Marju Länikille (s. 1957) ei kai ole koskaan selvinnyt, että onko hän estraaditähti, tanssipaikkojen tavallinen iskelmätähtönen tai sitten nahkatakkinen rockmimmi. Vähän kaikkea tätä hän on urallaan tehnyt tai halunnut tai yrittänyt tehdä, ja varmaan hän muistelee ainakin pienellä haikeudella sitä aikaa, kun hän oli suuren ja mahtavan Neuvostoliiton pikkuinen ja lupaava tähti, joka esiintyi jo aika isoilla areenoilla. Neukkuaikana hän sai tehdyksi kolme soololevyä, ensimmäinen 7-tuumainen EP Kontaktin kanssa ja sitten ensimmäinen oikea LP Mahavokin kanssa ja vielä toinen LP kosketinsoittaja ja sittemmin musiikkibisnesmies Lauri Laubren (s. 1961) kanssa.
Mahavokin kanssa tehty, vuonna 1985 äänitetty ja vuonna 1986 ilmestynyt LP Südame laul (Melodija C60 23553 003) kulkee lähinnä Kontaktissakin rumpuja soittaneen Mikk Targon (s. 1959) sävellysten johdatuksella, ja vaikka Targo kuinka olisikin ollut säveltämässä Earth, Wind & Firen biisiä One World, ei se poista sitä tosiseikkaa, että hänen biisinsä ovat ainakin tällä levyllä täysin yhdentekevää iskelmähumppaa. Levyn ainoa kiinnostava kappale on Madis Salumin (1955–2009, muun muassa Hübriid) Oodates sind, joka on emotionaalisesti aika voimakas country rock -tyyppinen balladi, jonka tulkitsemiseen Länikin ääni melkein riittää. Toinen jotensakin kiinnostava – ja levyn luonnetta ajatellen myös varsin kummallinen – juttu on levyn lopetus, joka on parikymmensekuntinen pätkä jo soinutta biisiä teknomiksatuna ja Helmut Anikon (1947–2003) hienolla saksofonisoololla höystettynä. Jaak Joala (s. 1950) muuten vierailee yhdellä biisillä, mutta se ei tee levyä sen paremmaksi. Ai niin, onhan yksi biiseistä vielä Roberta Flackin (s. 1937) käsialaa, mutta ei sekään tee levyä sen paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti