Vuonna 1978 perustettu Vitamiin on sekä yksi Viron rockhistorian keskeisimpiä yhtyeitä, joka myös pääsi levyttämään melko paljon (kolme LP:tä ja kolme EP:tä), että myös sangen tylsä kantrirockin ja iskelmän välimaastossa horjuva, joutavanpäiväisen tasapaksua tanssijööttiä soittava bändi – kokoperheenrockiksi sitä on joku pilkallisesti ja myös osuvasti kutsunut. Ei heillä nimittäin yhtään oikeasti hyvää levyä ole. Pariin otteeseen bändi on kaivettu naftaliinista 2000-luvullakin, mutta varsinaisen toimintansa se lopetti jo vuonna 1989.
Vitamiinin ensimmäinen EP Vitamiin (C62-14651-2, [1980], ilmeisesti lisäpainos myös 1981) kertoo kaiken. Bändin koostumus on sinänsä kova, ja monet soittajat ovat hankkineet kannuksiaan muualla, mutta kokonaisuus ei toimi. Bändissä soittivat ensi alkuun seuraavat pelimannit: myöhemmin pedofiiliskandaaleista tuttu Joel Steinfeldt (s. 1950, akustinen kitara ja laulu), Raul Sepper (s. 1951, basso ja laulu, nyk. Raul Sepper Band), myöhemmin lapsipornoskandaalista tuttu Rein Laaneorg (s. 1952, soolokitara ja laulu, nyk. President), klassisena säveltäjänä tunnettu Peeter Vähi (s. 1955, kosketinsoittimet ja laulu), Mikk Targo (s, 1959, lyömäsoittimet), Rein Raudjalg (s. ?, lyömäsoittimet) ja Arvi Ment (s. ?, lyömäsoittimet ja laulu).
Solistin tehtäviä ensilevyllä hoiti Steinfeldtin (A1) ja Sepperin (B1) lisäksi yleisliittolainen tähtilaulaja Anne Veski (s. 1956, A2, B2), mikä ei lainkaan paranna bändin musiikkia.
A-puolen aloittava Steinfeldtin oma sävellys ja sanoitus Mõttelend on tylsä katrijumputus. Anne Veskin laulama Roosiaia kuninganna (säveltäjä Paloma Blancasta tuttu Johannes Bouwens eli George Baker (s. 1944), enkä kyllä tunnista tätä humppaa, vironkieliset sanat Jaak Veski (1956–1994), Annen ex-mies) on virolainen retroklassikko, enkä kyllä ymmärrä miksi. Kuunnelkaa tästä linkistä Veskin viimevuotinen juhlakonserttiversio.
B-puolen aloittaa Suomessakin – muun muassa Kai Hyttisen ja Frederikin laulama – varsin tuttu hollantilaisen Tee Setin Linda, jonka laulaa Sepper, joka myös sanoitti biisin viroksi. Tosi camp-meininkiä; kuunnelkaa tästä linkistä. Levyn päättävä ja Veskin laulama Tähelend (J. Kelly (?) – J. Veski) on samaa jööttiä kuin edeltäjätkin, tästä linkistä voitte varmistua. Vähin syntikkakin on ihan kauhea, niin hieno soittomies kuin hän muuten onkin.
Siis oikein huono levy, jota on silti hauska kuunnella silloin tällöin.
Vaatimattoman kannen on suunnitellut Mart Peri (s. 1947), joka on suunnitellut tasan yhden muunkin levynkannen. Valokuvan on ottanut Oskar Vihandi (?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti