Vitamiin [III]

Olen aiemmin todennut, että Vitamiin (1978–1989) ei saanut aikaiseksi yhtään hyvää levyä. Heidän viimeiseksi jäänyt, vuonna 1986 äänitetty ja vuonna 1987 julkaistu kolmas albuminsa – jälleen kerran nimeltään vain Vitamiin (Melodija C60 25557 001) – tulee kyllä aika lähelle onnistumista. Ainakin bändi kuulostaa ensimmäistä kertaa yhtenäiseltä bändiltä. Kokoonpano on vaihtunut: laulusolistina toimii Aivar Mäe (s. 1960) – myöhempi kuoronjohtaja –, joka soittaa myös akustista kitaraa, ja Andres Oja (s. ?, sittemmin Kolumbus Kris) on korvannut Mikk Targon rummuissa. Toiseksi kosketinsoittajaksi on tullut Mart Metsala (s. 1960, sittemmin saarnamies), myös ahkera biisintekijä, joka tuo selvästi oman ilmeensä bändiin. Vähi (kosketinsoittimet), Laaneorg (kitara) ja Luht (basso) jatkavat vanhasta kokoonpanosta. Vierailevia puhaltajia on kolme: trumpetistilegenda Abi Zeider (1920–1999 – B5), fonisti Aivar Raigla (s. ? – B3) ja vetopasunisti Priit Zimmermann (s. 1958 – B3). Biisitkin ovat pääsääntöisesti kerrankin omia.
A-puolen aloittaa Juhan Liivin klassinen runo Must lagi on meie toal (tästä linkistä aika hurja zeitgeistvideo), jonka säveltäjää ei kerrota lainkaan – mutta Metsalan käsialaa se on. Aika hurja teatraalinen ja konepoppimainen versio, jota joku voisi toki klassisen Liivin pyhäinhäväistyksenä. Toinen biisi Helin on kokonaan Metsalan käsialaa – sama aika hieno teatraalisuus jatkuu. Väliin tulee mieleen vaikkapa Queen. Kolmannessa biisissä tulee pieni notkahdus, koska jostain syystä hitiksi noussut Heldur Karmon (1927–1997) sanoihin tehty Laaneorgin sävellys Rändame koos jää musiikillisesti levyn joutavanpäiväisimmäksi ja hyvin iskelmälliseksi biisiksi. Viimeinen biisi Aita mind on merkitty anonyymiksi Metsalan sanoittamaksi biisiksi, mutta niin aikansa brittipopilta tämäkin kuulostaa, että tuohon anonymiteettiin on vaikea uskoa. 
B-puoli alkaa käännösbiisillä, Kerry Livgrenin (s. 1949, progebändi Kansas) säveltämä ja Hardi Volmerin (s. 1957) sanoittama Sa oled mees on kuitenkin samaa progesävyistä syntikkapoppia kuin A-puolen biisitkin. Toinenkin biisi on ilmeisesti sekin cover, T. Heuserin (?, myöhemmällä kokoelmalla Hauser, enkä saa nyt asiaa selvitettyä) säveltämä ja Karmon säveltämä Lõppjaam, joka sekin kulkee teatraalisen komeasti. Kolmannella biisillä, Metsalan Marakratt, joka yrittää olla vähän rokkaavampi, on tukena kaksi puhaltajaa, jotka tuovat oman svenginsä mukaan. Vähin sävellys Leelo Tungalin (s. 1947) sanoihin Hääl jääl on kaunis balladi. Torvisvengi ei valitettavasti toimi viimeisellä biisillä, Vähin Hando Runnelin (s. 1938) sanoihin säveltämällä Ilus pikk poiss tantsis Kaerajaani– Abi Zeider vain hoitaa kansanlaulumaiset riffiosuudet.
Kokonaisuutena levy kuitenkin kertoo siitä, että Vitamiinin miehillä oli selvästikin musiikillisia ambitioita, vaikka he eivät koskaan niitä täysin kyenneetkään toteuttamaan. Se seuraava levy olisi varmaankin ollut paras, mutta aika ajoi sitten ohi. Jos joku haluaa täyden kuvan Vitamiinista, ilmestyi heiltä vuonna 2005 kolmen CD:n boxi.
Tylsän ja levyn yleisilmettä tukemattoman kannen on suunitellut muutaman muunkin levukannen tekijä  Silver Vahtre (s. 1953).

