Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti