Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusiorkesterin toinen 10-tuumainen LP (Melodija 33Д-18471-2, [1966]) sisältää lähinnä kolmella EP:llä ilmestyneitä biisejä. Jossif Šagalin viulubiisit Cherokee (A1, Ray Noble) ja Tabu (A5, Ernesto Lecuona) ilmestyivät Šagalin omalla EP:llä. Georg Otsin tulkitsema Kui öö on käes (A2, John Fredrick Coots) ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja instrumentaali Kevadised meeleolud (A3, Ringolds Ore) EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. Ainoa aiemmin julkaisematon biisi on Otsin laulama Sa ei tea (A4, Arthur Schwartz (1900–1984) – Heldur Karmo (1927–1997)), joka ei tietääkseni ole ilmestynyt millään muulla Otsin äänitteellä. Tämä on siis aito vakavan Ots-harrastajan kohde. Originaalia en valitettavasti tunnista, mutta sujuvasti kulkevaa sentimentaalista Broadway-materiaalia se on.
B-puolella kuullaan kaksi Heli Läätsin tulkintaa: Sel ööl üks ööbik laulis (Manning Sherwin), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Kevadööd (Gennadi Podelski – Minni Nurme), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. H. Glebanoffin Blues (B1) ja Improvisatsioon Paganini teemale (B5) ilmestyivät EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Rjabovin klarinetilla sooloilema Jimmy McHughin Intermetso EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. 
Eli tässä on siis tarjolla kaksi bändin aiempaa EP:tä melkein kokonaisuudessaan ja puolikas Jossif Šagalin EP:stä sekä yksi uusi Otsin biisi.
Kaikkineen levy on tavattoman svengaava ja hieno – todella siis etsimisen arvoinen kohde.
 

Ja tältä se näyttää (tai voi siinä toisenkinlainen standardipussi olla) siellä kirpputorilla Melodijan nuhruisessa standardipussissa: 
 

Eesti raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama hieno jazzyhtye Eesti Raadio kergemuusikaorkester ei montaa levyä tehnyt, joten tämäkin 7-tuumainen EP (Melodija 33Д-00018965-6, 1966) on aika harvinaista herkkua.
Levyn aloittaa virolaisen Evald Vainin (1915–1970) sävellys Kaks karakterit, jossa solistina toimii viulutvirtuoosi Jossif Šagal (1922–1993). Klassisen ja kamarijazzin välimaastossa liikkuva biisi on oikein kaunis. Latvialaisen säveltäjän Ringolds Oren (1931–1968) Kevadised meeleolud on silkkaa viehättävää amerikanviihdettä.
B-puolen avaa Estonian mezzosopraanon Heli Läätsin (s. 1932) laulama kaunis iskelmä Kevadööd, jonka on säveltänyt Gennadi Podelski (1927–1983) ja sanoittanut kirjailija Minni Nurme (1917–1994). Levyn lopetusbiisillä pääsee itse Rjabov näyttämään sooloklarinetistin taitojaan (harvinaista herkkua) Jimmy McHughin (venäjänkielisessä etiketissä lukee D. Mak-Hjug, mutta kaiketi kyseessä on juuri ko. säveltäjä) Intermezzossa. Kiehtova biisi.
Etiketti on vain venäjäksi. Tätäkään levyä ei ole Viron kansalliskirjaston kokoelmissa eikä alan diskografiassa Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–2010, joten kyseessä lienee harvinainen kohde. 

  
Ja taas löytyi uudenlainen Melodijan standardipussi:

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusikaorkesterin (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri) vähäiset levytykset ovat etsimisen arvoisia – jos on pätkääkään kiinnostunut amerikkalaistyyppisestä vanhasta viihdejazzista ja sen neukkuaikaisista sovituksista.
Tällä 7-tuumaisella EP:llä (Melodija 33Д-00018405-6, 1966) on mukana myös kaksi klassista laulajaa.
Levyn avaa H. Glebanoffin (?) vauhdikas instrumentaali Blues, jota seuraa Estonian mezzosopraanon Heli Läätsin (s. 1932) tulkitsema L. Scherwinin (!) säveltämä ja Heldur Karmon (1927–1997) viroksi sanoittama Sel ööl üks ööbik laulis – kaunis balladi, ja kun aikani pähkäilin näitä neukkuaikana yleensä aina väärin kirjoitettuja säveltäjän nimiä, tajusin, että kyseessä on Manning Sherwinin ikiklassikko Nightingale Sang in Berkeley Square vuodelta 1940. Tästä linkistä Vera Lynnin versio.
B-puolen avaa Georg Otsin (1920–1975) laulama Kui öö on käes. (S. Allan (!) ja vironkieliset sanat Heldur Karmo). Ja pienten tutkimusten jälkeen biisi paljastui John Frederick Cootsin ikivihreäksi For All We Know. Tästä linkistä Chet Bakerin hieno versio. Levyn päättää huikea viuluvoittoinen H. Glebanoffin Improvisatsioon Paganini teemale. Kukahan tämä Glebanoff nyt sitten mahtaa oikeasti olla? Ettei vain olisi kyse Sergei Rahmaninovin Rapsodia Paganinin teemasta? Ja hitto, sehän se on! Tästä linkistä itse mestari.
Kaikkineen vallan mainio levy. Ja ilmeisen harvinainen, koska tätä ei ole Viron kansalliskirjaston kokoelmissa eikä tätä myöskään tunne Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–2010 (2011). Kai tämä on sitten aika harvinainen levy. Mutta kuka sitä kaipaakaan?    

Ja taas tuli vastaan uudenlainen Melodijan standardipussi:

Jossif Šagal

Viuluvirtuoosi Jossif Šagal (1922–1993) toimi Viron valtiollisen sinfoniaorkesterin (ERSO) viulistina vuosina 1944–90, mutta samalla hän toimi myös useammankin jazzbändin viulistina. Soololevytyksiä omalla nimellään hänellä ei kuitenkaan ole kuin tämän 7-tuumaisen EP:n (33Д-00018403-4, 1967) verran. Biisejä on neljä – ainoana virolaisena Evald Vainin (1915–1970) Kapriis, joka sijoittuu jonnekin klassisen musiikin ja kamarijazzin välimaastoon. Nacio Herb Brownin (1896–1964 – etiketissä lukee G. Brown) Sa oled mu õnnetäht on musikaalifoxtrot You Are My Lucky Star 1930-luvulta. Tästä linkistä Frances Langfordin versio vuodelta 1936.
B-puolen avaa kuubalaisen Ernesto Lecuonan (1896–1963 – etiketissä lukee Lequeona) Tabu, monesti levytetty klassikko. Tästä linkistä Juan Llossasin versio vuodelta 1941. Klassikko on myös Ray Noblen (1903–1978) Cherokee. Tästä linkistä Charlie Parkerin versio vuodelta 1943. Šagal venyttelee omaa soitintaan äärirajoille, ja bändi toimii hienosti. Sellaista vanhahtavaa viihdejatsiahan tämä on, mutta jotenkin vallan mainiota.
Taustat levyllä soittaa Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama Eesti Raadio kergemuusikaorkester (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri), ehkä Viron hienoin viihteellisen jazzin isompi yhtye. Klarinetistina (ERSO vuosina 1957–77), orkesterinjohtajana ja sovittajana tunnettu jazzmies Rjabov johti tätä radiobändiään vuodet 1960–70 – levytyksiä ei ole paljon mutta kaikki ovat erityisen laadukkaita. Niin tämäkin pikkulevy.
PS. Taitaa muuten olla niin, että Tabu on todellisuudessa Erneston serkun Margarita Lecuonan kynästä.

Yllä Alexander Rjabov ja klarinetti.

Ja taas löytyi uudenlainen Melodijan standardipussi:

Eesti pop VII

Vuosina 1985–86 äänitetty ja vuonna 1986 julkaistu Eesti pop VII (C60 24663 009) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla: ilman mitään erityistä teemaa tarjolla on tuoretta menestyspoppia. Bänditkin ovat suurimmaksi osaksi entuudesta tuttuja.
A-puolen avaa Urmas Alenderin (1953–1994) ja Rujan Dokumentideta võõras linnas (T. Kull (?) – U. Alender) – vähän jumputavissa progesävyissään tavallaan levyn vakavinta antia. Tästä linkistä myöhempi liveversio. Sitten on vuorossa Aivar Mäe (s. 1960) ja Vitamiin. Rein Laaneorgin (s. 1952) säveltämä ja Reet Linnan (s. 1944) sanoittama Aastaid lennul läeb on vähän laahaava eivätkä nämä kasarisyntikat aina oikein jaksa innostaa. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon esittämä Kõike juhtub (myöhempi euroviisuvoittaja Ivar Must (s. 1961) – Valli Ojavere (s 1941) on aika joutava poprallatus. Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Moevoolude elukool (Tiit Kõrvits (s. 1951) – Villu Kangur (s. 1957) menee jopa vähän rockabillyksi. Bändiltä sujuu ainakin soitto. Meelis Punderin (s. 1956) ja Karavanin Rumba (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004) on pliisu lallatus. A-puolen päättää Apelsinin svengaava instrumentaali Õunaraks (Tõnu Aare, s. 1953)), jossa kuullaan myös Virossa melko harvinaista huuliharppua soolosoittimena.
Mitään kuolemattomia hetkiä levypuolella ei ole tarjolla. Ikiklassikoiksi näistä ei tainnut nousta mikään. 
B-puolen avaa Viljo Tammin (s. 1956) ja Fixin Eksamipalavik (tästä linkistä), joka on myös kokonaan Tammin käsialaa. Joutavanpäiväinen rallatus kertoo surullisesti sen, ettei Tammin karisma oikein riitä soololaulajaksi – varsinkin kun vertaa tätä varhaiseen Fixiin ja sen laulusolistiin Silvi Vraitiin (s. 1951). Marju Länikin (s. 1957) ja Mahavokin Kui sul on raske (Mikk Targo (s. 1959) – Leelo Tungal (s. 1947)) on rehellinen iskelmä ja ihan kaunis sellainen. Tästä linkistä voitte tarkistaa asian. Jüri Mazurtšakin (?) ja Monitorin Laulja on Jaak Jürissonin (s. 1956) säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama kaunis ja surumielinen popballadi. Sitten tulee parasta camp-osastoa. Thea Paluoja (s. 1962) ja Proov 583 Sinu juures (Mike Hawker – Heldur Karmo (1927–1997) eli esimerkiksi Dusty Springfieldin I Only Want to Be with You ja Baddingin ja mm. Ville Valon Niin jykevää on rakkaus. Tästä linkistä Proov 583:n huikea video. Tämä esitys oli muuten ainoa neukkuaikana vinyylille päätynyt Proov 583:n esitys – niin suuri hitti kuin se olikin. Levyn päättää sen epäilemättä aidoimmin oikeasti rokkaava Tõnis Mägin (s. 1948) ja Muusik Seifin Rong (Mägi – Ott Arder). Tästä linkistä myöhempi live.
Ihan kiinnostava sekasotku siis tämäkin kokoelma.
Hauskan kannen on suunnitellut T. Tormis (?).  

Eesti pop VI

Vuonna 1985 äänitetty ja julkaistu Eesti pop VI (Melodija С60 23295 007) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla. Vuoden suurimpia virolaisia pophittejä on koottu taas kelvolliseksi katsaukseksi.
A-puolen avaa Karavanin pirteä rockralli Vaat mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)). Näihin aikoihin Karavan oli maineensa huipulla, ja bändi valittiinkin Viron suosituimmaksi bändiksi kolmena vuotena peräkkäin 1984–86. Soittomiehiähän he olivatkin, vaikka mitään ihan kuolematonta ei tainnutkaan syntyä. Seuraavana ovat vuorossa Silvi Vrait (s. 1951) ja Jaak Jürisson (s. 1956) Jürissonin johtaman instrumentaalibändin kanssa. Jürissonin säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama balladi Valu on uljas balladi, jossa kuuluu hienosti Jürissonin progetausta. Marju Länikin (s. 1957) Mahavokin kanssa laulama countryhenkinen balladi Jää kauaks mu juurde (Heini Vaikmaa (s. 1958) – runoilija Helgi Muller (1932–1971)) on ehkä parasta kuulemaani Länikiä, eikä Mahavokkaan keikaile liikaa syntikkasoundeillaan. Tästä linkistä Länikin myöhempi versio Tarvi Jaagon kanssa. Mart Helmen (s. 1949) ja Hübriidin esittämä Võõra linna tuled (Madis Salum – Mart Helme) on harmiton mutta tarttuva poprallatus, joka on jäänyt elämään virolaisen popin historiassa. Tästä linkistä sen kuulette. Levyn harvinaisinta herkkua tarjoilee A-puolen päättävä Kõverpeegel (J. J. Morreau (?) – Margus Lepa (s. 1953)), jonka esittää Sirje Tasso (s. ?) taustabändinään Consilium. Consilium – harvinainen Tallinnan ulkopuolelta (Keilasta) tullut bändi – ei nimittäin tehnyt neukkuaikana kuin yhden 7-tuumaisen EP:n ja keilalainen voimisteluopettaja Sirje Tasso ei tietääkseni ole levyttänyt tämän biisin lisäksi koskaan mitään muuta. Lahjoja olisi kyllä näköjään ollut. Biisi on nätti pophumppa, joka tuntuu ihan tutulta, mutta säveltäjä Morreau jää toistaiseksi mysteeriksi.  
B-puolen avaa Karavanin kaltainen kestosuosikki, Ivo Linna (s. 1949) ja Rock Hotel. Nykyään ohjelmatoimistoa pyörittävän Heigo Mirkan (s. 1944) säveltämä ja sanoittama Üheskoos (tästä linkistä) on joutava rakkausrallatus, mutta ihan svengaava kuitenkin. Sitten seuraa yllättäen suomalaisbiisi. J. Seppälän täytynee olla Jokke Seppälä (s. 1953), mutta valitettavasti Jokke Seppälä -asiantuntemukseni ei riitä Aivar Mäen (s. 1960) ja Vitamiinin dramaattisen jumputuksen Lend (vironkieliset sanat Heldur Karmo (1927–1997)) tunnistamiseen. Seuraava biisi on instrumentaali, joka on tällä levyllä vähän oudossa seurassa. Igor Garšnek (s. 1958) esittää syntikalla oman sävellyksensä Abakus (tästä linkistä). Sellaista kunnon kasarimeininkiä. Sitten Silvi Vrait (s. 1951) on poikkeuksellisesti Kukerpillid-yhtyeen solistina. Igavene kantri (R. Francs – Peep Liblik (?)) on rivakka ilmeinen countrystandardi, jota en valitettavasti tunnista – neukkuaikana ulkomaisten säveltäjienkin nimiä saatettiin kirjoittaa vähän miten sattuu. Monitorin esittämä Sind ainult kaupluses näen (tästä linkistä hienoine videoineen) on Elo-Marika Kongon (s. 1953) sävellys ja legendaarisen Peeter Volkonskin (s. 1954) hauska sanoitus – biisi on jäänyt elämään "Juustolauluna", jossa lauletaan rakkaudesta kaupanmyyjään. Levyn päättää Fixin oikein vanhanajan rock'n'roll Soovid, soovid, soovid. Biisi on kokonaan Viljo Tammin (s. 1956) käsialaa, ja hän myös toimii solistina.
Siis varsin sekalainen kokoelma, joka tarjoaa hauskoja retrofiiliksiä.
Kannen on jälleen suunnitellut E. Väli (?). Tekstit ovat viroksi ja venäjäksi, V. Randin (?) lyhyt esittely vain viroksi.

Eesti pop V

Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.

Eesti pop IV

 

Vuonna 1984 ilmestynyt Eesti pop III sisälsi Tarton musiikkipäivien antia vuodelta 1982. Samana vuonna ilmestynyt Eesti pop IV (Melodija C60 20921 008) sisältää Tarton festareiden materiaalia vuodelta 1983, Vanemuisen konsertttisalista äänitettynä. Nyt kirjo on vähän laajempi.
A-puolen aloittaa Rujan Urmas Alender (1953–1994) poikkeuksellisesti Kaseken solistina – biisi Sõbra käsi (eli Ystävän käsi – tästä linkistä) on Alenderin kynästä kokonaan – vähän Alenderille ominaista paatoksellista mutta ihan kelpoa progea. Seuraavana on vuorossa Mahavok, jonka laid-back-fiiliksinen Tulemata jäänud (tästä linkistä) on Heini Vaikmaan (s. 1958) käsialaa, eikä niin täynnä kasarisyntikoiden äänivallia kuin Mahavok normaalisti. Elektran esittämä Vaat, mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)) on aika svengaavaa rockia, jossa on pieniä progesävyjäkin. Levypuolen lopettaa Totu Coolin ainoa neukkuaikana vinyylille päässyt biisi. Itse asiassa taitaa olla niin, että kyseessä oli vain tälle keikalle tehty tilaipäiskokoonpano. Hardi Volmer (s. 1957) laulaa sanoittamansa J. Geils Bandin Seth Justmanin Üks kama kõik.
B-puolen avaa hieno Kaseken instrumentaalinen progeviritelmä A-variant, jonka on säveltänyt Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Sitä seuraa pitkä Margus Kappelin (s. 1956), Ain Vartsin (s. 1959) ja Riho Sibulin (s. 1958) muodostaman trion Park (Kappel), jossa varsinkin Sibul pääsee näyttämään kitaristin taitojaan. Levyn päättää Radarin Samba (Sergei Pedersen (s. 1953)), joka on nimensä mukaisesti jonkinlainen progeversio sambasta. Radar voitti muuten vuoden 1983 festareilla melkein kaikki palkinnot, joita oli Tartossa joka vuosi tarjolla niin paljon, etten jaksa edes luetella.  Nämä asiat voitte tarkastaa vuonna 2009 ilmestyneestä kiinnostavasta kirjasta Tartu muusikapäevad 30.
Kaikkineen tämä on aika hieno levy virolaisen 1980-luvun alun rockin aatelisilta. Kannattaa siis poimia talteen, jos on vähääkään kiinnostunut virolaisen rockin perushistoriasta.
Kansitekstit ovat vain venäjäksi – mukaan lukien Madis Salumin (1955–2009) esittelyteksti. Ja levyn neukkumaiset väliaplodit taitavat muuten olla studion käsialaa.
Tylsähkön kannen on suunnitellut E. Väli (?), jonka käsialaa edellinenkin Eesti pop oli.

Kontsert eesti muusikast

Mikäli varsinaiseen raamattuuni, Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–20102 (Eesti rahvusraamatikogu 2011) on uskomista, on tämä 10-tuumainen kokoelma-LP Konsert eesti muusikast (Ligo/Melodija Д-3468-9, 1956) järjestyksessään neljäs ilmestynyt neuvostoaikainen virolaisen populaarimusiikin vinyylilevytys. 
A-puolen avaus menee kuitenkin klassiselle puolelle: Miina Härman (1864–1951) säveltämä ja Anna Haavan (1864–1957) sanoittama Kui sa tuled, too mul' lilli on varsin kaunis ja harmoninen RAM:in (Eesti NSV Riiklik Akadeemiline Meeskoor) vokaalikvartetin esitys. Tästä linkistä joku hassu tuoreehko koulujuttu. Biisiä seuraa saman lauluyhtyeen kansanlaulu, varsinainen virolainen standardi Vändra polka, josta on tehty myöhemmin useita sovituksia ja levytyksiä. Tästä linkistä esimerkiksi Veikko Ahvenaisen versio. Samaa kansanlaululinjaa jatkaa Virulaste tants – edelleenkin saman kvartetin esityksenä, standardi sekin. Sitten on vuorossa Georg Ots (1920–1975), joka esittää ensin Valter Ojakäärin (s. 1923) säveltämän ja kirjailija Adolf Rammon (1922–1998) sanoittaman kauniin iskelmän Laula talle. Sitä seuraa Otsin pirtsakka laulelma Vedurid, jonka on säveltänyt klassisista sävellyksistään tunnettu Jaan Koha (1929–1993) ja sanoittanut runoilija Kalju Kangur (1925–1989). A-puolen päättää railakas mutta auttamattoman tylsän joutavanpäiväinen instrumentaalibiisi, jota ei edes mainita etiketissä, joten säveltäjästä minulla ei ole hajuakaan.

Anna Haava ja vanha visiittikortti.

B-puolen aloittaa klassisen musiikin kansallisromantikkona tunnetun Edgar Arron (1911–1978) kansanrunoon säveltämä Lähme kiigele, jonka esittää Eesti Raadio segakoor. Seuraavakin biisi Kaera-Jaan on virolaista kansanmusiikkia, tässä Eesti Raadio estraadiorgesterin instrumentaaliversiona. Tästä linkistä tuoreehko tanssiryhmä Sõleken esitys.

Edgar Arro.

Mutta sitten mennään taas enemmän iskelmän puolelle: Ojakäärin säveltämä ja A. Meeritsin (?) sekä Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama Mängi pillimees – vähän kansanlaulumainen tosin sekin. Samaa voi sanoa Otsin seuraavasta hevosmaisesta biisistä Heinaveol (tästä linkistä), jonka Ots levytti myöhemmin myös Suomessa. Sävelmä on Ülo Raudmäen (1923–1990) ja sanat Aksel Pajupuun (1926–2009). Sitten on vuorossa Eesti Raadio naisvokaalansambel johtajanaan Jüri Variste (1907–1989): Lahkumisvalss (Harri Otsa (1926–2001) ja Heldur Karmo) on viehättävän vanhaa valssahtelua – ei toki sen kummempaa. Sama lauluyhtye päättää levyn A. Neggon (?) säveltämän ja sanoittaman Teekonnalaulin rivakalla rytmillä. 

Taustoja levyllä soittaa Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtama Eesti Raadio estraadiorkester, virolaisen viihdemusiikin perusbändi. 

Levy on siis aikamoinen sekasotku klassista, kansanmusiikkia ja iskelmää, eikä mitään erityisiä kohokohtia ole. Intohimoiselle Otsin harrastajalle on kuitenkin tarjolla neljä kohtuullisen varhaista biisiä.
 

Levy ilmestyi alun perin Riiassa Ligo-merkin alla (Melodija aloitti vasta myöhemmin), mutta minun löytämässäni kappaleessa on jo Melodijan etiketit ja standardipussi, joten kyse on myöhemmästä painoksesta.

 

Uued laulud – lemmikhääled

Vuonna 1971 ilmestyi kahden LP:n setti Uued laulud – lemmikhääled, ja sitä seurasi vielä samanniminen 7-tuumainen EP (Melodija Д 00030683-4), jossa oli kahden säveltäjän uutta tuotantoa.
A-puolen avaa Arne Oitin (1928–1975) säveltämä ja Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama Minu südames sa elad, varsin svengaava, jopa ehkä vähän rockahtavakin iskelmä, jonka tulkitsee hienosti Heidy Tamme (s. 1943). Tästä linkistä voitte tarkastaa rytmin. Toinen biisi Märtsis algas mai näyttää sen, miten hyvä lattarisäveltäjä Uno Naissoo oli ja miten hyvä lattarilaulaja Uno Loop (1928–1980) myös oli. Ja sanat jälleen Karmon. Ja tähänkin löytyy onneksi linkki.
B-puolen avaa Oitin ja Karmon iso hitti, rakkausbiisi Mis värvi on armastus (tästä linkistä hieno vanha TV-versio), jonka tulkitsee Loop. Viimeinen biisi Me pole enam väikesed on sekin saman parivaljakon käsialaa. Sen tulkitsevat Loop ja Tamme yhdessä, ja klassikkohan siitäkin tuli – vähän ehkä turhan tekopirtsakka ja humpahtava minun makuuni. Tästä linkistä myöhempi Tammen ja Voldemar Kuslapin (s. 1937) duetto.
Taustat soittaa aina yhtä varma Eesti Raadio estraadiorkester, johtajanaan Peeter Saul (s. 1932).
Tämä on siis pienuudestaan huolimatta selkeästi yksi virolaisen viihdemusiikin klassikkolevyistä.   
Melko tavanomaisen kannen on suunnitellut Jüri Dubov (s. 1952) – tuolloin vielä hyvin nuori graafinen suunnittelija.

Kalju Terasmaa: Igihaljaid meloodiaid

Vibrafonisti Kalju Terasmaan (s. 1934) toinen ja viimeiseksi jäänyt vinyylisoololevy, 7-tuumainen EP Igihaljaid meloodiaid (Melodija C62-14715-6) ilmestyi vuonna 1979 ja jatkoi edellisen tavoin samaa viehättävän jazzahtavaa ikivihreätematiikkaa.
A-puolen avaa potpuri Nonstop swingi rütmis, johon on upotettu neljä biisiä: Vincent Youmansin (1898–1946) Tahan olla õnnelik (musikaalibiisi I Want to Be Happy), virolaisen Leo Normetin (1922–1995) Puhkusel Viljandis, Turner Laytonin (1894–1978) vuoden 1918 jazzstandardi Kui oled läinud (After You've Gone) ja F. Ballardin (?) Unemaale (en valitettavasti tunnista).
Toisena biisinä kuullaan Cole Porteria (1891–1964): See sobib (enkä valitettavasti tunnista tätäkään). Puolen lopettaa Julian Robledon (?) Varahommikul (eli Three O'Clock in the Morning), jonka vironkieliset sanat on tehnyt Uno Kreen (1928–1996).
B-puolen avaa tuplabiisi: John Schonbergerin (1892–1983) Sosistades (tästä linkistä hauska videopätkä), jonka on virontanut Tiiu Varik (s. 1944), ja Robert Katscherin (1894–1942) Kui loojub päev, myös Varikin käsialaa. Toinen tuplabiisi on maailman ensimmäisen naispuolisen hittisäveltäjä Mabel Waynen (1904–1978) Ramona ja George Posfordin (1906–1976) 1930-luvun musikaalihitti Kuuldes balalaikat – molemmat nekin Varikin vironnoksia. Levyn päättää iki-ihana Irving Berlinin (1988–1989) Langeb valget lund, vironnos on Heldur Karmon kynästä. 
Apuvoimatkin ovat kovia: A1: Terasmaan laulua ja vibrafonia säestävät Eemil Laansoo (1921–2004, kitara), Enn Tammik (?, rummut) ja Taivo Sillar (s. 1946, läskibasso). A2: Kustas Kikerpuun (1937–2008) johtama yhtye Admiral. A3: Peeter Saulin (s. 1932) johtama Eesti Raadio estraadiorkester ja nimettömäksi jäävä vokaaliyhtye. B1 & B2 lauluosuudet hoitaa Uno Loop (s. 1930) ja taustan Laansoon bändi. B3: Terasmaa ja aivan ihanaääninen Heidy Tamme (s. 1943) hoitavat laulun Saulin radiobändin sestyksellä.  
Oikein mallikas levy siis – ehkä yhtenäisyys esikoiseen verrattuna vähän kärsii, kun kokoonpanoja on monia.
Vauhdikkaan ja vallan mainiosti vibrafonia kuvaavan kannen on suunnitellut ja kuvan ottanut Alar Ilo, joka on tehnyt monia muitakin levynkansia. 

