skip to main |
skip to sidebar
Kosketinsoittaja ja säveltäjä Jaak Jürissonin (s. 1956) levytysura kertoo siitä tragediasta, jonka neukkuaika virolaiselle kulttuurille tuotti. Jürisson on yksi hienoimmista virolaisen kevyen musiikin säveltäjistä sekä myös osaava pianisti ja bändimies. Silti hän ei saanut neukkuaikana omalla nimellään tehdyksi kuin yhden vaivaisen 7-tuumaisen EP:n (Melodija C62 21283 002) vuonna 1984.
Mutta sitäkin hienompi tämä pikkulevy on. Tämä levy on joka tapauksessa yksi virolaisen progen kulmakivistä, vaikka sen nykymaine ei niin kova olisikaan.
A-puolen aloittaa yhdessä hanuristi Henn Rebanen (s. 1952) kanssa sävelletty Vaid ärgata. Bändi soi komeasti – varsinkin Ain Vartsin kitara – ja Jürissonin miehekäs, konstailematon ääni sopii mainiosti soundiin. Samaa jatkuu Jürissonin omalla biisillä Kes lööb hingekella kotkale.
B-puolella sointia piristää Taivo Niitvägin huilu. Molemmat taidokkaasti rakennetut biisit – Muusika
sünd ja Pisipojale – ovat Jürissonin kynästä. Kaikkien neljän biisin sanoista vastaa minulle täysin oudoksi jäänyt runoilija Peep Liblik (s. ?).
Ja tässä koko pelimannijoukko: Jürisson, laulu, syntetisaattori, piano (A1–2, B1–2), Ain Varts (s. 1959), kitarat (A1–2, B1–2), Uno Kõrsmaa (s. ?), kitara
(A2), Margus Kappel (s. 1956), syntetisaattori (A2), Sven Himma (s. 1961), lyömäsoittimet (A2, B2), Ivo Varts (s. 1961), lyömäsoittimet (A1, B1), Toivo Unt (s. 1951), basso (A1–2, B1–2), Taivo Niitvägi (s. 1955), huilut (B1),
Tõnu Naissoo (s. 1951), syntetisaattori (B2), Rein Roos (s. ?), kellopeli (B1).
Hölmön kannen on suunittelut Silver Vahtre (s. 1953), joka on tehnyt kymmenisen muutakin levynkantta.
Tämä levy pitää ainakin tällä hetkellä vakaasti paikansa henkilökohtaisella virolaisen rockin TOP 10 -listallani.
Tässäpä viron 1970-luvun tiukin jazzahtava tanssibändi! Trumpetisti Jaan Kumanin (s. 1945) instrumentaaliyhtye soitti tyylikästä jazzia ja vieläpä pääsääntöisesti virolaisten säveltäjien tuotantoa. Äijät kuvassa: seisomassa vasemmalta rumpali Peep Ojavere (1943–1993), huilisti ja saksofonisti Helmut Aniko (1947–2003), basisti Andi Villenthal (s. 1948), kitaristi Tiit Paulus (s. 1945), alttosaksofonisti Tiit Varts (s. 1937), vetopasunisti German Pekarevski (1934–2001), istumassa itse trumpetistimaestro Jaan
Kuman (s. 1945) ja toinen trumpetisti Uno Saviauk (s. 1936).
Bändi julkaisi vuonna 1976 kuuden tanssilevyn setin, jokaisessa 7-tuuman EP:sä annettiin solistin tila jollekin pelimannille. Tämä sarjan III levy (Melodija С62-07225-6) oli tenorisaksofonisti Lembit Saarsalun (s. 1948) näyttämö – vaikka kyllä Pauluskin sooloilee hienosti avauskappaleella. Sovitukset ovat Kumanin käsialaa.
A-puolen aloittaa Kustas Kikerpuun (1937–2008) vauhdikas jive Džaivissimo. Sitten vaihdetaan rumbaan: Valter Ojakäärin (s. 1923) Looduse laul osoittaa minkälainen kansainvälisen tason säveltäjä Ojakäär on aina ollut.
B-puolen täyttää Felix Mandren (s. 1928) cha-cha-cha Tulvil rõõmu, eikä tarvitse Mandrenkaan hävetä lainkaan tässä vähän nimekkäämpien virolaisten viihdesäveltäjien joukossa.
Aivan fantastinen levy, joka on yksi neukkuvirolaisen kevyen musiikin helmistä. Harmittaa vain suunnattomasti, etten ole vielä kyennyt löytämään osia I–II ja IV–VI. Saa siis tarjota!
Tässä on 7-tuumainen EP (Melodija C62 22287 006), jossa neuvosto-Viron molemmat yleisliittolaiset tähdet, Jaak Joala (s. 1950) ja Anne Veski (s. 1956) esiintyvät samalla levyllä. Mukana on myös venäläinen tähti Olga Zarubina (s. 1958). Biisit on äänitetty vuosina 1983–84 ja levy julkaistu 1985.
A-puolen aloittaa Joala Valeri Sevastjanovin (?) säveltämällä ja Aleksei Rimitsanin (1946–2010) sanoittamalla Старая лестница eli Vanhat portaat. Kelpo biisi on vähän funkahtavankin sävyinen aika tiukka popviritys, jossa kitaristikin pääsee vähän vingutteleman. Bändiä ei valitettavasti ole nimetty. Toinen A-puolen biisi on Zarubinan vähän reggaemausteinen tyypillinen slaavilaisiskelm Заговорные слова eli Taikasanat – sävellys B. Jemeljanovin ja sanat J. Kastsukin. Tästä linkistä mukaan tanssinpyörteisiin.
B-puolen täyttää Veskin laulama Позади крутой поворот eli Taakse jäävät vaikeudet. Igor Saruhanovin (s. 1956) sävellys ja Anatoli Monastyrev (?) sekä Olga Pisarževskajan (?) sanoittama biisi on vähän tusinaiskelmää. Tästä linkistä aukeaa hauska merellisessä Tallinnassa kuvattu vanha video.
Naiivin kannen on suunnitellut S. Bosin (?).
Ns. "ihan kiva" pikkulevy.
Tämän vuonna 1985 äänitetyn ja vuonna 1986 julkaistun 7-tuumaisen singlen (Melodija С62 24195 001, Melodijalle harvinainen 45 rpm) A-puoli lienee Jaak Joalan (s. 1950) suurin yleisliittolainen hitti. Syy ei kuitenkaan ole niinkään Joalan vaan dueton toisen osapuolen, ukrainalaisen jo 1960-luvulla aloittaneen megatähden Sofia Rotarun (s. 1947). Säveltäjä Vladimir Matetskin (s. 1952) pitkä yhteistyö Rotarun kanssa alkoi heti tällä jättihitillä: Лава́нда eli Laventeli, jonka sanat ovat runoilija Mihail Šabrovin (s. 1944), myi yhdessä samannimisen LP:n kanssa tiettävästi yli miljoona kappaletta – tästä linkistä voitte testata tämän hieman Leonard Cohenin parin vuoden takaista hittiä muistuttavan ihan kauniin biisin. On tämä varmaankin yksi parhaista Joalan biiseistä.
B-puolella on sitten Rotaru yksin David Tuhmanovin (s. 1940) säveltämällä ja Anna Saed-Šahin (s. 1949) sanoittamalla pikkusievällä popbiisillä В Доме Моем – tästä linkistä myöhempi versio.
Tylsän ja mihinkään liittymättömän kannen on suunnitellut Ju. Balašov (?).
Neuvosto-Viron suurin yleisliittolainen (всесоюзный) poptähti Jaak Joala (s. 1950) teki levyjä Talllinnan lisäksi myös Moskovassa. Tämä livenä Moskovassa vuonna 1981 äänitetty ja vuonna 1982 ilmestynyt, venäjäksi laulettu 7-tuumainen EP (Melodija 33 С62-17573-4) on yksi esimerkki tästä.
Opiskellaan nyt sitten joukolla venäjää, tässä levyn kolme biisiä: A1 Как жаль, B1: Я рисую, B2: Подберу музыку.
A-puolen ainoa biisi on maineikkaan venäläisen hittinikkarin David Tuhmanovin (s. 1940) käsialaa. Sanat on tehnyt myös varsin maineikas runoilija Andrei Dementjev (s. 1928). Taustalla soittaa nimettömäksi jätetty instrumentaaliyhtye – mutta hyvin soittelee tätä pateettista ja kasvavaa, outoa biisiä, joka hipoo välillä heavyn ja välillä progen rajoja ja joka on pituudeltaankin aika outo: harvoin kuulee 1980-luvun alun neukkupopbiisiä, joka kestää 5:41. Taitaa ainakin minun mielestäni olla jopa Joalan paras biisi. Tästä linkistä voitte tarkastaa omaa makuanne.
B-puolella on kaksi Latvian suurimman hittinikkarin Raimonds Paulsin (s. 1936) biisiä. Ensimmäisessä biisissä on edelleen Dememtjevin sanat. Biisi yrittää olla vähän rock, mutta kuulostaa vain säälittävästi liian nopeasti lauletulta iskelmältä – tästä linkistä. Jälkimmäisessä sentimentaalisessa slovarissa on runoilija Andrei Voznesenskin (1933–2010) sanat, ja vaikka en venäjää osaakaan, voin ehkä kuvitella sen perusslaavilaisen fiiliksen. Kuvitelkaa tekin tästä linkistä (versio on tosi eri). Taustat molemmissa biiseissä soittaa Retsital (Рецитал) -yhtye, joka on menestynyt omillaankin ja soittanut myös megatähti Alla Pugatšovan (s. 1949) taustalla.
Kannen tylsän valokuvan on ottanut V. Sobolev (?).
