Eesti pop VI

Vuonna 1985 äänitetty ja julkaistu Eesti pop VI (Melodija С60 23295 007) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla. Vuoden suurimpia virolaisia pophittejä on koottu taas kelvolliseksi katsaukseksi.
A-puolen avaa Karavanin pirteä rockralli Vaat mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)). Näihin aikoihin Karavan oli maineensa huipulla, ja bändi valittiinkin Viron suosituimmaksi bändiksi kolmena vuotena peräkkäin 1984–86. Soittomiehiähän he olivatkin, vaikka mitään ihan kuolematonta ei tainnutkaan syntyä. Seuraavana ovat vuorossa Silvi Vrait (s. 1951) ja Jaak Jürisson (s. 1956) Jürissonin johtaman instrumentaalibändin kanssa. Jürissonin säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama balladi Valu on uljas balladi, jossa kuuluu hienosti Jürissonin progetausta. Marju Länikin (s. 1957) Mahavokin kanssa laulama countryhenkinen balladi Jää kauaks mu juurde (Heini Vaikmaa (s. 1958) – runoilija Helgi Muller (1932–1971)) on ehkä parasta kuulemaani Länikiä, eikä Mahavokkaan keikaile liikaa syntikkasoundeillaan. Tästä linkistä Länikin myöhempi versio Tarvi Jaagon kanssa. Mart Helmen (s. 1949) ja Hübriidin esittämä Võõra linna tuled (Madis Salum – Mart Helme) on harmiton mutta tarttuva poprallatus, joka on jäänyt elämään virolaisen popin historiassa. Tästä linkistä sen kuulette. Levyn harvinaisinta herkkua tarjoilee A-puolen päättävä Kõverpeegel (J. J. Morreau (?) – Margus Lepa (s. 1953)), jonka esittää Sirje Tasso (s. ?) taustabändinään Consilium. Consilium – harvinainen Tallinnan ulkopuolelta (Keilasta) tullut bändi – ei nimittäin tehnyt neukkuaikana kuin yhden 7-tuumaisen EP:n ja keilalainen voimisteluopettaja Sirje Tasso ei tietääkseni ole levyttänyt tämän biisin lisäksi koskaan mitään muuta. Lahjoja olisi kyllä näköjään ollut. Biisi on nätti pophumppa, joka tuntuu ihan tutulta, mutta säveltäjä Morreau jää toistaiseksi mysteeriksi.  
B-puolen avaa Karavanin kaltainen kestosuosikki, Ivo Linna (s. 1949) ja Rock Hotel. Nykyään ohjelmatoimistoa pyörittävän Heigo Mirkan (s. 1944) säveltämä ja sanoittama Üheskoos (tästä linkistä) on joutava rakkausrallatus, mutta ihan svengaava kuitenkin. Sitten seuraa yllättäen suomalaisbiisi. J. Seppälän täytynee olla Jokke Seppälä (s. 1953), mutta valitettavasti Jokke Seppälä -asiantuntemukseni ei riitä Aivar Mäen (s. 1960) ja Vitamiinin dramaattisen jumputuksen Lend (vironkieliset sanat Heldur Karmo (1927–1997)) tunnistamiseen. Seuraava biisi on instrumentaali, joka on tällä levyllä vähän oudossa seurassa. Igor Garšnek (s. 1958) esittää syntikalla oman sävellyksensä Abakus (tästä linkistä). Sellaista kunnon kasarimeininkiä. Sitten Silvi Vrait (s. 1951) on poikkeuksellisesti Kukerpillid-yhtyeen solistina. Igavene kantri (R. Francs – Peep Liblik (?)) on rivakka ilmeinen countrystandardi, jota en valitettavasti tunnista – neukkuaikana ulkomaisten säveltäjienkin nimiä saatettiin kirjoittaa vähän miten sattuu. Monitorin esittämä Sind ainult kaupluses näen (tästä linkistä hienoine videoineen) on Elo-Marika Kongon (s. 1953) sävellys ja legendaarisen Peeter Volkonskin (s. 1954) hauska sanoitus – biisi on jäänyt elämään "Juustolauluna", jossa lauletaan rakkaudesta kaupanmyyjään. Levyn päättää Fixin oikein vanhanajan rock'n'roll Soovid, soovid, soovid. Biisi on kokonaan Viljo Tammin (s. 1956) käsialaa, ja hän myös toimii solistina.
Siis varsin sekalainen kokoelma, joka tarjoaa hauskoja retrofiiliksiä.
Kannen on jälleen suunnitellut E. Väli (?). Tekstit ovat viroksi ja venäjäksi, V. Randin (?) lyhyt esittely vain viroksi.

Eesti pop V

Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.

Hübriid

Tallinnalainen, vuonna 1980 perustettu Hübriid on yksi virolaisen rockin niin surullisen monista yhden levyn ihmeistä. Bändi teki neukkuaikana yhden, vuonna 1982 äänitetyn ja vuonna 1983 julkaistun 7-tuumaisen EP:n Hübriid (Melodija C62–18797–8). Myöhemmin 1990-luvulla ilmestyi vielä yksi kasettikokelma. 

Bändiä luotsasi kitaroita ja syntikkaa soittanut sekä laulanut Madis Salum (1955–2009). Muut jäsenet olivat laulaja Mart Helme (s. 1949, sittemmin historioitsija, diplomaatti ja kartanonisäntä), kosketinsoittaja ja laulaja Riho Rausma (?, nyk. PS Troika), basisti ja laulaja Peet Köster (?) sekä rumpali Teet Lindam (?). 

Bändin musiikki on sellaista harmittoman tanssipopin ja countryn välillä liikkuvaa perustavaraa, joka ei paljoa lapsille taida jättää kerrottavaa. Madis Salumin oma biisi Unustus on kuitenkin ehkä vähän kiinnostavampaa ja kunnianhimoisempaa popia.

Villu Järmutin (s. 1948) kansi on tylsä, niin ammattilainen ja alansa professori kuin Järmut onkin.