[Vitamiin II] "Vitamin" – "Vitamiin"

Vitamiinin toinen LP:kin kantaa vain bändin nimeä Vitamiin (Melodija C60 20631 008). Se on äänitetty vuonna 1983 Viron radion studiossa, ja se ilmestyi seuraavana vuonna. Bändin kokoonpano on pysynyt samana kuin edellisellä levyllä – solistit Maltis ja Länik sekä soittomiehet Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht –, paitsi että Anne Veski on jäänyt pois solistin paikalta. Ja tyylikin on pysynyt samana – outoa sillisalaattia koko levy.

A-puolen aloittaa "anonyymi" sävellys Draama, jonka virolaiset sanat on tehnyt Heldur Karmo (1927–1997). Biisin laulaa Maltis. Myöhemmin on selvinnyt, että kyseessä on eteläafrikkalaisen Steve Kekanan (s. 1958) (kuka muistaa?) biisi – vähän siis eksoottista kasaridiskohumppaa. Toinen biisi on Chris Rean (s. 1951) Eluküünal (en tunnista), johon virolaiset sanat on tehnyt rutinoitunut sanoittaja Valli Ojavere (s. 1941). Länik laulaa tämän tasapaksun, hitaammanpuoleisen balladin. Kolmas biisi on sitten bändin omaa käsialaa, Laaneorgin säveltämä ja Karmon sanoittama Uneta öö, Maltisin laulama teatraalisuuden ja raskaan rockin välimaastossa liikkuva biisi, jossa Laaneorg saa näyttää kitaristinkykyjään. Pankin räjäyttää kuitenkin seuraava biisi Kutse tansule (myöhemmissä kokoelmissa nimellä Rock on popp), jonka on säveltänyt joku R. Altonen. Ja kyseessähän on tietysti Remu ja ilmeisesti ainoa neukku-Virossa levytetty Hurriganes-biisi. Valitettavasti en tunnista originaalia (vähän hävettääkin). Laulaja Länik on itse tehnyt vironkeliset sanat. Ensin minua nauratti, mutta kuunneltuani biisin kymmeniä kertoja alan jo tykästyä siihen. Kokeilkaa itse tästä linkistä vähän uudempaa Länikin live-versiota.

A-puolen viimeinen biisi on Länikin laulama Mikk Targon vanha diskohumppa Saatus, tuttu jo venäjänkielisenä bändin toiselta EP:ltä. Tylsä molemmilla kielillä – tästä linkistä varmistus.

B-puolen aloittaa Laaneorgin ja Karmon Täna öösel, Maltisin laulama biisi, joka lähestyy taas teatraalisempaa raskasta rockia. Sitä seuraa vielä teatraalisempaa meininkiä, basisti Luhtin säveltämä pateettinen progesävyinen instrumentaali Nostalgia, jossa Vähi pääsee kosketinsoittimineen näyttämään klassista taustaansa ja Laaneorg kitaristinkykyjään. Valitettavasti linkkiä tähän ehkä hienoimpaan Vitamiin-biisiin ei löydy. Sitten seuraa yllättäen edelliseltä LP:ltä uudestaan Malitisin ja poikakuoron Ave Maria, joka sekin on aika komea. Levyn päättä Luhtin säveltämä reggaehenkinen ja hyvin rento instrumenaali Baarimuusika, joka ei sävellyksenä ehkä hätkäytä, mutta jättää hauskan fiiliksen ja samalla hämmentyneen olon, sillä niin outo koostumukseltaan tämäkin Vitamiinin levy on.     

Hauskan ja ilmeisen vitamiinipitoisen kannen on suunnitellut edellisen levyn tavoin A. Kolossov (?). 

[Vitamiin I] "Vitamin" Group – Gruppa "Vitamin"

Vitamiinin ensimmäinen täysmittainen LP "Vitamin" Group (Melodija C60 19587 005) ilmestyi vuonna 1983, äänitykset oli tehty vuosina 1980–82. Kokoonpano oli edellisten levyjen kaltainen: solisteina Länik, Veski ja Maltis, pelimanneina Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht. Sillisalaatti siis jatkuu, ja nyt sitä on lisätty jopa reggaesävyillä ja lisäkurkotuksilla progen suuntaan.
Kolme levyn biiseistä on edelliseltä EP:ltä: Maltisin laulama Lolita (A1), Vähin instrumentaali Turne (engl. Tour, B1) ja Veskin laulama Julius Caesar (B4). 
A-puolen avaa siis jo tuttu Lolita. Seuraavassa hitaahkossa ja tylsässä diskosävyisessä biisissä Winter (Talv eli venäjäksi Зима) laulaa käsittäkseni Länik. Biisi on Targon ja venäjänkieliset sanat A. Olginin (?). Kolmas biisi Hocus-pocus on myös Targon käsialaa, sanat on tehnyt kirjailija Ott Arder (1950–2004) – Apelsinista tutun Jaan Arderin veli. Ska-henkinen rallatus on aika hauska – tästä linkistä sen kuulee. Sitten seuraa yksi levyn huippukohdista, reggaeversio Camille Saint-Saënsin (1835–1926) 3. sinfonian teemasta nimellä Wedding Bells (viroksi Pulmapäev), vironkielisistä sanoista vastaa Jüri Kõrgema (1948–1992). Laulajana toimii Länik – ja tästä linkistä voitte nauttia tästä kummajaisesta. Ja sitten taas ihan toisenlaisiin maailmohin: A-puolen päättää basisti Luhtin mahtipontinen progeinstrumentaali Festival, jossa Laaneorg vinguttaa kitaraansa oikein sydämensä kyllyydestä.
B-puolen avaa siis entuudestaan tuttu Vähin instrumentaali Turnee. Ja sitten taas reggaen maailmaan: Targon säveltämä Rabadap on outo sekoitus progea ja virolaista rub-a-dubia. Ja aina hullummaksi menee: seuraavalla biisillä Maltis tulkitsee Viron akateemisen mieskuoron poikakuoron kanssa Ave Marian (ilmeisesti lat.am. trad, vironkieliset sanat Heldur Karmon (1927–1997)) – tästä linkistä tuon ihmeen kuulee. Ja sitten seuraa entuudestaan tuttu Veskin laulama ja Vähin kynästä kotoisin oleva diskohumppa Julius Caesar. Levyn lopettaa Peeter Volkonskin (s. 1954) venäjäksi sanoittama ja Maltisin laulama anonyymi rock The Last Act (viroksi Viimane vaatus). Ja sehän ei ole suinkaan anonyymi, vaan Suomessakin monesta levytyksestä tuttu Buddy Kayen (1918–2002) ja kumppaneiden Speedy Gonzales – tästä linkistä Anne Veskin ja Tõnis Mägin (s. 1948) myöhempi virolainen versio.
Varsin kummallinen levy on siis tämä Vitamiinin ensimmäinen LP. Huono kokonaisuudessaan mutta jotenkin tavattoman hupaisa.
Kannessa on tekstit englanniksi ja venäjäksi, etiketti on viroksi. Kannen on suunnitellut muutaman muunkin levynkannen tehnyt A. Kolossov (?).

[Vitamiin] Gruppa "Vitamin": Turne

Vitamiinin kolmas ja viimeinen 7-tuumainen EP Turne (Melodija C62 19343 005) äänitettiin Viron radiossa vuonna 1982 ja julkaistiin Moskovassa seuraavana vuonna – sekä kansi että etiketti ovat vain venäjäksi. Aikaisempien levyjen sillisalaattitunnelma jatkuu, vaikka biisejä on vain kolme.
A-puolella asialla ovat solistit. Levyn aloittaa tekopirtsakka vanhanaikaisen rockahtava diskopop Lolita (sävellys merkitty R. Bloomfieldille ja myöhemmissä julkaisuissa B. Bloomfieldille ja Viron tv:n taltioinnissa M. Bloomfieldille (ei kai Mike Bloomfield?), enkä ole saanut selvää biisin alkuperästä; vironkieliset sanat on tehnyt Heldur Karmo (1927–1997)). Mikin varressa on Mait Maltis (s. 1951). Tästä linkistä näette myös hassun esityksen Viron tv:stä. Toisena biisinä Anne Veski (s. 1956) laulaa Peeter Vähin (s. 1955) säveltämän ja sanoittaman (Shakespearen mukaan), Frederikin tuotantoa muistuttavan (vaikkapa Tsingis Khan) diskorallatuksen Julius Caesar – tästä linkistä. Niin että onhan tässä kaikki camp-kulttiainekset.
B-puolen täyttää levyn epäilemättä paras biisi, Vähin säveltämä instrumentaali Turne, joka on espanjalaistyyppinen romanssi akustisine kitaroineen, mutta syntikoiden ja bändin avulla yritetään rakentaa jopa progen suuntaan kurkottavia lurituksia ja äänimattoa. Ei se mikään kuolematon esitys kuitenkaan ole. 
Bändin koostumus on sama kuin edelliselläkin levyllä: Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht.
Tylsän kannen on suunnitellut joku V. Voronin (?), joka on tehnyt Anne Veskillekin yhden kannen.

[Vitamiin] Gruppa Vitamin

Vitamiinin toinen EP Gruppa Vitamin (Melodija  C62 18709 000) ilmestyi vuonna 1983, mutta se oli äänitetty jo vuonna 1981. Nyt oltiin jo matkalla kohti yleisliittolaista mainetta, sillä levynkannet olivat vain venäjäksi, samoin kuin yksi biisikin. Takakannessa mainitaan vain kosketinsoittaja Peeter Vähi (s. 1955) bändin taiteellisena johtajana, eikä muita esiintyjiä mainita lainkaan. Olen kutenkin päätellyt lähteistäni, että naispuolisina laulusolisteina toimivat Marju Länik (s. 1957 – A1) ja Anne Veski (s. 1956 – B2). Uusi miespuolinen solisti oli Mait Maltis (s. 1951). Bändissä kosketinsoittaja Vähin lisäksi ovat käsittääkseni jatkaneet kitaristi Rein Laaneorg (s. 1952) ja rumpali Mikk Targo (s. 1959), mutta bassossa taitaa olla jo mukana Raul Sepperin (s. 1951) korvannut Kulno Luht (s. ?). Kannessa on kuitenkin kuusi miestä, joten yhtä puuttuu.
A-puolen aloittaa joutavanpäiväinen syntikkadiskohumppa Saatus, jonka Länik laulaa venäjäksi (Закат). Tästä linkistä sen voi kuulla virolaisena versiona. Sävellys on Targon ja venäläiset sanat A. Olginin (?). Toinen biisi on kantrisävyinen löysä iskelmähumppa Kauge aeg, jonka laulaa bändin uusi miessolisti Maltis. Biisi on tylsyydestään huolimatta kuitenkin jäänyt elämään jonkinlaisena klassikkona. Tästä linkistä sen voi testata. 
B-puolen aloittaa Vähin säveltämä instrumentaali Üllatus, joka on perin juurin tylsää ja jumputtavaa syntikkadiskoa. Lopetusbiisi on ehkä levyn hauskin kappale, sellainen tuhansia kertoja sävelletty napoleoninmopomainen vanhan ajan rock'n'roll Vitamiini rock, jonka laulaa Veski. Tästä linkistä voitte kuunnella tämän Vähin sävellyksen. Sanoista vastaa Annen veli Jaak Veski (1956–1994).  
Tämä toinenkin Vitamiinin levy on siis ensimmäisen tavoin oikein huono ja vielä käsittämättömän sekametelisoppainen, vaikka biisejä on vain neljä.
Kannen on suunnitellut joku venäläinen B. Stoljarov (?), joka teki myös Apelsinille myöhemmin yhden kannen.

 

Vaikka kannet on painettu vain venäjäksi, on levyn etiketti silti vironkielinen (joissakin Melodijan levyissä on havaintojeni mukaan vaihteluakin etikettien kielen suhteen):