Olen aiemmin todennut, että Vitamiin (1978–1989) ei saanut aikaiseksi yhtään hyvää levyä. Heidän viimeiseksi jäänyt, vuonna 1986 äänitetty ja vuonna 1987 julkaistu kolmas albuminsa – jälleen kerran nimeltään vain Vitamiin (Melodija C60 25557 001) – tulee kyllä aika lähelle onnistumista. Ainakin bändi kuulostaa ensimmäistä kertaa yhtenäiseltä bändiltä. Kokoonpano on vaihtunut: laulusolistina toimii Aivar Mäe (s. 1960) – myöhempi kuoronjohtaja –, joka soittaa myös akustista kitaraa, ja Andres Oja (s. ?, sittemmin Kolumbus Kris) on korvannut Mikk Targon rummuissa. Toiseksi kosketinsoittajaksi on tullut Mart Metsala (s. 1960, sittemmin saarnamies), myös ahkera biisintekijä, joka tuo selvästi oman ilmeensä bändiin. Vähi (kosketinsoittimet), Laaneorg (kitara) ja Luht (basso) jatkavat vanhasta kokoonpanosta. Vierailevia puhaltajia on kolme: trumpetistilegenda Abi Zeider (1920–1999 – B5), fonisti Aivar Raigla (s. ? – B3) ja vetopasunisti Priit Zimmermann (s. 1958 – B3). Biisitkin ovat pääsääntöisesti kerrankin omia.
A-puolen aloittaa Juhan Liivin klassinen runo Must lagi on meie toal (tästä linkistä aika hurja zeitgeistvideo), jonka säveltäjää ei kerrota lainkaan – mutta Metsalan käsialaa se on. Aika hurja teatraalinen ja konepoppimainen versio, jota joku voisi toki klassisen Liivin pyhäinhäväistyksenä. Toinen biisi Helin on kokonaan Metsalan käsialaa – sama aika hieno teatraalisuus jatkuu. Väliin tulee mieleen vaikkapa Queen. Kolmannessa biisissä tulee pieni notkahdus, koska jostain syystä hitiksi noussut Heldur Karmon (1927–1997) sanoihin tehty Laaneorgin sävellys Rändame koos jää musiikillisesti levyn joutavanpäiväisimmäksi ja hyvin iskelmälliseksi biisiksi. Viimeinen biisi Aita mind on merkitty anonyymiksi Metsalan sanoittamaksi biisiksi, mutta niin aikansa brittipopilta tämäkin kuulostaa, että tuohon anonymiteettiin on vaikea uskoa.
B-puoli alkaa käännösbiisillä, Kerry Livgrenin (s. 1949, progebändi Kansas) säveltämä ja Hardi Volmerin (s. 1957) sanoittama Sa oled mees on kuitenkin samaa progesävyistä syntikkapoppia kuin A-puolen biisitkin. Toinenkin biisi on ilmeisesti sekin cover, T. Heuserin (?, myöhemmällä kokoelmalla Hauser, enkä saa nyt asiaa selvitettyä) säveltämä ja Karmon säveltämä Lõppjaam, joka sekin kulkee teatraalisen komeasti. Kolmannella biisillä, Metsalan Marakratt, joka yrittää olla vähän rokkaavampi, on tukena kaksi puhaltajaa, jotka tuovat oman svenginsä mukaan. Vähin sävellys Leelo Tungalin (s. 1947) sanoihin Hääl jääl on kaunis balladi. Torvisvengi ei valitettavasti toimi viimeisellä biisillä, Vähin Hando Runnelin (s. 1938) sanoihin säveltämällä Ilus pikk poiss tantsis Kaerajaani– Abi Zeider vain hoitaa kansanlaulumaiset riffiosuudet.
Kokonaisuutena levy kuitenkin kertoo siitä, että Vitamiinin miehillä oli selvästikin musiikillisia ambitioita, vaikka he eivät koskaan niitä täysin kyenneetkään toteuttamaan. Se seuraava levy olisi varmaankin ollut paras, mutta aika ajoi sitten ohi. Jos joku haluaa täyden kuvan Vitamiinista, ilmestyi heiltä vuonna 2005 kolmen CD:n boxi.
Tylsän ja levyn yleisilmettä tukemattoman kannen on suunitellut muutaman muunkin levukannen tekijä Silver Vahtre (s. 1953).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti