30.12.2012

Eesti Raadio instrumentaalansambel


Tämä 8-tuumainen EP Eesti Raadio instrumentaalansambel (Ligo Д004706-7) vuodelta 1958 on Eesti Raadio instrumentaalansambelin ensimmäinen vinyylilevytys – tosin savikiekkoja heiltä ilmestyi peräti kahdeksan. Kitaristi Emil Laansoon (1921–2004) johtama yhtye toimi vuosina 1954–75 ja oli monen suuren virolaisen hitin tukeva taustabändi.
Levyn aloittaa kaksi Kalmer Tennosaarin (1928–2004) laulamaa kappaletta. Kirill Moltšanovin (1922–1982) Песня о мечте eli Laul unistusest on kaunis balladi. Suuri kansainvälinen hitti oli Giuseppe Fanciullin (?) suomalaisellekin kuulijalle tuttu Guaglione eli Poika varjoiselta kujaltatästä linkistä Olavi Virta). Eikä tarvitse Tennosaarin yhtään hävetä Virran seurassa.
Orkesterinjohtajana – mm. Viron radion estraadiorkesteri vuosina 1964–1998 –  tunnettu Peeter Saul (s. 1932) tulkitsee A-puolen päätteeksi pianolla pehmeän utuisasti Cole Porterin (1891–1964) kauniin Unistuksen (It's Allright with Me) (tästä linkistä Ella Fitzgerald ja Nat King Cole).
B-puolen aloittaa toinen suuri laulajasuosikki, Estonian mezzosopraano Heli Lääts (s. 1932) kahdella kappaleella. Sammy Fainin (1902–1989) Postitõld (eli Doris Dayn Calamity Janea (1953) varten levyttämä The Deadwood Stage) on kuolemattoman viihdebiisin sijaan pirteä mutta vähän joutava rallatus, mutta virolaisen Vello Lipandin (1926–2000) Igatsus on hieno jazzahtava iskelmä. Samaa voi sanoa Viktor Ignatjevin (1916–1994) instrumentaalista Väike etüüud, jossa varsinkin bändin vibrafonisti Kalju Terasmaa (s. 1934) pääsee oikeuksiinsa. Levyn päättää Tennosaarin tulkitsema Furio Rendinen (1920–1987 – etiketissä lukee F. Rendino) Вечер в провинциальном городке eli alun perin La Pansé, viroksi laulettuna Võõrasema, pirteä iskelmä ja suuri hitti, jonka Suomessa tekivät tutuksi muiden muassa Vieno Kekkonen, Seija Lampila ja Olavi Virta (tästä linkistä).
Aivan mainio pikkulevy. 


Ligon standardipussi 1950-luvun lopulta on aika vaatimaton:  


Ei kommentteja: