Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtama Eesti Raadio estraadiorkester on epäilemättä Viron eniten vinyylejä levyttänyt viihdeorkesteri. Vielä 1950-luvulla ei kaikkineen montaa vinyylilevyä kuitenkaan ilmestynyt, joten tämä 8-tuumainen EP Estradiyi orkestr Estonsgoko Radio (Ligo Д-005718-19) vuodelta 1959 on yksi niistä varhaisimmista. Mainittakoon, että Ligo on Melodijan riikalainen edeltäjä ja että numerointi jatkui yhtenäisesti Melodijan myötä. Etikettitekstit ovat vain venäjäksi.
Levyn avaa Heino Jürisalun (1930–1991) säveltämä instrumentaali, Väike avamäng eli Pieni alkusoitto, joka oli ilmestynyt jo savikiekolla edellisenä vuotena. Jürisalu on enemmän klassisen puolen mies, mutta kyllä hän osasi tällaisen amerikkalaistyyppisen viihteenkin teon. Sitten seuraa tenori Kalmer Tennosaarin (1928–2004) yksi varhaisimmista esiintymisistä vinyylillä. Tennosaar oli Georg Otsin (1920–1975) ohella yksi Viron 1950–60-lukujen suosituimmista viihdeorkestereiden tähdistä, ja hänen selkeä ja puhtoinen äänensä onkin varsin viehättävä – niin tälläkin Uno Veenren (s. 1920 – nykyään muuten Viron säveltäjäliiton vanhin virolainen jäsen) säveltämällä ja Oskar Kruusin (1929–2007) sanoittamalla kauniilla valssilla Ty pomniš eli Muistatko? eli viroksi (laulun kieli) Kas mäletad? Tämä taitaa olla biisin ainoa levytys mihinkään muotoon, vaikka kyseessä onkin yksi Veenren myöhemmin tunnetuimmista biiseistä.
B-puolen avaa Heli Lääts (s. 1932), joka laulaa Evald Vainin (1915–1970) säveltämän ja tämän vaimon Erika Vainin (1920–2003) sanoittaman Zatšem ja moltšala eli Miks vaikisin siis? Tämä Läätsin kaunis tulkinta unenomaisesta hienosta biisistä on ainoa biisin levytys koskaan.
Lopetusbiisi on jälleen Tennosaarin laulama. Gennadi Podelskin (1927–1983) säveltämä ja Otto Rootsin (1914–1994) sanoittama Кто ты снеглазая eli Kes oled, sa sinisilm oli ilmestynyt samana vuonna myös savikiekolla (myöhempiä levytyksiä biisistä ei olekaan). Viehko valssi tämäkin.
Varsin hauska levy, ja sisältää myös harvinaisia biisejä. Laittakaa siis talteen, jos tähän törmäätte.
Ja hienot ne ovat nämä Ligonkin standardikannet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti