Nyt räjähti tajunta! Tämä on nimittäin yksi hienoimmista levyistä, joita olen ikinä elämässäni kuullut – no, hyvä on: ehkä niin kuin tavallaan hienoin tai ehkä minulla sitten on jo vähän heikentynyt muisti.
Laine on orkesterinjohtaja ja säveltäjä, jazzmies Gennadi Podelskin (1927–1983) vuonna 1960 perustama naislauluyhtye, tarkemmin ottaen oktetti eli kahdeksan naisen lauluyhtye. Heidän ensimmäinen albuminsa, 10-tuumainen LP Laine (Melodija 33D 25025–6) ilmestyi joskus 1960-luvulla – mahdollisesti tai jopa todennäköisesti vuonna 1969. Itse asiassa yhtye toimii edelleenkin viettäen jo 50-vuotisjuhliaan.
Hieman omituinen Laineen musiikillinen konsepti on: mukana on sekä ihan klassista a cappella -laulua, jazzahtavaa viihdettä että kansanlaulua, mutta kaikki tuntuu toimivan hienosti. Osassa biiseistä solistina toimii rakastettu laulelmamies Vello Orumets (s. 1941), joka muuten heittää vieläkin keikkaa. Hänen miehekäs ja aikuinen äänensä tuntuu sekin toimivan naisten kuulaiden ja kauniiden äänten kanssa saumattomasti.
Biisejäkin on monenlaisia. Espanjalaisen Ramón Arcusan (s. 1936) jazzahtava lallattelu avaa levyn. Podelskilta on pari a cappella -sävellystä, joista varsinkin ihan klassinen Fuuga on häkellyttävän kaunis. Mukana on myös venäläisen Anatoli Novikovin (1896–1984) venäjänkielellä laulettu kaunis balladi При долине (= Laaksossa kukkiva heisipuu) A-puolen päättää Arved Haugin (1922–1995) suorastaan rockahtava Kutsuv tantsurütm, jossa solistina toimii Orumets.
B-puolellakin on muutama suorastaan järkyttävän hieno kohokohta. Erityisesti levyn päättävä Haugin säveltämä ja Orumetsin tulkitsema Olen kui kivikild (= Olen kuin kivensiru) on emotionaalisesti todella vaikuttava. Mutta kaikkineen tämä on hyvin outo ja sellaisena kiehtovan kaunis levy. Kansanlaulu, klassiset sävyt, iskelmä ja jazzahtava viihde ja väliin omituinen lounge-fiilis yhtyvät hienolla mutta varsin vaikeasti selitettävällä tavalla. Väliin bändi kuulostaa Beatlesilta, väliin se ikään kuin ennakoi Abbaa. Joka tapauksessa tyylikkään levyn lumovoima on jotensakin aivan valtava.
Onpa muuten levyn kansikin varsin tyylikäs. Sääli ettei sen tekijästä ole mitään tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti