Toisinaanhan bändit kehittyvät johonkin kiinnostavaan ja uuteenkin suuntaan, mutta surullisen usein käy kuitenkin niin, että ne huippuhetket olivat joskus silloin, eikä niitä enää millään saa tavoitettua vaikka kuinka yrittäisi. Näin kävi lauluyhtye Laineelle, jonka kolmas ja viimeinen neuvostoaikainen albumi, jälleen nimeltään vain Laine (Melodija C60–18905–6) ilmestyi vuonna 1983. Äänitykset oli tehty jo 1979 – Raivo Diksonin (1940–1984) johdolla – ja 1982 uuden johtajan Konstantin Semtšenkon (?) johdolla. Vanhasta reseptistä on jäljellä kansanlaulujen osuus, ja ne toimivatkin vielä ihan mukavasti. Viihteellisempi puoli on kuitenkin nyt tyylikkäämän estraadiviihteen sijaan tyhjänpäiväistä diskohumppaa, ja biiseistä suurin osa on Semtšenkon varsin vaatimattomia sävellyksiä. Tuloksena on kokonaisuudessaan varsin tylsä levy, joka on kuin varjo vanhasta Laineesta, jonka virtuoosimaisuus kompleksisissa harmonioissa oli parhaillaan huikeaa. Bändikin on tosin kutistunut tällä kolmannella LP:llä jo kvartetiksi: yhtyeeseen kuuluivat nyt enää Ülle Ernits (?), Sirje Põllu (?), Krista Grinbergs (?) ja Lea Vetter (?). Soittajamiehikin on kuitenkin mukana aika paljon, mutta nimeltä heitä ei mainita.
Typerän kannen on suunnitellut Rein Maantoa (?), jolta on 1980-luvulta yksi toinenkin tehty levynkansi. Kenelläköhän neuvosto-Virossa muuten oli tuollainen purjevene?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti