Kasekesta puhuessa pitäisi kai pitää kieli keskellä suuta. Bändi on nimittäin virolaisen progen pyhimpiä nimiä, ja heidän ainoan LP:nsä – bändi levytti myös yhden EP:n – asema progekeräilijöiden keskuudessa on vähän kuin meidän Kalevalamme, joskaan ihan samanlaisia rahamääriä ei tarvitse liikutella, kun menee levyostoksille. Kaseken LP Põletus (= Poltto) ilmestyi vuonna 1983 (Melodija C60 19829 008), ja tuolloin bändiin kuului basisti Priit Kuulberg (s. 1955, muun muassa Ruja ja In Spe), rumpali Andrus Vaht (s. 1951, muun muassa Mess, Ruja ja VSP Project), kosketinsoittaja Mart Metsala (s. 1960, muun muassa In Spe), huilisti Peeter Malkov (s. 1957, muun muassa Propeller ja Ultima Thule) sekä kaksi kitaristia: Riho Sibul (s. 1958, muun muassa VSP Project, Propeller, In Spe ja Ultima Thule) ja Ain Varts (s. 1959, muun muassa Propeller, In Spe ja Avicenna). Edellisenä vuonna ilmestyneellä EP:llä soitanut, enemmän jazzpiireissä tunnettu pianisti Tõnu Naissoo (s. 1951) oli jäänyt pois ja Metsala tullut tilalle. Bändi oli perustettu vuonna 1980, ja virolaisittain harvinaisesti se myös hajosi aika pian, vuonna 1984. Mutta useat bändithän nousevat siten taas nostalgisesti lavalle. Niin Kasekekin vuonna 2006 Tallinnan Rock Cafessa.
Kaseke on siis vähän niin kuin 1980-luvun paremmanpuoleisen virolaisen rockin Kuka kukin on, ja kyllä se kuuluukin väliin komeasti – varsinkin kun kaksi kitarasankaria alkavat ottaa mittaa toisistaan ja käyvät rinnan komeaan attakkiin. Onhan meno toki vähän sellaista äijien ryppyotsaisuutta, jota ei nykyaikana oikein tahdo jaksa kuunnella ilman pientä hymynkaretta. Kai tämänkin saa todeta?
Kaikki kappaleet ovat instrumentaaleja, ja mukana on myös klassisen musiikin harrastajille yksi Erkki-Sven Tüürin (s. 1959) kappale. Vielä kun mainitsee kaksi muuta vierailevaa säveltäjää – pianisti ja virolaisen musiikin monitoimimies Olav Ehala (s. 1950) ja monipuolisena rock- ja jazzmiehenä tunnettu Margus Kappel (s. 1956, soitti myös jonkin aikaa Kasekessa) –, on selvää, että tälle levylle kiteytyy valtava määrä virolaista 1980-luvun rockenergiaa. Tyyli liikkuu väliin enemmän jazzin suunnassa ja väliin taas rockahtavammissa riffeissä. Kokonaisuutta voisi kai luonnehtia fuusiomusiikiksi. Kyllä tämä klassikon asemansa ansaitsee. Eräs jazztuttavani tosin sanoi levyä vähän kuultuaan, että "tuohan menisi aivan täydestä Tavastia-klubilla". Tulkitkaa miten haluatte.
Useita muitakin levynkansia suunnitelleen Margus Haavamägin (s. 1958) kansikin on varsin tyylitietoinen.
PS. Tarkka suomalainen huomaa myös sen hauskan yksityiskohdan, että takakannen kuvassa Kuulbergilla on MS:n mainospaita yllään. Kyseessähän on suomalaisen äänentoistoalan legendan Matti Sarapaltion (s. 1940) firmasta MS Audiotron.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti