Avo Tamme (s. 1938) on aika arvoituksellinen virolainen jazzmuusikko. Sen tiedän, että häntä nimitetään myös "runoilijaksi" ja "filosofiksi" – en ole kuitenkaan kyennyt löytämään tietoja mistään kirjallisesta julkaisutoiminnasta – ja että hän asuu nykyään Hiidenmaalla ja on kiinnostunut kansanmusiikista ja vanhoista soittimista (muun muassa "Hiidenmaan pasuuna", josta en kylläkään löytänyt mitään varsinaisia tietoja). Levyllä häntä ei juurikaan ole mahdollisuutta kuulla, mutta neukkuaikana hän levytti tenorisaksofonistina kuitenkin yhden sooloalbumin, eikä sitten yhtään mitään muuta – ei siis biisin biisiä. Mukana tällä ainoalla soololevyllä Eesti loits (Melodija / RiTonis C60 32179 007 / 3–027–C–6) on kaksi muutakin muusikkoa: kitaraa soittaa Tiit Paulus (s. 1945) ja kontrabassoa Toivo Unt (s. 1951) – molemmat virolaisen jazzin perusnimiä.
Kaikki sävellykset ja sovitukset ovat Tammen käsialaa. Kaksi biisiä Tamme soittaa yksin saksofonillaan (toisessa hän vastaa myös scatlaulusta), muissa biiseissä basso ja kitara ovat mukana (yhdessä myös Tammen scat). Osassa biiseissä on selkeä, suorastaan laulullinen melodinen rakenne, jonka päälle soittajat improvisoivat. Osassa biiseistä lähtökohtana on kuitenkin pelkkä lyhyt riffi, jonka päälle improvisoitu kudos sitten rakentuu. Pari biisiä on selvästikin saanut innoituksensa virolaisesta kansanmusiikista. Kaikkineen kokonaistunnelma on varsin rauhallinen ja meditatiivinen, parhaimmillaan suorastaan hypnoottinen. Tätä aionkin opiskella levyn omalle tyylille uskollisena pitkään ja hartaasti.
Levyn perustyylikkään kannen on suunnitellut joku L. Pallasma, josta ei löydy mitään tietoja. Muita kansia hän ei olekaan tehnyt.
Kun trio marssi studioon (levytys tehtiin 20.3.1991), oli vielä olemassa Neuvostoliitto, jonka ainoa levynjulkaisija oli Melodija. Kun levy ilmestyi loppuvuodesta 1991, sen julkaisija oli riikalainen RiTonis (molemmilla on oma numerointinsa, ja tällä levyllä on siis molemmat numerot) ja Viro oli muuttunut taas itsenäiseksi. Tämä levy alkaa siis olla Viron – ja ainakin Neuvosto-Viron – viimeisiä vinyyleitä. Ohessa vielä malliksi uuden firman etiketti:
3 kommenttia:
Terve!
Kuuntelin tämän levyn sattumalta juuri eilen. Mainio vinyyli kerrassaan! Tänään etsin tietoja tästä soittajasta ja törmäsin blogiisi. Täytyypä tutustua juttuihisi kun tuo Neuvostoliitossa julkaistu jazz (ja muukin musiikki jonkin verran) kiinnostaa. Virolaisen Collagen levyt ovat suuria suosikkejani muuten (Käokiri eritoten).
Collage on ihan mainio. En ole vielä siihen ehtinyt. Huono ei ole tämä Lainekaan, joka perustettiin jo 1960. Tässä yksi näyte:
http://www.youtube.com/watch?v=UWnEigzcD1Q
Aloin kaivella levyhyllyni kummajaisia ja sieltä tuli vastaan tämä. Ostin levyn joskus 90-luvun lopulla Tallinnasta. Levykaupan nurkassa oli pino LP-levyjä aivan pilkkahinnalla. Ostin nipun. Jotkut oli roskaa. Tämä on hieno levy.
Lähetä kommentti