[Kalju Terasmaa]

Jos German Pekarevski (1934–2001) oli neukku-Viron ainoa levyttänyt vetopasunisti, niin vähän samaa voi sanoa Kalju Terasmaastakin (s. 1934): hän on ainoa neuvostoaikana Virossa soololevyjä tehnyt vibrafonisti. Hänen ensimmäinen soololevynsä ei nyt ehkä ole ihan oikea hänen nimissään tehty soololevy, mutta häneltä on kuitenkin tällä 7-tuumaisella EP:llä (33Д-00012187-8, 1963) A-puolella kolme soolobiisiä, ja B-puolen kahdessa kvartettibiisissä hän on mukana myös laulajana. Säestäjänä koko levyllä soittaa Viron radiossa toiminut kitaristi ja multi-instrumentalisti Emil Laansoon (1921–2004) instrumentaaliyhtye, yksi Viron keskeisistä jazzahtavista bändeistä, joka toimi vuosina 1954–75. 

Postikortti Kalju Terasmaasta vuodelta 1969.

A-puolen instrumentaalibiiseistä kaksi ensimmäistä on käännöskappaleita. Ensimmäinen, Vincent Youmansin (1898–1946), Joseph Meyerin (1894–1987) ja kumppaneiden kirjoittama 1920-luvun Kerges rütmis (eli Crazy Rhythm) on rivakka musikaalijazzstandardi. Ernö Rapéen (1891–1945) kirjoittama Charmaine on puolestaan kaunis slovari – sekin 1920-luvulta. Viimeisellä biisillä Õige valik Raimond Valgre (1913–1949) näyttää, että kyllä virolaisetkin säveltäjät jazzahtavan viihteen taisivat. Hienosta biisistä on useita virolaisia laulettuja levytyksiä Otto Rootsin (1914–1994) sanoihin – tästä linkistä malliksi Raul Vesterin tulkinta.
B-puolella kuullaan sitten Viron radion mieskvartetin harvinaisia levytyksiä. Yhtye toimi vuosina 1960–64, ja siinä lauloivat Terasmaan ohella Arved Haug (1922–1995), Eri Klas (s. 1939) ja Uno Loop (s. 1930) – kaikki myös soittomiehiä (myöhemmin kapellimestarina tunnettu Klaas oli tuolloin rumpali). Tällä levyllä bändistä ei vielä käytetä edes nimeä – vain laulajat on mainittu (ja Uno Loop jopa väärin V. Loop). Biisejä on kaksi: Renato Rascelin (1912–1991) Romantika (Romantica) (tästä linkistä), Italian euroviisiedustus vuodelta 1960, ja iki-ikivihreä Frank Millerin ja kumppaneiden Rohelised niidud (Greenfields) – tästä linkistä.
Oikein hieno jazzahtava viihdelevy.   

Se minua vähän harmittaa, että tiedän levyn ilmestyneen myös kuvakannella, joka taitaa olla neuvosto-Viron äänilevytuotannon ensimmäinen kuvakansi, mutta kokoelmiini toistaiseksi löytämäni yksilö on vain Melodijan standardipussissa:

Vitamiin [III]

Olen aiemmin todennut, että Vitamiin (1978–1989) ei saanut aikaiseksi yhtään hyvää levyä. Heidän viimeiseksi jäänyt, vuonna 1986 äänitetty ja vuonna 1987 julkaistu kolmas albuminsa – jälleen kerran nimeltään vain Vitamiin (Melodija C60 25557 001) – tulee kyllä aika lähelle onnistumista. Ainakin bändi kuulostaa ensimmäistä kertaa yhtenäiseltä bändiltä. Kokoonpano on vaihtunut: laulusolistina toimii Aivar Mäe (s. 1960) – myöhempi kuoronjohtaja –, joka soittaa myös akustista kitaraa, ja Andres Oja (s. ?, sittemmin Kolumbus Kris) on korvannut Mikk Targon rummuissa. Toiseksi kosketinsoittajaksi on tullut Mart Metsala (s. 1960, sittemmin saarnamies), myös ahkera biisintekijä, joka tuo selvästi oman ilmeensä bändiin. Vähi (kosketinsoittimet), Laaneorg (kitara) ja Luht (basso) jatkavat vanhasta kokoonpanosta. Vierailevia puhaltajia on kolme: trumpetistilegenda Abi Zeider (1920–1999 – B5), fonisti Aivar Raigla (s. ? – B3) ja vetopasunisti Priit Zimmermann (s. 1958 – B3). Biisitkin ovat pääsääntöisesti kerrankin omia.
A-puolen aloittaa Juhan Liivin klassinen runo Must lagi on meie toal (tästä linkistä aika hurja zeitgeistvideo), jonka säveltäjää ei kerrota lainkaan – mutta Metsalan käsialaa se on. Aika hurja teatraalinen ja konepoppimainen versio, jota joku voisi toki klassisen Liivin pyhäinhäväistyksenä. Toinen biisi Helin on kokonaan Metsalan käsialaa – sama aika hieno teatraalisuus jatkuu. Väliin tulee mieleen vaikkapa Queen. Kolmannessa biisissä tulee pieni notkahdus, koska jostain syystä hitiksi noussut Heldur Karmon (1927–1997) sanoihin tehty Laaneorgin sävellys Rändame koos jää musiikillisesti levyn joutavanpäiväisimmäksi ja hyvin iskelmälliseksi biisiksi. Viimeinen biisi Aita mind on merkitty anonyymiksi Metsalan sanoittamaksi biisiksi, mutta niin aikansa brittipopilta tämäkin kuulostaa, että tuohon anonymiteettiin on vaikea uskoa. 
B-puoli alkaa käännösbiisillä, Kerry Livgrenin (s. 1949, progebändi Kansas) säveltämä ja Hardi Volmerin (s. 1957) sanoittama Sa oled mees on kuitenkin samaa progesävyistä syntikkapoppia kuin A-puolen biisitkin. Toinenkin biisi on ilmeisesti sekin cover, T. Heuserin (?, myöhemmällä kokoelmalla Hauser, enkä saa nyt asiaa selvitettyä) säveltämä ja Karmon säveltämä Lõppjaam, joka sekin kulkee teatraalisen komeasti. Kolmannella biisillä, Metsalan Marakratt, joka yrittää olla vähän rokkaavampi, on tukena kaksi puhaltajaa, jotka tuovat oman svenginsä mukaan. Vähin sävellys Leelo Tungalin (s. 1947) sanoihin Hääl jääl on kaunis balladi. Torvisvengi ei valitettavasti toimi viimeisellä biisillä, Vähin Hando Runnelin (s. 1938) sanoihin säveltämällä Ilus pikk poiss tantsis Kaerajaani– Abi Zeider vain hoitaa kansanlaulumaiset riffiosuudet.
Kokonaisuutena levy kuitenkin kertoo siitä, että Vitamiinin miehillä oli selvästikin musiikillisia ambitioita, vaikka he eivät koskaan niitä täysin kyenneetkään toteuttamaan. Se seuraava levy olisi varmaankin ollut paras, mutta aika ajoi sitten ohi. Jos joku haluaa täyden kuvan Vitamiinista, ilmestyi heiltä vuonna 2005 kolmen CD:n boxi.
Tylsän ja levyn yleisilmettä tukemattoman kannen on suunitellut muutaman muunkin levukannen tekijä  Silver Vahtre (s. 1953).

[Vitamiin II] "Vitamin" – "Vitamiin"

Vitamiinin toinen LP:kin kantaa vain bändin nimeä Vitamiin (Melodija C60 20631 008). Se on äänitetty vuonna 1983 Viron radion studiossa, ja se ilmestyi seuraavana vuonna. Bändin kokoonpano on pysynyt samana kuin edellisellä levyllä – solistit Maltis ja Länik sekä soittomiehet Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht –, paitsi että Anne Veski on jäänyt pois solistin paikalta. Ja tyylikin on pysynyt samana – outoa sillisalaattia koko levy.

A-puolen aloittaa "anonyymi" sävellys Draama, jonka virolaiset sanat on tehnyt Heldur Karmo (1927–1997). Biisin laulaa Maltis. Myöhemmin on selvinnyt, että kyseessä on eteläafrikkalaisen Steve Kekanan (s. 1958) (kuka muistaa?) biisi – vähän siis eksoottista kasaridiskohumppaa. Toinen biisi on Chris Rean (s. 1951) Eluküünal (en tunnista), johon virolaiset sanat on tehnyt rutinoitunut sanoittaja Valli Ojavere (s. 1941). Länik laulaa tämän tasapaksun, hitaammanpuoleisen balladin. Kolmas biisi on sitten bändin omaa käsialaa, Laaneorgin säveltämä ja Karmon sanoittama Uneta öö, Maltisin laulama teatraalisuuden ja raskaan rockin välimaastossa liikkuva biisi, jossa Laaneorg saa näyttää kitaristinkykyjään. Pankin räjäyttää kuitenkin seuraava biisi Kutse tansule (myöhemmissä kokoelmissa nimellä Rock on popp), jonka on säveltänyt joku R. Altonen. Ja kyseessähän on tietysti Remu ja ilmeisesti ainoa neukku-Virossa levytetty Hurriganes-biisi. Valitettavasti en tunnista originaalia (vähän hävettääkin). Laulaja Länik on itse tehnyt vironkeliset sanat. Ensin minua nauratti, mutta kuunneltuani biisin kymmeniä kertoja alan jo tykästyä siihen. Kokeilkaa itse tästä linkistä vähän uudempaa Länikin live-versiota.

A-puolen viimeinen biisi on Länikin laulama Mikk Targon vanha diskohumppa Saatus, tuttu jo venäjänkielisenä bändin toiselta EP:ltä. Tylsä molemmilla kielillä – tästä linkistä varmistus.

B-puolen aloittaa Laaneorgin ja Karmon Täna öösel, Maltisin laulama biisi, joka lähestyy taas teatraalisempaa raskasta rockia. Sitä seuraa vielä teatraalisempaa meininkiä, basisti Luhtin säveltämä pateettinen progesävyinen instrumentaali Nostalgia, jossa Vähi pääsee kosketinsoittimineen näyttämään klassista taustaansa ja Laaneorg kitaristinkykyjään. Valitettavasti linkkiä tähän ehkä hienoimpaan Vitamiin-biisiin ei löydy. Sitten seuraa yllättäen edelliseltä LP:ltä uudestaan Malitisin ja poikakuoron Ave Maria, joka sekin on aika komea. Levyn päättä Luhtin säveltämä reggaehenkinen ja hyvin rento instrumenaali Baarimuusika, joka ei sävellyksenä ehkä hätkäytä, mutta jättää hauskan fiiliksen ja samalla hämmentyneen olon, sillä niin outo koostumukseltaan tämäkin Vitamiinin levy on.     

Hauskan ja ilmeisen vitamiinipitoisen kannen on suunnitellut edellisen levyn tavoin A. Kolossov (?). 

[Vitamiin I] "Vitamin" Group – Gruppa "Vitamin"

Vitamiinin ensimmäinen täysmittainen LP "Vitamin" Group (Melodija C60 19587 005) ilmestyi vuonna 1983, äänitykset oli tehty vuosina 1980–82. Kokoonpano oli edellisten levyjen kaltainen: solisteina Länik, Veski ja Maltis, pelimanneina Vähi, Laaneorg, Targo ja Luht. Sillisalaatti siis jatkuu, ja nyt sitä on lisätty jopa reggaesävyillä ja lisäkurkotuksilla progen suuntaan.
Kolme levyn biiseistä on edelliseltä EP:ltä: Maltisin laulama Lolita (A1), Vähin instrumentaali Turne (engl. Tour, B1) ja Veskin laulama Julius Caesar (B4). 
A-puolen avaa siis jo tuttu Lolita. Seuraavassa hitaahkossa ja tylsässä diskosävyisessä biisissä Winter (Talv eli venäjäksi Зима) laulaa käsittäkseni Länik. Biisi on Targon ja venäjänkieliset sanat A. Olginin (?). Kolmas biisi Hocus-pocus on myös Targon käsialaa, sanat on tehnyt kirjailija Ott Arder (1950–2004) – Apelsinista tutun Jaan Arderin veli. Ska-henkinen rallatus on aika hauska – tästä linkistä sen kuulee. Sitten seuraa yksi levyn huippukohdista, reggaeversio Camille Saint-Saënsin (1835–1926) 3. sinfonian teemasta nimellä Wedding Bells (viroksi Pulmapäev), vironkielisistä sanoista vastaa Jüri Kõrgema (1948–1992). Laulajana toimii Länik – ja tästä linkistä voitte nauttia tästä kummajaisesta. Ja sitten taas ihan toisenlaisiin maailmohin: A-puolen päättää basisti Luhtin mahtipontinen progeinstrumentaali Festival, jossa Laaneorg vinguttaa kitaraansa oikein sydämensä kyllyydestä.
B-puolen avaa siis entuudestaan tuttu Vähin instrumentaali Turnee. Ja sitten taas reggaen maailmaan: Targon säveltämä Rabadap on outo sekoitus progea ja virolaista rub-a-dubia. Ja aina hullummaksi menee: seuraavalla biisillä Maltis tulkitsee Viron akateemisen mieskuoron poikakuoron kanssa Ave Marian (ilmeisesti lat.am. trad, vironkieliset sanat Heldur Karmon (1927–1997)) – tästä linkistä tuon ihmeen kuulee. Ja sitten seuraa entuudestaan tuttu Veskin laulama ja Vähin kynästä kotoisin oleva diskohumppa Julius Caesar. Levyn lopettaa Peeter Volkonskin (s. 1954) venäjäksi sanoittama ja Maltisin laulama anonyymi rock The Last Act (viroksi Viimane vaatus). Ja sehän ei ole suinkaan anonyymi, vaan Suomessakin monesta levytyksestä tuttu Buddy Kayen (1918–2002) ja kumppaneiden Speedy Gonzales – tästä linkistä Anne Veskin ja Tõnis Mägin (s. 1948) myöhempi virolainen versio.
Varsin kummallinen levy on siis tämä Vitamiinin ensimmäinen LP. Huono kokonaisuudessaan mutta jotenkin tavattoman hupaisa.
Kannessa on tekstit englanniksi ja venäjäksi, etiketti on viroksi. Kannen on suunnitellut muutaman muunkin levynkannen tehnyt A. Kolossov (?).