Vitamiinin toinen LP:kin kantaa vain bändin nimeä Vitamiin (Melodija C60 20631 008). Se on äänitetty vuonna 1983 Viron radion studiossa, ja se ilmestyi seuraavana vuonna. Bändin kokoonpano on pysynyt samana kuin edellisellä levyllä – solistit Maltis ja Länik sekä soittomiehet Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht –, paitsi että Anne Veski on jäänyt pois solistin paikalta. Ja tyylikin on pysynyt samana – outoa sillisalaattia koko levy.
A-puolen aloittaa "anonyymi" sävellys Draama, jonka virolaiset sanat on tehnyt Heldur Karmo (1927–1997). Biisin laulaa Maltis. Myöhemmin on selvinnyt, että kyseessä on eteläafrikkalaisen Steve Kekanan (s. 1958) (kuka muistaa?) biisi – vähän siis eksoottista kasaridiskohumppaa. Toinen biisi on Chris Rean (s. 1951) Eluküünal (en tunnista), johon virolaiset sanat on tehnyt rutinoitunut sanoittaja Valli Ojavere (s. 1941). Länik laulaa tämän tasapaksun, hitaammanpuoleisen balladin. Kolmas biisi on sitten bändin omaa käsialaa, Laaneorgin säveltämä ja Karmon sanoittama Uneta öö, Maltisin laulama teatraalisuuden ja raskaan rockin välimaastossa liikkuva biisi, jossa Laaneorg saa näyttää kitaristinkykyjään. Pankin räjäyttää kuitenkin seuraava biisi Kutse tansule (myöhemmissä kokoelmissa nimellä Rock on popp), jonka on säveltänyt joku R. Altonen. Ja kyseessähän on tietysti Remu ja ilmeisesti ainoa neukku-Virossa levytetty Hurriganes-biisi. Valitettavasti en tunnista originaalia (vähän hävettääkin). Laulaja Länik on itse tehnyt vironkeliset sanat. Ensin minua nauratti, mutta kuunneltuani biisin kymmeniä kertoja alan jo tykästyä siihen. Kokeilkaa itse tästä linkistä vähän uudempaa Länikin live-versiota.
A-puolen viimeinen biisi on Länikin laulama Mikk Targon vanha diskohumppa Saatus, tuttu jo venäjänkielisenä bändin toiselta EP:ltä. Tylsä molemmilla kielillä – tästä linkistä varmistus.
B-puolen aloittaa Laaneorgin ja Karmon Täna öösel, Maltisin laulama biisi, joka lähestyy taas teatraalisempaa raskasta rockia. Sitä seuraa vielä teatraalisempaa meininkiä, basisti Luhtin säveltämä pateettinen progesävyinen instrumentaali Nostalgia, jossa Vähi pääsee kosketinsoittimineen näyttämään klassista taustaansa ja Laaneorg kitaristinkykyjään. Valitettavasti linkkiä tähän ehkä hienoimpaan Vitamiin-biisiin ei löydy. Sitten seuraa yllättäen edelliseltä LP:ltä uudestaan Malitisin ja poikakuoron Ave Maria, joka sekin on aika komea. Levyn päättä Luhtin säveltämä reggaehenkinen ja hyvin rento instrumenaali Baarimuusika, joka ei sävellyksenä ehkä hätkäytä, mutta jättää hauskan fiiliksen ja samalla hämmentyneen olon, sillä niin outo koostumukseltaan tämäkin Vitamiinin levy on.
Hauskan ja ilmeisen vitamiinipitoisen kannen on suunnitellut edellisen levyn tavoin A. Kolossov (?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti