RAM-1

Yksi Eesti NSV Riiklkiku Akadeemiline meeskoorin (RAM) kolmesta kvartetista, RAM-1 (Georg Metssalu (1919-2004), Tiit Köster (s. 1939), Evald Jaansoo (1915-1997) ja Raimund Alango (1926-2010)), levytti vuonna 1976 EP:n kansanlauluja ja sitten samana vuonna vielä toisen EP:n uudempaa mieslaulumateriaalia samalla nimellä RAM-1 (Melodija C62–06951–2). En tiedä, oliko levyjen teko neukkuaikana täynnä erilaisia lehmänkauppoja, mutta näin voisi ajatella. Kun ensin oli julkaistu virolaista kansanmusiikkia, niin nyt sitten piti julkaista vähän neuvostoklassikoita. 

A-puolella on Suomessakin tutun Matvei Blanterin (1903–1990) Päike vajus mäe taha ja myöskin Suomessa tunnetun Lev Knipperin (1898–1974) Põld-põlluke, joka tunnettiin myös puna-armeijan marssilauluna.  

B-puolen avaa Mihail Ferkelmanin (1908–1974) Sõdur puhkehetkel, mutta on mukana sitten aito virolainen klassikkokin: rakastetun Raimond Valgren (1913–1949) Tartu marss. 

Komeaa lauluahan tällainen miehinen kvartettihan esittää, mutta ei tässä ihan kuolemattomia hetkiä kuitenkaan ole. 

 

RAM-1

 

RAM-1 oli varsinkin 1950–60-luvuilla virolaisten rakastama viihdeyhtye, eräänlainen Viron Kipparikvartetti. Levyttämään se pääsi kuitenkin vasta 1970-luvulla: vuonna 1976 ilmestyi kaksi EP:tä ja vuonna 1980 vihdoinkin oma LP. Mutta siihen neuvostoaikaiset levytykset sitten jäivätkin.

Yhtyeen omituinen nimi on lyhenne: se nimittäin toimi Eesti NSV Riikliku Akadeemiline Meeskoorin (RAM) alaisuudessa vuodesta 1951 aina vuoteen 1997. Tuona aikana kuorokin ehti vaihtaa nimeä, sillä vuodesta 1989 tämä maailman suurin ammatillinen kuoro on tunnettu nimellä Eesti Rahvusmeeskoor. Kuoron perusti jo vuonna 1944 Viron kuoromusiikin ja laulujuhlien suurmies Gustav Ernesaks (1908–1993).

RAM-1:n muodostivat Georg Metssalu (1919–2004, 1. tenori), Tiit Köster (s. 1939, 2. tenori), Evald Jaansoo (1915–1997, baritoni) ja Raimund Alango (1926–2010 basso).

Yhtyeen ensilevy, 7-tuumainen EP RAM-1 (Melodija C32–06887–8) sisältää iskelmällisemmän materiaalin sijaan pelkästään virolaisen kansanmusiikin klassikoita. Kun en oikein ole paneutunut kuorolauluun enkä suomalais-ugrilaiseen kansanmusiikkiinkaan, niin vaikeaahan tätä on kommentoida. Melkoista jööttiä sisältö kuitenkin on, kun klassisesti koulutetut kuorolaulajat laulavat vähän liian särmättömästi kansanlauluja. Ja kun ei taustayhtyeen – hanuristi Venda Tammannin  (1932–2010) johtama trio – ote ole kovinkaan jatsahtava, ei tätä taida useasti tulla kuunnelleeksi. Viron ensimmäisen naispuolisen ammattisäveltäjä Miina Härman (1864–1941) sovittama Kuku sa, kägu on ehkä kuitenkin yksi levyn kohokohdista. Toinenkin kuuluisa sovittaja levyltä löytyy, mikä tekee levystä jopa pienen kansainvälisen keräilyharvinaisuuden. Vändra polkan sovittaja on nimittäin Arvo Pärt  (s. 1935). Vuonna 1980 emigroituneeta Pärtiltä ei neuvosto-Virossa julkaistu juuri mitään: yksi albumi ja muutama yksittäinen kappale kokoelmilla. Joten poimikaa ihmeessä tämä levy mukaan kirpputorilta, jos siihen satutte törmäämään. On se ainakin hauskempi sijoituskohde kuin Nokian osake.

Muut kappaleet ovat K. Saarniitin sovittama Laula, laula, suukene, Harri Kõrvitsin (1915–2003) sovittama Virulaste tants sekä Georg Toompean (s. 1923) sovittama Tiideratas, taaderatas.

Mainittakoon muuten, että levyn kaikki kappaleet löytyvät hanuristi Veikko Ahvenaisen Yhdysvalloissa vuonna 1975 julkaistulta levyltä Armastatumaid Eesti laule (Accordia ALP 112).

PS. kun kerran on olemassa RAM-1, niin onhan sitten toki RAM-2 ja vielä jopa RAM-3. Niihin palaamme vielä.

PPS. Vändra on muuten sekä kauppala että kunta Pärnun maakunnassa.

PPS. Korjaus myöhemmin: onpa vielä olemassa kvartetteja aina RAM-5:een asti.