Ja jälleen yksi Viron neukkuajan yhden levyn ihme. Tornaado ei muutenkaan ole jättänyt kovin suuria jälkiä virolaisen rockin historiaan. Heidän ainoa neukkuaikainen vinyylinsä Tornaado (Melodija C62 19797 008, 1983) vaikuttaa ensikuulemalta täydelliseltä reittilaivarockilta, mutta onneksi jotain sentään löytyy, kun jaksaa keskittyä.
Bändin jäsenet eivät ole ennemmin tai myöhemmin vaikuttaneet missään merkittävissä bändeissä. Soolokitaristi ja laulaja Valdur Lehtla (s. ?) näyttää jatkaneen musiikillista uraansa – hän on muun muassa tehnyt albumillisen Elviksen gospel-biisejä (2002), samoin on jatkanut toinen kitaristi ja laulaja, bändin "taiteellinen johtaja" – niin kuin neukkuaikana piti olla – Jaan Rello (s. ?). Aika vaatimatonta kuitenkin: tästä linkistä tuorempaa Lehtlaa ja tästä Relloa. Muut ovat hävinneet historian hämärään: basisti Mart Telliskivi (s. ?), rumpali Harri Klemm (s. ?), laulusolisti Andi Muskat (s. ? – jaa, näkyypä hänkin vielä heittävän keikkaa yhden miehen bändinä Ajast aega), kosketinsoittimien Heino Möldre (s ?) ja laulusolisti Veera Mehilane (s. ?). Ja olihan vielä Kuno Hein (s. ? – elektroonika).
A-puolella on kolme biisiä, joista kaksi on Lehtlan käsialaa: Tiivad (Valter Kannikin (s. 1926) sanat) on vanhahtavaa rockia ja Mehilanen ihan nätisti laulama Korrates üht kallist nime (Kersti Merilaasin (1913–1986) sanat) pirtsakkaa pehmopoppia. Puolen päättävä Telliskiven biisi Suur ja väike Peeter on joutavanpäiväinen rockrallatus.
B-puoli on sitten se hauska osuus. Molemmat biisit ovat vähän ska-henkisiä ja aika outoja. Telliskivin Rege suvel sea taitaa käyttää sanaa 'regi' (suomen reki) vähän kaksimielisesti, ja yhtä hauska on Lehtlan säveltämä ja Adolf Rammon (1922–1998) sanoittama Hea haldjas. Molemmissa kitarointikin on kevyen länsiafrikkalaishenkistä. Mutta ei tässä liikaa pidä innostua, sillä aika vaatimaton pikkulevy tämä kaikkineen on.
Tylsän kannen on suunnitellut Üüve Veski (s. ?), joka on tehnyt levynkansia parikymmentä kapaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti