Heldur Jaakon

Hanuristi Heldur Jaakonin (1939–1987) ainoaksi jäänyt LP, 10-tuumainen Heldur Jaakon (Melodija Д 28155-6) ilmestyi vuonna 1971. 
A-puoli on omistettu virolaiselle kansanmusiikille. Erich Jalajas (1912–1987) on niitä harvoja klassisia virolaissäveltäjiä, jotka tekivät musiikkia varta vasten hanurille. Heldur soittaa ensin hänen sovituksensa Viis eesti tantsu, joka oli ilmestynyt nuotteina vuonna 1966. Mukana on viisi klassista kansantanssia: Kivikasukas, Marupolka, Räditants, Kaera-Jaan ja Labajalg. Sitten seuraa vielä yksi samaa tyyliä: Teema variatsioonidega eesti rahvaviisile Meil aiaäärne tänavas. Jalajasin sovitukset ovat aika moderneja, joten mitään kylätanssimeininkiä ei ole tarjolla. Aika kiinnostavaa materiaalia.
B-puoli on sitten omistettu Charles Magnanten (1905–1986) hanurisovituksille, joita Jaakon oli edellisenä vuotena levyttäyt jo yhden EP:n verran Emil Laansoon (1921–2004) instrumentaaliyhtyeen kanssa ja jonka olen jo aiemmin esitellyt. Aiemmin ilmestyneet Kollane lind, Brasilia, Ma ütlesin talle ja La Cucaracha saavat seurakseen vielä yhden biisin, vanhan mustalaissävelmän Kaks kitarri, joka sekin on suomalaisille hyvin tuttu – tästä linkistä Eila Pellinen vuodelta 1958. Muiden biisien tavoin tämäkin löytyy Charles Magnanten vuoden 1967 LP:ltä Carnival in Far Away Places. EP:n kanssa miltei samanlaisen kannen valokuvan on ottanut B. Murd (?), graafisesta suunnittelusta vastaa H. Sooster (?). Kaksikieleisessä (viro ja venäjä) takakansitekstissä Jaakonin esittelystä vastaa E. Tomson (?). 
Veikkaanpa, että vaikka Jaakon onkin nykyisin unohdettu, on tässä levyssä aineksia tulevaisuuden kulttiklassikkoon – vieläpä kummallekin puolelle erilaiselle kuulijakunnalle.

Heldur Jaakon

Viljandissa syntynyt ja sittemmin Pärnussa ja Tallinnassa vaikuttanut hanuristi Heldur Jaakon (1939–1987, toisinaan muodossa Jakon) on vaipunut melko pahasti historian hämärään. Sen verran hänestä tiedän, että hänen trionsa esiintyi Tallinnan jazzfestivaaleilla vuonna 1964 ja että hän soitti jossain vaiheessa Pärnun kulttuuritalon sinfoniaorkesterissa. Tallinnassa hän toimi sittemmin Pedagogisen instituutin (nyk. Tallinnan yliopisto) hanurinopettajana. Juuri muuta en sitten ole löytänytkään. Kaksi levyä hän sai kuitenkin tehdä. Vuonna 1970 ilmestyi ensimmäisenä 7-tuumainen EP Heldur Jaakon (Melodija Д 00028095-6).
Levyn aloittaa Kollane lind (etiketissä lukee "intiaanikansanlaulu" – kyseessä on haitilainen kansanlaulu Choucoune, josta tuli calypso-sovituksena Yellow Bird iso hitti ympäti maailmaa, niin suomessakin: tästä linkistä Tuula ja Paula Karppasen versio vuodelta 1961). Sitten seuraa Brasilia, "latinalaisamerikkalainen kansanlaulu", joka todellisuudessa on Julius Wechterin (1935–1999) sävellys vuodelta 1966 – tästä linkistä maestron originaali.
B-puolen aloittaa Suomessakin tuttu megahitti, Rodolfo Falvon (1874–1936) napolilaisväristys Ma ütlesin talle – tästä linkistä Mauno Kuusiston (1917–2010) kultalevyhitti Kertokaa se hänelle. Ja tuttu on Suomessa myös levyn päättävä espanjalaislähtoinen mutta varsinkin Meksikossa vallankumouksen aikana suosittu kansanlaulu La Cucaracha.
Sovitukset ovat yhdysvaltalaisen hanuristin Charles Magnanten (1905–1986) käsialaa, soitinnuksesta vastaa D. Andrews (? – taitaa olla muuten Jack Andrews). Taustoja soittaa Emil Laansoon (1921–2004) johtama tiukka instrumentaaliyhtye.
Kaikkineen varsin hieno levy. 
Mainittakoon, että kaikki nämä neljä biisiä löytyvät Charles Magnanten vuoden 1967 LP:ltä Carnival in Far Away Places.
Kannen valokuvan on ottanut B. Murd (?), graafisesta suunnittelusta vastaa H. Sooster (?).