Jaak Jürisson

Kosketinsoittaja ja säveltäjä Jaak Jürissonin (s. 1956) levytysura kertoo siitä tragediasta, jonka neukkuaika virolaiselle kulttuurille tuotti. Jürisson on yksi hienoimmista virolaisen kevyen musiikin säveltäjistä sekä myös osaava pianisti ja bändimies. Silti hän ei saanut neukkuaikana omalla nimellään tehdyksi kuin yhden vaivaisen 7-tuumaisen EP:n (Melodija C62 21283 002) vuonna 1984. 
Mutta sitäkin hienompi tämä pikkulevy on. Tämä levy on joka tapauksessa yksi virolaisen progen kulmakivistä, vaikka sen nykymaine ei niin kova olisikaan.
A-puolen aloittaa yhdessä hanuristi Henn Rebanen (s. 1952) kanssa sävelletty Vaid ärgata. Bändi soi komeasti – varsinkin Ain Vartsin kitara – ja Jürissonin miehekäs, konstailematon ääni sopii mainiosti soundiin. Samaa jatkuu Jürissonin omalla biisillä Kes lööb hingekella kotkale. 
B-puolella sointia piristää Taivo Niitvägin huilu. Molemmat taidokkaasti rakennetut biisit – Muusika sünd ja Pisipojale – ovat Jürissonin kynästä. Kaikkien neljän biisin sanoista vastaa minulle täysin oudoksi jäänyt runoilija Peep Liblik (s. ?).
Ja tässä koko pelimannijoukko: Jürisson, laulu, syntetisaattori, piano (A1–2, B1–2), Ain Varts (s. 1959), kitarat (A1–2, B1–2), Uno Kõrsmaa (s. ?), kitara (A2), Margus Kappel (s. 1956), syntetisaattori (A2), Sven Himma (s. 1961), lyömäsoittimet (A2, B2), Ivo Varts (s. 1961), lyömäsoittimet (A1, B1), Toivo Unt (s. 1951), basso (A1–2, B1–2), Taivo Niitvägi (s. 1955), huilut (B1), Tõnu Naissoo (s. 1951), syntetisaattori (B2), Rein Roos (s. ?), kellopeli (B1).
Hölmön kannen on suunittelut Silver Vahtre (s. 1953), joka on tehnyt kymmenisen muutakin levynkantta. 
Tämä levy pitää ainakin tällä hetkellä vakaasti paikansa henkilökohtaisella virolaisen rockin TOP 10 -listallani.
  

Mahavok

Mahavok  oli bändi, joka tavallaan kasvoi täyteen mittaansa vasta, kun Kare Kauks (s. 1961) liittyi sen laulusolistiksi vuonna 1986. Kun bändi julkaisi esikoislevynsä, vuonna 1983 äänitetyn ja vuonna 1984 julkaistun 7-tuumaisen EP:n Mahavok (Melodija C62 20095 008), laulusolistina ja saksofonistina oli Karl Madis (s. 1959), josta tuli sittemmin tähti Karavanin myötä.  

Kitaristi Heini Vaikmaan (s. 1958) johtamassa bändissä soittivat Madisin lisäksi kosketinsoittaja Kalev Alas (?), jonka myöhemmistä vaiheista minulla ei ole tietoa, basisti Raul Arras (?), joka vieläkin tarttuu soittimeen, jos Mahavok lähtee keikalle – kuten myös rumpali Sven Himma (s. 1961, myös Kontor ja Synopsis) ja toinen kitaristi Kristjan Kirme (?, myös Synopsis).

Vaikmaa on tunnettu fuusio- ja progemieltymyksistään, ja Mahavok olisikin saattanut ilmeisesti olla menossa siihen suntaan. Tämä ensimmäinen levytys antaakin vähän sellaisen kuvaa, mutta Kauksin myötä toinen levytys johtikin sitten sellaiseen melodiseen kasarisyntikkapoppiin ja komeisiin äänivalleihin, josta bändi varsinaisesti tuli kuuluisaksi.

Tämä kolmen kappaleen pikkulevy on varsin sympaattista poppia. Vaikmaan sävellykset ovat tarttuvia, ja miehet ovat selvästikin kunnon pelimanneja. Fiilis on rento.

Kannen ovat suunnitelleet kuuluisat julistesuunnittelijat Villu Järmut (s. 1948, Viron kuvataideakatemian graafisen suunnittelun professori) ja Enn Kärmas (s. 1943), jotka tekivät aikoinaan muitakin kansia. Mitään erityistä ei tässä tylsässä valokuvakannessa kuitenkaan ole.  

Kontor

Ja aina vain hullummaksi tämä virolaisen rockin kuuntelu menee – ainakin kun kyse on näistä yhden EP:n ihmeistä. Jos en oikein ymmärtänyt Monitorin luonnetta, on myöskin vain yhden EP:n – vuonna 1982 äänitetyn ja vuonna 1983 ilmestyneen Kontor (Melodija C62 19411 007) – levyttänyt Kontor vieläkin kummallisempi bändi. Bändi on jonkinlainen M.A. Nummisen (s. 1940) ja Frank Zappan (1940–1993) välimuoto. Bändin voimahahmo onkin parodian hallitseva näyttelijä ja laulaja Heino Seljamaa (s. 1952). Kun ei tuo vironkieli vielä ole oikein hallussa, eivät biisit kyllä ihan avaudu. Kuke protestilaul (= Kukon protestilaulu) on kylläkin kiekumisineen aika hauska. Sen säveltäjäksi on merkitty P. Townsheard. Liekö tuo nyt sitten The Whon Pete Townshend (s. 1945)? Kaksi muuta B-puolen kappaletta on bändin kosketinsoittaja Jaak Jürissonin  (s. 1956) käsialaa. Varsinainen kummallisuus onkin levyn A-puoli. Se on aivan kuin eri bändin tekemä. Laulusolistina on Leila Miller (s. 1961), ja tyyli on kuulasta folksävyistä rockia, jolla ei ole mitään tekemistä kääntöpuolen huumorirymistelyn kanssa. Molemmat biisit ovat itse asiassa aika hienoja. Talv (= Talvi) on merkitty Q. Newton -nimiselle säveltäjälle – uskaltaisikohan arvailla, että se on joku Olivia Newton-Johnin (s. 1948) levyttämä biisi? –, ja Nii nagu meri ja tuul (= Niin kuin meri ja tuuli) puolestaan D. Edmundsille. Liekö hän sitten Dave Edmunds (s. 1944)? Kumpaakaan kappaletta en valitettavasti tunnista.

Bändin soitto kulkee mallikkaasti. Jürissonin lisäksi bändissä soittivat Sven Himma (s. 1961, muun muassa Mahavok) lyömäsoittimia, Ants Õnnis (s. 1956, myös klassista ja jazzia) bassoa ja saksofonia sekä Uno Kõrsmaa (?, myöhemmin jazzia) kitaraa. Eikä myös Karavanissa laulanut solisti Leila Miller  ei ole hassumpi hänkään. Hän tuli muuten kuuluisaksi siitä että hän loikkasi Ruotsiin vuonna 1984 ja anoi sieltä poliittista turvapaikkaa. Sittemmin hän on palannut Viroon.

Levyn kannen on suunnitellut muutamia muitakin kansia tehnyt E. Väli, ja se lienee sellainen kuin huumorilevyssä pitääkin. Mutta eipä ole välitetty bändin nimen kirjoitustavasta. Kannessa se on iloisesti Contor mutta kaikkialla muualla kirjoitetussa historiassa bändi tunnetaan nimellä Kontor.