Marju Länikin (s. 1957) neukkuaikaisen uran viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1989 äänitetty ja vuonna 1990 julkaistu LP Ma uurin valgust (Melodija C60 29619 004). Aikaisempi iskelmävoittoinen imago on nyt yritetty muuttaa enemmän rockmimmin suuntaan, mutta kyllä Länikin ääni menee melkoiseksi rääkymiseksi, kun pitäisi tulkita vähän ronskimmin. Musiikista vastaa Lauri Laubre (s. 1961), jonka kosketinsoitin- ja sähkövempainvalikoima on vakuuttava, mutta eihän se sävellystyössä auta. Laubre onkin siirtynyt sitten tuottajaksi ja ison rahan musiikkibisnesmieheksi.
Mukana bändissä on progemiehenä tunnettu Kalle Vilpuu (s. 1963) kitarassa ja vieraina kovan luokan jazzfonisti Raivo Tafenau (s. 1963) yhdellä biisillä sekä monesta bändistä tuttu Tarvi Jaago (s. 1965) huilistina yhdellä biisillä. Kiinnostavia aineksia siis olisi kyllä tarjolla, mutta eihän tästä oikein mitään tule. Biisit ovat tylsiä, ja Länikin ääni ei oikein piisaa. Jos nyt saan vähän vitsailla, niin vaikutelma on vähän sellainen, kuin Suzi Quattron (s. 1950) äänellä varustettu ja Tina Turneria (s. 1939) etäisesti muistuttava Katri-Helena (s. 1945) olisi pantu syntikkaprogebändin eteen lauleskelemaan. Onhan tämä siis kuitenkin aika erikoista menoa.
Ei voi kehua Sergei Didõkin kanttakaan. Se onkin sitten hänen ainoa vinyylikantensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti