Tarmo Pihlapin (1952–1999) toinen ja viimeiseksi jäänyt neuvostoaikainen soololevy oli 7-tuumainen EP Tarmo Pihlap (Melodija C62 22713 001, 1985). Jodlaaminen on jäänyt, ja mukana on enemmän Amerikan-sävyjä. A-puolen avaa trad. Hoolimatu arm (sanat Vello Salumets (s. 1950)) – lienee negro spiritual. Kaunis harmoninen biisi kuitenkin. Jatkossa seuraa Bob McDillin (s. 1944) Oled puudu vaid sa (vironkieliset sanat jälleen Salumets), siisti kantrihumppa aitoine kitaroineen – enkä muuten jaksanut ryhtyä surffailemaan YouTubessa McDillin hittien seassa tunnistaakseni tämän, mutta kuunnelkaa tästä linkistä ja tunnistakaa itse.
B-puolen aloittaa sellainen vähän old time rock'n'roll Viibi veel, jonka sävellyksestä vastaa L. Bartholomew (? – liekö Linda Bartholomew eli Hargrove) (viroksi Salumets). Levyn päätösbiisi Tuul on J. Southerin (lienee J.D. Souther) käsialaa, ja senkin on sanoittanut Salumets. Biisi on raikas folksävyinen, falsettia hyödyntävä laulelma, joka on ehdottomasti levyn paras – olisikohan tuo nyt Hearts against the Wind, jonka Linda Ronstadt ja J.D. Souther esittivät Urban Cowboyn soundtrackilla?
Kaikkineen tämä levy, jota säestää Pihlapin johtama instrumentaaliyhtye (soittajia ei mainita), on joka tapauksessa esikoislevyä parempi. Harmi, ettei Pihlap päässyt neukkuaikana tekemään kunnollista albumia.
Vaatimattoman kannen on suunnitellut E. Väli (?), joka teki aikoinaan kymmenisen levynkantta, ja valokuvan ottanut T. Koha (?). Pihlapin punainen skraga ja sukat sointuvat tietenkin hienosti toisiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti