Nemo kuuluu niihin moniin yhden levyn ihmeisiin, joita virolainen musiikki on täynnään. Tallinnan 21. keskikoulussa perustettu bändi toimi kuitenkin aika pitkään: vuodesta 1976 aina Viron uuteen itsenäistymiseen asti vuonna 1991. Se soitti myös Anne Veskin taustalla sekä levyillä että Neuvostoliiton kiertueilla, mutta omissa nimissään se sai tehtyä vain yhden EP:n Nemo (Melodija С62 19531 005, 1983), joka äänitettiin vuonna 1982.
Biisit ovat omaa käsialaa. A-puolen aloittaa kitaristi Peeter Štšerbakovin (s. 1961) (nyk. Peeter Prints, tästä linkistä mies 50-vuotispäivillään) melodinen ja hiljalleen jopa progesävyiseksi rockiksi kasvava instrumentaali Mõttehetk, jossa bändin johtajan, kosketinsoittaja Ain Tammessonin (s. 1956) syntikat ja urut ja Štšerbakovin kitara vuorottelevat ihan mallikelpoisesti – kappale muuntuu kuin salaa seuraavaksi Üleminek-biisiksi, jossa sävellystaitojaan esittelee Tammesson. Aika hauska kuusiminuuttinen.
B-puolella tulee laulu mukaan. Säveltäjät ovat samat: ensin Štšerbakov (Kuu) ja sitten Tammesson (Kadakad). Molempien sanoista vastaa Henno Käo (1942–2004).
Veskin taustalla Nemo oli harmiton iskelmällinen pop-bändi, mutta tällä levyllä soi edes vähän kunnianhimoisempi rockfiilis. Aika hauska, vaikkakin harmiton pikkulevy.
Bändissä vaikuttivat tuolloin myös Kersti Rosenberg (s. 1956, laulu, Kadakad – nyk. Kersti Madis, Karl Madisin (s. 1959) vaimo), Mati Rea (s. ?, laulu, Kuu), I. Ruustalu (s. ?, rummut), Tiit Talisoo (s. ?, basso), A. Ott (s. ?, kitara) ja A. Esko (s. ?, elektroonika – mitähän sekin lie?).
Kannen on suunnitellut M. Maantoa, tuntematon suuruus, jonka käsialaa on yksi toinenkin levynkansi.
PS. Myöhempinä aikoina Nemolta julkaistiin yksi CD:llinen vanhempaa materiaalia: Ansambel Nemo (Hitivabrik 2001).
PPS. Tästä linkistä sitä jööttiä, jota Nemo teki Anne Veskin kanssa (Oo kui kaunis naine).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti