Hanuristi Heldur Jaakonin (1939–1987) ainoaksi jäänyt LP, 10-tuumainen Heldur Jaakon (Melodija Д 28155-6) ilmestyi vuonna 1971.
A-puoli on omistettu virolaiselle kansanmusiikille. Erich Jalajas (1912–1987) on niitä harvoja klassisia virolaissäveltäjiä, jotka tekivät musiikkia varta vasten hanurille. Heldur soittaa ensin hänen sovituksensa Viis eesti tantsu, joka oli ilmestynyt nuotteina vuonna 1966. Mukana on viisi klassista kansantanssia: Kivikasukas, Marupolka, Räditants, Kaera-Jaan ja Labajalg. Sitten seuraa vielä yksi samaa tyyliä: Teema variatsioonidega eesti rahvaviisile Meil aiaäärne tänavas. Jalajasin sovitukset ovat aika moderneja, joten mitään kylätanssimeininkiä ei ole tarjolla. Aika kiinnostavaa materiaalia.
B-puoli on sitten omistettu Charles Magnanten (1905–1986) hanurisovituksille, joita Jaakon oli edellisenä vuotena levyttäyt jo yhden EP:n verran Emil Laansoon (1921–2004) instrumentaaliyhtyeen kanssa ja jonka olen jo aiemmin esitellyt. Aiemmin ilmestyneet Kollane lind, Brasilia, Ma ütlesin talle ja La Cucaracha saavat seurakseen vielä yhden biisin, vanhan mustalaissävelmän Kaks kitarri, joka sekin on suomalaisille hyvin tuttu – tästä linkistä Eila Pellinen vuodelta 1958. Muiden biisien tavoin tämäkin löytyy Charles Magnanten vuoden 1967 LP:ltä Carnival in Far Away Places. EP:n kanssa miltei samanlaisen kannen valokuvan on ottanut B. Murd (?), graafisesta suunnittelusta vastaa H. Sooster (?). Kaksikieleisessä (viro ja venäjä) takakansitekstissä Jaakonin esittelystä vastaa E. Tomson (?).
Veikkaanpa, että vaikka Jaakon onkin nykyisin unohdettu, on tässä levyssä aineksia tulevaisuuden kulttiklassikkoon – vieläpä kummallekin puolelle erilaiselle kuulijakunnalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti