Laineen toinen pitkäsoittolevy, vuona 1972 ilmestynyt esikoisen tavoin nimetön, mutta nyt täysmittainen LP Laine (Melodija D031337–8) jatkaa samoilla linjoilla kansanlaulun ja estraadiviihteen välissä. Johtajaksi on Gennadi Podelskin tilalle tullut Collage-lauluyhtyeestä Raivo Dikson (1940–1984), oktetti on pienentynyt sekstetiksi, ja lauluyhtyeen rinnalle on vakiintunut oma instrumentaalliyhtye Laine, jota johtaa fonisti Ants Laas (s. 1939). Vello Orumets jatkaa edelleen solistina, mutta rinnalle on noussut myös Anne Saller (s. 1946, nyk. lastenmusiikkikeikkaa tekevä Anne Velli) – onpa heillä yksi duettokin. Sallerilla on jännä mustalaismaisen tumma ja vähän värisevä ääni.
Resepti on kuin ensilevyllä: muutama kansanlaulu, vähän a cappellaa, mukana muutama tarttuva iskelmä. Ihan samanalaisia väristyksiä kuin ensilevystä en tästä saanut, sillä mukana on muutamia turhanpäiväisiä virityksiä, kuten vaikkapa itävaltalaisen hittinikkari Udo Jürgensin (s. 1934) "espanjalaisbiisi" Käes on öö, senjoriita. kaikkineen levy on kuitenkin hieno ja ammattimainen laululevy, jossa on paljon samaa kuin niissä laulujutuissa, jotka vasta – tai siis ilmeiseti pikemminin: taas – 2000-luvulla ovat alkaneet olla muotia.
Paljon muitakin kansia suunnitelleen Virve Albrin kansi on sekin vallan tyylikäs näyte 1970-luvun alun virolaisesta käyttögrafiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti