Nuorena kuollut säveltäjä Arne Oit (1928–1975) oli yksi Viron kevyen musiikin jättiläisistä. Hän muun muassa aloitti iskelmälaulukilpailuiden järjestämisen – ja voitti niitä itsekin melkoisen määrän. Itse hän soitti hanuria, muun muassa useissa ravintolayhtyeissä ja Filharmonian viihdeorkesterissa. Tämä "Viron Burt Bacharachin" Kustas Kikerpuun (1937–2008) sovittama ja johtama, lähinnä instrumentaaleja sisältävä Oitin svengaava sävellyskokoelma julkaistiin Oitin syntymän 50-vuotisjuhlan kunniaksi.
Levyn avaa runoilija Arvi Siigin (1938–1999) sanoittama Tuhaväljade tuul, jonka levytti vuonna 1972 Jaak Joala (s. 1950). Samana vuonna tämä vauhdikas biisi voitti Tallinn-Tartu-72-laulukilpailussa juryn kunniamaininnan (Oit voitti tuolloin myös pääpalkinnon biisillään Suveöö). Tällä levyllä biisin laulaa kuitenin Vokaalansambel Elektra (josta en valitettavasti löydä mitään tietoja – taitaa olla tätä levyä varten tehty tilapäinen kokoonpano). Instrumentaalina esitetty iloisen pirteä Päikesekild ilmestyi nuotivihossa ensimmäistä kertaa vuonna 1964, ja Heldur Karmo (1927–1997) on sen sanoittanutkin, mutta yhtään levytettyä lauluversiota biisistä ei ole. Milleks, noormees, seisad veel siin? on samanlainen tapaus: vuonna 1966 lauluvihossa julkaistussa laulussa on Karmon sanat, mutta yhtään levytettyä lauluversiota siitäkään ei ole. Mutta sen kuulee, että Oit oli alusta alkaen armoitettu iskelmäsäveltäjä. Kyseessä on varsin klassinen biisi: se on nimittäin Oitin ensimmäinen iskelmä vuodelta 1956, jolloin hän vielä opiskeli musiikia. Surumielisen ja kauniin kappaleen Aknal (sanat Siig) teki tunnetuksi Voldemar Kuslap (s. 1937). Tästä linkistä Kuslapin versio. Tässä instrumentaalisovituksessa on hienot torviosuudet. Karmon sanoittaman Meie Mall -kappaleen on levyttänyt myöhemmin Marju Kuut (s. 1946). Tästä linkistä iki-ihanan Els Himman (s. 1940) myöhempi liveversio. Laulu on painettu useita kertoja koulujen musiikinopetusmateriaaleihin. Nyt tilaa on annettu soolokitaralle. A-puolen päättää Otto Rootsin (1914–1994) sanoittama Sull' laulan, Tallinn, jonka levytti myöhemmin Kuslap. Tässä laulun hoitaa tyylikkäästi Vokaalansambel Elektra. Biisi on kuitenkin vähän joutavanpäiväinen paikallisrakkaudentunnustus. Näitähän piisaa.
Valter Ojakäär (s. 1923) toteaa muistelmissaan Oitin olleen Viron paras hanuri-improvisoija.
Kuslap levytti myös B-puolen aloittavan, Juhan Saarin (1929–2007) sanoittaman melodisen slowarin Ma pean sind südamega kuulama – ensilevytys ilmestyi vuonna 1971 ruotsalaisella piraattikokoelmalla (näin kai voi sanoa) Meremuinaisjutt (Estonian Voice). Tästä linkistä hauska vanha tv-versio. Karibialaisrytmisen Jamaika hällilaulin on taasen tehnyt kuuluisaksi Kalmer Tennosaar (1928–2004) – ja onpa sen levyttänyt trumpetillaan myös Abi Zeider (1920–1999). Tästä linkistä Noorkuun myöhempi versio. Saarin sanoittama Laul kodust on julkaistu monnen kertaan erilaisissa nuottikokoelmissa, ja levytyksiäkin biisitä on useampia. Ensimmäisenä sen taisi levyttää Tarmo Pihlap (1952–1999), jonka tulkinta ilmestyi kuitenkin vain yhdellä 1970-luvun C-kasetilla. Tällä levyllä sen esittää myös Pihlap, ja on pakkoa todeta, että yhden ainoan soolobiisin sisällyttäminen kokoelmaan rikkoo sen kokonaisluonnetta. Nuorena kuollut Pihlap oli rakastettu laulaja, mutta ei kuitenkaan niin jazzahtava, että tulkinta olisi tukenut tämän levyn luonnetta. Myös Saarin sanoittama on Sügiselaul. Tämä on itse asiassa biisin ainoa levytys, vaikka kyseessä on virolainen klassikko. Torvisovitukset ovat hienot, ja Elektra laulaa tyylikkäästi. On õhtu käes -biisin on tehnyt kuolemattomaksi hunajaääninen Uno Loop (s. 1930), mutta tässä on tarjolla insrumentaaliversio – tarjolla on muun muassa tyylikästä klarinettia. Tästä linkistä Lauri Liivin (s. 1977) myöhempi versio. Levyn päättää Karmon sanoittama Ja elab rõõm – äänessä jälleen Elektra. Emotionaalisesti voimakkaan biisin hienot trumpettiosuudet soittaa varmaankin Abi Zeider. Tunnetuksi biisin on tehnyt Kuslap. Tästä linkistä hänen myöhäinen versionsa.
Kaikkineen tämä on varsin hieno easy listening -levy. Harmi vain, että bändin kokoonpanoa ei kerrota. Alansa huippuja pelimannit kuitenkin selvästi ovat.
Kannen tekstit ovat viroksi ja venäjäksi. Oitin esittelee lyhyesti Reet Saarepera (?).
Vähän tylsähkön kannen on suunnitellut Kaja Truupõld, joka suunnitteli aikoinaan muutaman muunkin kannen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti