Saarenmaan Kuresaaresta kotoisin oleva mezzosopraano Heli Lääts (s. 1932) on rakastettu virolainen viihdelaulaja, joka on tehnyt urallaan myös paljon lastenmusiikkia. Lääts toimi Viron filharmonian solistina ja myös sen viihdelaulustudion opettajana. Itse hän valmistui Tallinnan konservatoriosta vuonna 1960 kuuluisan oopperalaulajan, varsin suositun baritoni Tiit Kuusikin (1911–1990) oppilaana.
Läätsin tulkitsema jazzahtavan viihteen ja operetin välillä liikkuva musiikki – ehkä hänessä on jotain samaa kuin Tamara Lundissa (1941–2005) – ei ole ihan helpoimmasta päästä omaksua, jos oma musiikkihistoria on aika rockpitoinen, mutta kyllä tässäkin levyssä alkaa se ajanhenki olla niin viehkoa, että raakakin rockmies ihan heltyy. Itse asiassa tämä Läätsin uran ainoa täysmittainen aikuisten soolo-LP Heli Lääts (Melodija C60 11417–18) vuodelta 1979 on aivan ihastuttava levy, jota tulen todennäköisesti kuuntelemaan vielä aika paljon.
Levy jakaantuu kahtia: A-puolella on virolaista viihdemusiikkia ja yksi neuvostovenäläinen sävellys, ja B-puolella on puolestaan kansainvälisiä hittejä. On aika hauskaa, että itse asiassa A-puolen virolaiset biisit pärjäävät kansainväliselle materiaalille vallan mainiosti. Boris Kõrverin (1917–1994) Tallinn, mu Tallinn, Uno Naissoon (1928–80) Mõõda koduvälju sekä Arne Oitin (1928–1975) kolme biisiä (Suveõõ, Ära võõraks jää, Kui ootab sadam) ovat kaikki aitoa klassikkoainesta – tosin säveltäjät ovatkin alallaan niitä Viron suuria nimiä. Venäjältä tuleva Gennadi Gladkov (s. 1935) on maineikas hittinikkari hänkin.
B-puolen kansainväliset hittimaakarit ovat saksalainen Hans Blum (s. 1928), jonka Kauniid baleriinid on suorastaan venäläistyyppinen, amerikkalainen Tom Paxton (s. 1937), englantilainen Tony Hatch (s. 1939), ranskalainen oopperaklassikko Antoine Renard (1825–1872), Suomessakin paljon levytetty saksalainen Christian Bruhn (s. 1934) ja sokerina pohjalla Monacon vuoden 1971 euroviisuvoittajan säveltänyt ranskalainen Jean-Pierre Bourtayre (s. 1942). Tänav, pink ja puun moni muistaa Carolan (1941–1997) hittibiisinä Penkki, puu ja puistotie (1971).
Kannen suunnitellut ammattigraafikko Ulla-Britta Sampu (1933–2006) ei kai mahtanut sille mitään, että 1970-luvun värikuvien painotekniikka ei ihan vastaa nykyajan vaatimuksia. Zeitgeistia tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti