Apelsin sai odottaa kolmannen albuminsa ilmestymistä edellisestä peräti seitsemän vuotta, mutta Virossahan bändit eivät juurikaan hajoa eivätkä paljoa urallaan edes levytä. Bändin kolmas LP, nimeltään jo kolmatta kertaa mielikuvituksellisesti Apelsin (Melodija C60 26527 007) äänitettiin vuonna 1987, ja levy ilmestyi vuonna 1988.
Bändin kokoonpano oli vaihtunut jonkin verran. Vanhasta bändistä jatkoivat vielä nokkamies Tõnu Aare (s. 1953) sekä Ants Nuut (s. 1950) ja Mati Nuude (19341–2001). Uusina olivat mukaan tulleet Meelis Laido (s. 1960, laulu, piano, urut, syntetisaattori, haitari ja huilu, sittemmin Viron Silja Linen toimitusjohtaja), laulaja Anders Loigom (?, on levyttänyt myös Mikko Perkoilaa (s. 1950) viroksi), Indrek Hiibus (?, lyömäsoittimet) sekä bassossa H. King (?) ja Igor Trunin (?).
Lauletut biisit ovat jälleen melko iskelmällistä jööttiä, tässä malliksi vaikkapa Aaren Matkalaul, jota ei tarvitse montaa kertaa vuodessa kuunnella. Ulkomaisia biisejä on ainoastaan brasilialaisen Waldir Azevedon (1923–1980) Amorada, komeasti rullaava instrumentaali, sekä levyn päättävässä potpurrissa Mikis Theodorakisin (s. 1925) Zorbas-katkelma. B-puoli on miltei kokonaan instrumentaalinen ja itse asiassa täynnä aika sympaattista soittoa ja kertoo myös sen, että bändin jäsenet ovat ihka aitoja pelimanneja, jotka soittimensa sekä myös yhteissoiton hallitsevat. Oletan, että Apelsin on aina ollut kova kapakkabändi ja taidan vielä pyrkiä heitä joskus kuuntelemaankin, vaikka ei tämäkään levy kokonaisuudessaan niin kaksinen olekaan.
Graafisen suunnittelija Villu Järmutin (s. 1948) ja valokuvaaja Enn Kärmasin (s. 1943) kuorittu appelsiinikansi on ihan hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti