata. 
B-puolen aloittaa Vähin säveltämä instrumentaali Üllatus, joka on perin juurin tylsää ja jumputtavaa syntikkadiskoa. Lopetusbiisi on ehkä levyn hauskin kappale, sellainen tuhansia kertoja sävelletty napoleoninmopomainen vanhan ajan rock'n'roll Vitamiini rock, jonka laulaa Veski. Tästä linkistä voitte kuunnella tämän Vähin sävellyksen. Sanoista vastaa Annen veli Jaak Veski (1956–1994).  
Tämä toinenkin Vitamiinin levy on siis ensimmäisen tavoin oikein huono ja vielä käsittämättömän sekametelisoppainen, vaikka biisejä on vain neljä.
Kannen on suunnitellut joku venäläinen B. Stoljarov (?), joka teki myös Apelsinille myöhemmin yhden kannen.

 

Vaikka kannet on painettu vain venäjäksi, on levyn etiketti silti vironkielinen (joissakin Melodijan levyissä on havaintojeni mukaan vaihteluakin etikettien kielen suhteen):

Vitamiin

Vuonna 1978 perustettu Vitamiin on sekä yksi Viron rockhistorian keskeisimpiä yhtyeitä, joka myös pääsi levyttämään melko paljon (kolme LP:tä ja kolme EP:tä), että myös sangen tylsä kantrirockin ja iskelmän välimaastossa horjuva, joutavanpäiväisen tasapaksua tanssijööttiä soittava bändi – kokoperheenrockiksi sitä on joku pilkallisesti ja myös osuvasti kutsunut. Ei heillä nimittäin yhtään oikeasti hyvää levyä ole. Pariin otteeseen bändi on kaivettu naftaliinista 2000-luvullakin, mutta varsinaisen toimintansa se lopetti jo vuonna 1989. 
Vitamiinin ensimmäinen EP Vitamiin (C62-14651-2, [1980], ilmeisesti lisäpainos myös 1981) kertoo kaiken. Bändin koostumus on sinänsä kova, ja monet soittajat ovat hankkineet kannuksiaan muualla, mutta kokonaisuus ei toimi. Bändissä soittivat ensi alkuun seuraavat pelimannit: myöhemmin pedofiiliskandaaleista tuttu Joel Steinfeldt (s. 1950, akustinen kitara ja laulu), Raul Sepper (s. 1951, basso ja laulu, nyk. Raul Sepper Band), myöhemmin lapsipornoskandaalista tuttu Rein Laaneorg (s. 1952, soolokitara ja laulu, nyk. President), klassisena säveltäjänä tunnettu Peeter Vähi (s. 1955, kosketinsoittimet ja laulu), Mikk Targo (s, 1959, lyömäsoittimet), Rein Raudjalg (s. ?, lyömäsoittimet) ja Arvi Ment (s. ?, lyömäsoittimet ja laulu).
Solistin tehtäviä ensilevyllä hoiti Steinfeldtin (A1) ja Sepperin (B1) lisäksi yleisliittolainen tähtilaulaja Anne Veski (s. 1956, A2, B2), mikä ei lainkaan paranna bändin musiikkia.
A-puolen aloittava Steinfeldtin oma sävellys ja sanoitus Mõttelend on tylsä katrijumputus. Anne Veskin laulama Roosiaia kuninganna (säveltäjä Paloma Blancasta tuttu Johannes Bouwens eli George Baker (s. 1944), enkä kyllä tunnista tätä humppaa, vironkieliset sanat Jaak Veski (1956–1994), Annen ex-mies) on virolainen retroklassikko, enkä kyllä ymmärrä miksi. Kuunnelkaa tästä linkistä Veskin viimevuotinen juhlakonserttiversio.
B-puolen aloittaa Suomessakin – muun muassa Kai Hyttisen ja Frederikin laulama – varsin tuttu hollantilaisen Tee Setin Linda, jonka laulaa Sepper, joka myös sanoitti biisin viroksi. Tosi camp-meininkiä; kuunnelkaa tästä linkistä. Levyn päättävä ja Veskin laulama Tähelend (J. Kelly (?) – J. Veski) on samaa jööttiä kuin edeltäjätkin, tästä linkistä voitte varmistua. Vähin syntikkakin on ihan kauhea, niin hieno soittomies kuin hän muuten onkin.
Siis oikein huono levy, jota on silti hauska kuunnella silloin tällöin.
Vaatimattoman kannen on suunnitellut Mart Peri (s. 1947), joka on suunnitellut tasan yhden muunkin levynkannen. Valokuvan on ottanut Oskar Vihandi (?).

Mobile

Mobile (1978–84) oli Viron valtiollisen filharmoniaorkesterin alaisuudessa toiminut iskelmä- ja popyhtye, jota johti laulaja Ahti Nurmis (1947–2003). Mobile säesti 1970-luvulla myös kahta varsin menestynyttä naispuolista iskelmälaulajaa, Anne Veskiä (s. 1956) Marju Länikiä (s. 1957). Levystudioon bändi ei juurikaan pääässyt, sillä tämä 7-tuumainen EP Mobile (Melodija C62 21027 002, 1984) on bändin ainoa omalla nimellä julkaistu levy. Muut harvat levytykset ovat erilaisilla kokoelmilla olevia yksittäisiä Nurmisin, Veskin ja Länikin taustabändinä soitettuja kappaleita.

A-puolen aloittaa Nurmisin laulama melko svengaava cover, hollantilaisen suositun bluesyhtyeen Livin' Bluesin – kuka muistaa? – vuoden 1977 hitti Shylina (tästä linkistä). Mieleen tulee – ainakin etäisesti – Kirka bändeineen samalta ajalta. Anne Veski laulaa puolestaan oman tyhjänpäiväisen hittinsä Ootan sind (tästä linkistä), jonka on säveltänyt Suomessakin tuttu venäläinen hittinikkari Arno Babadžanjan (1921–1983). B-puolella bändi kuulostaa jopa funkahtavalta, mikä lienee lähinnä basistin släppäämisen ansiota. Troika on virolaisen kevyen musiikin suurnimen Kustas Kikerpuun (1937–2008) käsialaa. Vaikka Kikerpuu onkin muun muassa virolaisen jazzin klassikko, ei se muuta sitä tosiseikkaa, että kappale järkyttävän huono. Solistina toimiva Nurmis kuulostaa George Clintonin bändin eteen eteen eksyneeltä Matilta tai Tepolta. Päätösraita on sekin aika yllättävä: ihan kelvosti svengaava instrumentaali Kvartett on nimittäin ruotsalaisen kitaralegenda Janne Schafferin (s. 1945) käsialaa.

Kaikkineen siis varsin hassu levy. On siinä kyllä tragiikkaakin, kun ilmeisen suosittu bändi saa tehdä urallaan vain yhden EP:n, jonka kappaleet on levytetty viiden vuoden aikana vuosina 1979–83.

Nurmisin nekrologissa Õhtulehdessä kerrotaan, että paluu lavoille oli jo suunnitteilla, kun sitten laulaja kuolikin yllättäen sydänkohtaukseen 56-vuotiaana. Vanhaa bändiä ei kuitenkaan olisi saatu kasaan, sillä basisti Margus Orav (?–1985) hukkui keikan jälkeisellä uintiretkellä Balatoniin – tuossa vaiheessa hän soitti jo Tõnis Mägin bändissä Muusik Seif. Trumpetisti Vello Roomet (?) kuoli puolestaan vuosituhannen vaihteessa. Heidän lisäkseen bändissä soittivat kitaristi Elmu Värk (s. 1956), kosketinsoittaja Mati Vaarmann (s. 1952) ja rumpali Mikk Targo (s. 1959) – kaikki sittemmin varsin kovia alan nimiä. Mobilesta kehittyikin yksi Viron klassikkorockbändeistä, Muusik Seif.

Jos ei levyn kookojalla ollut ihan paras päivänsä, ei kannen suunnittelijalla, Tarton taidekoulusta vuonna 1971 valmistuneella graafisena suunnittelijana ja lavastaja toimineella Arvo Siplanellakaan (s. 1944) ole myöskään tainnut olla sellainen. Levy on silkkaa campia sekä sisältä että ulkoa.