Abi Zeider

 

Trumpetisti Abi Zeider (1920–1999) on yksi virolaisen jazzahtavan viihteen perustähdistä. Zeider on soittanut monessa merkittävässä bändissä – pisimpään Viron radion viihdeorkesterissa, jossa hän vaikutti vuodet 1957–80. Sooloalbumeita Zeider teki vinyyliaikana kolme. Eilen sain yhdeltä parhamimmalta hovihankkijaltani (A.H. Records) vihdoinkin niistä varhaisimman, vuonna 1966 ilmestyneen 10-tuumaisen LP:n Abi Zeider (Melodija Д-18285-6).
A-puolen aloittaa belgialaishollantilaisen trumpetisti Bert Paigen (1920–1987) belgialaisen säveltäjän Pol Stonen (1917–1983) Trompeti pidupäev (eli Fiesta para trompeta), railakas espanjalaishenkinen viirtuoosikappale. Cole Porterin (1891–1964) Meloodia (Melody) on sitten hitaampaa ja utuisempaa standardislovaria. Antonio Carlos Jobimin (1927–1994) Desafinado on hieno klassinen bossanova – ja varmaan yksi Viron varhaisimpia bossa-levytyksiä. Sitten on kahden virolaissäveltäjän vuoro näyttää taitonsa. Uno Naissoon (1928–1980) Kevadine serenaad on tämän melodisesti vahvan biisin ainoa levytetty versio.  Felix Mandren (s. 1928) Üks kõigi, kõik ühe eest on svengaava, rumpalia myöten koko bändille tilaa antava menobiisi – biisin ainoa levytys muuten tämäkin. Taustabändeinä Zeiderille toimivat Eesti Raadio estraadiorkester Rostislav Merkulovin (1912–1978, A1, A5) ja Peeter Saulin (s. 1932, A4) johdolla, Eesti Raadio kergemuusikaorkester Aleksander Rjabovin (1928–2005) johdolla (A2) sekä Eesti Raadio instrumentaalansambel Emil Laansoon (1921–2004) johdolla (A3). 
B-puolella siirrytään melko itämaisiin kansanmusiikkitunnelmiin. Laansoo on sovittanut georgialaisen kasnansävelmän Sa lahkusid (= Sinä lähdit pois), Hans Hindpere (1928–2012) on sovittanut virolaisen kansanlaulun Viire takka (= nyt loppui sanakirja!) ja Laansoo uzbekistanilaisen kansanlaulun Namangani õunad (= Namanganin omenat), jossa orkesterin jäsenet vähän lallattelevatkin taustalla. Sitten on samban vuoro: Alberto Ribeiron (1902–1971, etiketissä lukee C. Ribeiro) Copacabana svengaa mainiosti. Levyn päättää virolainen klassikko: Valter Ojakäärin (s. 1923) kaunis Lahkumislaul (= Jäähyväislaulu) on taas koko bändin juhlaa.
Taustoja B-puolella soittavat Laansoon johtama Eesti Raadio instrumentaalansambel (B1, B3, B4), Hindperen johtama Varioola (B2 –  tunnetaan yleisemmin yhdellä o:lla Variola) ja Merkulovin johtama Eesti Raadio estraadiorkester (B5).
Vallan mainio levy!   

Ainoa harmini on se, että tiedän levyn ilmestyneen myös kuvakannella. Minun kappaleessani on vain Melodijan standardipussi – joka juhlistaa Neuvosto-Viron 25-vuotisjuhlia:

Jaak Jürisson

Kosketinsoittaja ja säveltäjä Jaak Jürissonin (s. 1956) levytysura kertoo siitä tragediasta, jonka neukkuaika virolaiselle kulttuurille tuotti. Jürisson on yksi hienoimmista virolaisen kevyen musiikin säveltäjistä sekä myös osaava pianisti ja bändimies. Silti hän ei saanut neukkuaikana omalla nimellään tehdyksi kuin yhden vaivaisen 7-tuumaisen EP:n (Melodija C62 21283 002) vuonna 1984. 
Mutta sitäkin hienompi tämä pikkulevy on. Tämä levy on joka tapauksessa yksi virolaisen progen kulmakivistä, vaikka sen nykymaine ei niin kova olisikaan.
A-puolen aloittaa yhdessä hanuristi Henn Rebanen (s. 1952) kanssa sävelletty Vaid ärgata. Bändi soi komeasti – varsinkin Ain Vartsin kitara – ja Jürissonin miehekäs, konstailematon ääni sopii mainiosti soundiin. Samaa jatkuu Jürissonin omalla biisillä Kes lööb hingekella kotkale. 
B-puolella sointia piristää Taivo Niitvägin huilu. Molemmat taidokkaasti rakennetut biisit – Muusika sünd ja Pisipojale – ovat Jürissonin kynästä. Kaikkien neljän biisin sanoista vastaa minulle täysin oudoksi jäänyt runoilija Peep Liblik (s. ?).
Ja tässä koko pelimannijoukko: Jürisson, laulu, syntetisaattori, piano (A1–2, B1–2), Ain Varts (s. 1959), kitarat (A1–2, B1–2), Uno Kõrsmaa (s. ?), kitara (A2), Margus Kappel (s. 1956), syntetisaattori (A2), Sven Himma (s. 1961), lyömäsoittimet (A2, B2), Ivo Varts (s. 1961), lyömäsoittimet (A1, B1), Toivo Unt (s. 1951), basso (A1–2, B1–2), Taivo Niitvägi (s. 1955), huilut (B1), Tõnu Naissoo (s. 1951), syntetisaattori (B2), Rein Roos (s. ?), kellopeli (B1).
Hölmön kannen on suunittelut Silver Vahtre (s. 1953), joka on tehnyt kymmenisen muutakin levynkantta. 
Tämä levy pitää ainakin tällä hetkellä vakaasti paikansa henkilökohtaisella virolaisen rockin TOP 10 -listallani.
  

[Jaan Kumani ansambel:] Tantsurütme III

Tässäpä viron 1970-luvun tiukin jazzahtava tanssibändi! Trumpetisti Jaan Kumanin (s. 1945) instrumentaaliyhtye soitti tyylikästä jazzia ja vieläpä pääsääntöisesti virolaisten säveltäjien tuotantoa. Äijät kuvassa: seisomassa vasemmalta rumpali Peep Ojavere (1943–1993), huilisti ja saksofonisti Helmut Aniko (1947–2003), basisti Andi Villenthal (s. 1948), kitaristi Tiit Paulus (s. 1945), alttosaksofonisti Tiit Varts (s. 1937), vetopasunisti German Pekarevski (1934–2001), istumassa itse trumpetistimaestro Jaan Kuman (s. 1945) ja toinen trumpetisti Uno Saviauk (s. 1936). 
Bändi julkaisi vuonna 1976 kuuden tanssilevyn setin, jokaisessa 7-tuuman EP:sä annettiin solistin tila jollekin pelimannille. Tämä sarjan III levy (Melodija С62-07225-6) oli tenorisaksofonisti Lembit Saarsalun (s. 1948) näyttämö – vaikka kyllä Pauluskin sooloilee hienosti avauskappaleella. Sovitukset ovat Kumanin käsialaa.
A-puolen aloittaa Kustas Kikerpuun (1937–2008) vauhdikas jive Džaivissimo. Sitten vaihdetaan rumbaan: Valter Ojakäärin (s. 1923) Looduse laul osoittaa minkälainen kansainvälisen tason säveltäjä Ojakäär on aina ollut.
B-puolen täyttää Felix Mandren (s. 1928) cha-cha-cha Tulvil rõõmu, eikä tarvitse Mandrenkaan hävetä lainkaan tässä vähän nimekkäämpien virolaisten viihdesäveltäjien joukossa.
Aivan fantastinen levy, joka on yksi neukkuvirolaisen kevyen musiikin helmistä. Harmittaa vain suunnattomasti, etten ole vielä kyennyt löytämään osia I–II ja IV–VI. Saa siis tarjota!

Яак Йоала & Ольга Зарубина & Анне Вески [Jaak Joala & Olga Zarubina & Anne Veski]

Tässä on 7-tuumainen EP (Melodija C62 22287 006), jossa neuvosto-Viron molemmat yleisliittolaiset tähdet, Jaak Joala (s. 1950) ja Anne Veski (s. 1956) esiintyvät samalla levyllä. Mukana on myös venäläinen tähti Olga Zarubina (s. 1958). Biisit on äänitetty vuosina 1983–84 ja levy julkaistu 1985.
A-puolen aloittaa Joala Valeri Sevastjanovin (?) säveltämällä ja Aleksei Rimitsanin (1946–2010) sanoittamalla Старая лестница eli Vanhat portaat. Kelpo biisi on vähän funkahtavankin sävyinen aika tiukka popviritys, jossa kitaristikin pääsee vähän vingutteleman. Bändiä ei valitettavasti ole nimetty. Toinen A-puolen biisi on Zarubinan vähän reggaemausteinen tyypillinen slaavilaisiskelm Заговорные слова eli Taikasanat – sävellys B. Jemeljanovin ja sanat J. Kastsukin. Tästä linkistä mukaan tanssinpyörteisiin.
B-puolen täyttää Veskin laulama Позади крутой поворот eli Taakse jäävät vaikeudet. Igor Saruhanovin (s. 1956) sävellys ja Anatoli Monastyrev (?) sekä Olga Pisarževskajan (?) sanoittama biisi on vähän tusinaiskelmää. Tästä linkistä aukeaa hauska merellisessä Tallinnassa kuvattu vanha video.
Naiivin kannen on suunnitellut S. Bosin (?).
Ns. "ihan kiva" pikkulevy.  

София Ротару и Яак Йоала [Sofia Rotaru & Jaak Joala]

Tämän vuonna 1985 äänitetyn ja vuonna 1986 julkaistun 7-tuumaisen singlen (Melodija С62 24195 001, Melodijalle harvinainen 45 rpm) A-puoli lienee Jaak Joalan (s. 1950) suurin yleisliittolainen hitti. Syy ei kuitenkaan ole niinkään Joalan vaan dueton toisen osapuolen, ukrainalaisen jo 1960-luvulla aloittaneen megatähden Sofia Rotarun (s. 1947). Säveltäjä Vladimir Matetskin (s. 1952) pitkä yhteistyö Rotarun kanssa alkoi heti tällä jättihitillä: Лава́нда eli Laventeli, jonka sanat ovat runoilija Mihail Šabrovin (s. 1944), myi yhdessä samannimisen LP:n kanssa tiettävästi yli miljoona kappaletta – tästä linkistä voitte testata tämän hieman Leonard Cohenin parin vuoden takaista hittiä muistuttavan ihan kauniin biisin. On tämä varmaankin yksi parhaista Joalan biiseistä.
B-puolella on sitten Rotaru yksin David Tuhmanovin (s. 1940) säveltämällä ja Anna Saed-Šahin (s. 1949) sanoittamalla pikkusievällä popbiisillä В Доме Моем – tästä linkistä myöhempi versio. 
Tylsän ja mihinkään liittymättömän kannen on suunnitellut Ju. Balašov (?). 

Яак Йоала [Jaak Joala]

Neuvosto-Viron suurin yleisliittolainen (всесоюзный) poptähti Jaak Joala (s. 1950) teki levyjä Talllinnan lisäksi myös Moskovassa. Tämä livenä Moskovassa vuonna 1981 äänitetty ja vuonna 1982 ilmestynyt, venäjäksi laulettu 7-tuumainen EP (Melodija 33 С62-17573-4) on yksi esimerkki tästä. 
Opiskellaan nyt sitten joukolla venäjää, tässä levyn kolme biisiä: A1 Как жаль, B1: Я рисую, B2: Подберу музыку. 
A-puolen ainoa biisi on maineikkaan venäläisen hittinikkarin David Tuhmanovin (s. 1940) käsialaa. Sanat on tehnyt myös varsin maineikas runoilija Andrei Dementjev (s. 1928). Taustalla soittaa nimettömäksi jätetty instrumentaaliyhtye – mutta hyvin soittelee tätä pateettista ja kasvavaa, outoa biisiä, joka hipoo välillä heavyn ja välillä progen rajoja ja joka on pituudeltaankin aika outo: harvoin kuulee 1980-luvun alun neukkupopbiisiä, joka kestää 5:41. Taitaa ainakin minun mielestäni olla jopa Joalan paras biisi. Tästä linkistä voitte tarkastaa omaa makuanne.
B-puolella on kaksi Latvian suurimman hittinikkarin Raimonds Paulsin (s. 1936) biisiä. Ensimmäisessä biisissä on edelleen Dememtjevin sanat. Biisi yrittää olla vähän rock, mutta kuulostaa vain säälittävästi liian nopeasti lauletulta iskelmältä – tästä linkistä. Jälkimmäisessä sentimentaalisessa slovarissa on runoilija Andrei Voznesenskin (1933–2010) sanat, ja vaikka en venäjää osaakaan, voin ehkä kuvitella sen perusslaavilaisen fiiliksen. Kuvitelkaa tekin tästä linkistä (versio on tosi eri). Taustat molemmissa biiseissä soittaa Retsital (Рецитал) -yhtye, joka on menestynyt omillaankin ja soittanut myös megatähti Alla Pugatšovan (s. 1949) taustalla.
Kannen tylsän valokuvan on ottanut V. Sobolev (?).
 

Dzied Jaks Joala – Поет Яак Йоала [Jaak Joala]

Koska Neuvostoliitossa elettiin ikään kuin "yhtenä suurena perheenä", syntyi kummallisia levyjä: virolainen laulaja laulaa latvialaisen säveltäjän biisejä venäjäksi. Juuri sellainen on tämä Jaak Joalan (s. 1950) vuonna 1981 Riikassa äänitetty ja vuonna 1982 julkaistu 7-tuumainen EP (Melodija C62-16795-6). Levyn neljä biisiä on säveltänyt Latvian suurin hittinikkari ja pianisti Raimonds Pauls (s. 1936), venäjänkieliset sanat on tehnyt Anatoli Kovalev (?). Bändinä toimii Paulsin johtama pieni instrumentaaliyhtye: Raimonds Pauls (piano, Vocoder Plus, Rhodes Keyboard instruments), Janis Lusens (s. 1959, syntetisaattori) Andris Reinis (lyömäsoittimet), Ivars Pilka (basso) ja Zigmunds Lorencs (kitara B1). 

Tässä kieliopintoja varten biisit latviaksi ja venäjäksi: A1 Labestiba – Сердцевинка. A2: Milestibas siluets – Силуэт любви. B1: Telefona zvans – Телефонный звонок. B2: Pekšni – Вдруг. 
Sävellykset ovat sujuvaa aikansa iskelmää ja pehmopoppia, mutta tällainen kasarisyntikkajöötti on aika raskasta kuunneltavaa, eikä Joalan pikkusievä laulantakaan ole järin kiinnostavaa. Siis aika huono levy, vaikka siinä oma zeitgeist-viehätyksensä onkin.
Tylsän mutta aikanaan kai varsin modernin kannen on tehnyt G. Griva (?). 

Heldur Jaakon

Hanuristi Heldur Jaakonin (1939–1987) ainoaksi jäänyt LP, 10-tuumainen Heldur Jaakon (Melodija Д 28155-6) ilmestyi vuonna 1971. 
A-puoli on omistettu virolaiselle kansanmusiikille. Erich Jalajas (1912–1987) on niitä harvoja klassisia virolaissäveltäjiä, jotka tekivät musiikkia varta vasten hanurille. Heldur soittaa ensin hänen sovituksensa Viis eesti tantsu, joka oli ilmestynyt nuotteina vuonna 1966. Mukana on viisi klassista kansantanssia: Kivikasukas, Marupolka, Räditants, Kaera-Jaan ja Labajalg. Sitten seuraa vielä yksi samaa tyyliä: Teema variatsioonidega eesti rahvaviisile Meil aiaäärne tänavas. Jalajasin sovitukset ovat aika moderneja, joten mitään kylätanssimeininkiä ei ole tarjolla. Aika kiinnostavaa materiaalia.
B-puoli on sitten omistettu Charles Magnanten (1905–1986) hanurisovituksille, joita Jaakon oli edellisenä vuotena levyttäyt jo yhden EP:n verran Emil Laansoon (1921–2004) instrumentaaliyhtyeen kanssa ja jonka olen jo aiemmin esitellyt. Aiemmin ilmestyneet Kollane lind, Brasilia, Ma ütlesin talle ja La Cucaracha saavat seurakseen vielä yhden biisin, vanhan mustalaissävelmän Kaks kitarri, joka sekin on suomalaisille hyvin tuttu – tästä linkistä Eila Pellinen vuodelta 1958. Muiden biisien tavoin tämäkin löytyy Charles Magnanten vuoden 1967 LP:ltä Carnival in Far Away Places. EP:n kanssa miltei samanlaisen kannen valokuvan on ottanut B. Murd (?), graafisesta suunnittelusta vastaa H. Sooster (?). Kaksikieleisessä (viro ja venäjä) takakansitekstissä Jaakonin esittelystä vastaa E. Tomson (?). 
Veikkaanpa, että vaikka Jaakon onkin nykyisin unohdettu, on tässä levyssä aineksia tulevaisuuden kulttiklassikkoon – vieläpä kummallekin puolelle erilaiselle kuulijakunnalle.

Heldur Jaakon

Viljandissa syntynyt ja sittemmin Pärnussa ja Tallinnassa vaikuttanut hanuristi Heldur Jaakon (1939–1987, toisinaan muodossa Jakon) on vaipunut melko pahasti historian hämärään. Sen verran hänestä tiedän, että hänen trionsa esiintyi Tallinnan jazzfestivaaleilla vuonna 1964 ja että hän soitti jossain vaiheessa Pärnun kulttuuritalon sinfoniaorkesterissa. Tallinnassa hän toimi sittemmin Pedagogisen instituutin (nyk. Tallinnan yliopisto) hanurinopettajana. Juuri muuta en sitten ole löytänytkään. Kaksi levyä hän sai kuitenkin tehdä. Vuonna 1970 ilmestyi ensimmäisenä 7-tuumainen EP Heldur Jaakon (Melodija Д 00028095-6).
Levyn aloittaa Kollane lind (etiketissä lukee "intiaanikansanlaulu" – kyseessä on haitilainen kansanlaulu Choucoune, josta tuli calypso-sovituksena Yellow Bird iso hitti ympäti maailmaa, niin suomessakin: tästä linkistä Tuula ja Paula Karppasen versio vuodelta 1961). Sitten seuraa Brasilia, "latinalaisamerikkalainen kansanlaulu", joka todellisuudessa on Julius Wechterin (1935–1999) sävellys vuodelta 1966 – tästä linkistä maestron originaali.
B-puolen aloittaa Suomessakin tuttu megahitti, Rodolfo Falvon (1874–1936) napolilaisväristys Ma ütlesin talle – tästä linkistä Mauno Kuusiston (1917–2010) kultalevyhitti Kertokaa se hänelle. Ja tuttu on Suomessa myös levyn päättävä espanjalaislähtoinen mutta varsinkin Meksikossa vallankumouksen aikana suosittu kansanlaulu La Cucaracha.
Sovitukset ovat yhdysvaltalaisen hanuristin Charles Magnanten (1905–1986) käsialaa, soitinnuksesta vastaa D. Andrews (? – taitaa olla muuten Jack Andrews). Taustoja soittaa Emil Laansoon (1921–2004) johtama tiukka instrumentaaliyhtye.
Kaikkineen varsin hieno levy. 
Mainittakoon, että kaikki nämä neljä biisiä löytyvät Charles Magnanten vuoden 1967 LP:ltä Carnival in Far Away Places.
Kannen valokuvan on ottanut B. Murd (?), graafisesta suunnittelusta vastaa H. Sooster (?).

Viktor Ignatjevi laule II

Viktor Ignatjev (1916–1994) oli kiinnostava säveltäjä, joka soitti nuorempana monia instrumentteja (mm. trumpettia, hanuria ja kitaraa) useissa virolaisissa jazzbändeissä. Hän valmistui vasta yli viisikymppisenä Tallinnan konservatoriosta Heino Ellerin (1887–1970) oppilaana. Ignatjev sävelsi lukuisia virolaisia ikivihreitä viihdelauluja – miltei kaikki Otto Rootsin (1914–1994) sanoihin. Rootsin käsialaa ovat tämänkin vuoden 1976 7-tuumaisen EP:n Viktor Ignatjevi laule II (Melodija С62-06459-60) kaikki biisit. Aiemmin samana vuonna ilmestyi kaksiosaisen setin ensimmäinen osa, jota en ole valitettavasti vielä löytänyt. 
A-puolelle on omistettu Heli Läätsille (s. 1932). Estonian mezzosopraanon ihastuttavat tulkinnat vähän amerikkalaisen musikaalin tyylisistä jazzahtavista biiseistä Kõik kordub ja Kaevu juures ovat vallan mainioita. Jälkimmäisessä Läätsiä säestää vielä hieno lauluyhtye Collage.
B-puolen hoitaa Viron Neuvostoliitossa menestynein iskelmälaulaja Jaak Joala (s. 1950). Ei või, ei saa -kappaleella on myös mukana Collage. Neli sõlme on kepeä western-tyyppinen laukkaiskelmä. En ole oikein koskaan osannut pitää Joalaa suurena tulkitsijana. Hän vähän sellainen nätti iskelmäpoika – hieman kuin Viron Danny. Mutta kelvollisesti hänkin tässä leiviskänsä hoitaa.
Taustat soittaa komeasti Peeter Saulin (s. 1932) johtama Eesti Raadio estraadiorkester. 
Tyylikkään valokuvan Ignatjevista on ottanut V. Vahi (?), ja kaksikieliset (viro ja venäjä) esittelytekstit on kirjoittanut Valter Ojakäär (s. 1923). Hieno paketti kaikkineen.    
On pakko vielä todeta, että kyllä Ignatjev ansaitsisi kunnon CD-kokoelman tuotannostaan. Hän on suotta jäänyt vähän unholaan.

Eesti Raadio instrumentaalansambel

Tämä 8-tuumainen EP Eesti Raadio instrumentaalansambel (Ligo Д004706-7) vuodelta 1958 on Eesti Raadio instrumentaalansambelin ensimmäinen vinyylilevytys – tosin savikiekkoja heiltä ilmestyi peräti kahdeksan. Kitaristi Emil Laansoon (1921–2004) johtama yhtye toimi vuosina 1954–75 ja oli monen suuren virolaisen hitin tukeva taustabändi.
Levyn aloittaa kaksi Kalmer Tennosaarin (1928–2004) laulamaa kappaletta. Kirill Moltšanovin (1922–1982) Песня о мечте eli Laul unistusest on kaunis balladi. Suuri kansainvälinen hitti oli Giuseppe Fanciullin (?) suomalaisellekin kuulijalle tuttu Guaglione eli Poika varjoiselta kujalta – tästä linkistä Olavi Virta). Eikä tarvitse Tennosaarin yhtään hävetä Virran seurassa.
Orkesterinjohtajana – mm. Viron radion estraadiorkesteri vuosina 1964–1998 –  tunnettu Peeter Saul (s. 1932) tulkitsee A-puolen päätteeksi pianolla pehmeän utuisasti Cole Porterin (1891–1964) kauniin Unistuksen (It's Allright with Me) (tästä linkistä Ella Fitzgerald ja Nat King Cole).
B-puolen aloittaa toinen suuri laulajasuosikki, Estonian mezzosopraano Heli Lääts (s. 1932) kahdella kappaleella. Sammy Fainin (1902–1989) Postitõld (eli Doris Dayn Calamity Janea (1953) varten levyttämä The Deadwood Stage) on kuolemattoman viihdebiisin sijaan pirteä mutta vähän joutava rallatus, mutta virolaisen Vello Lipandin (1926–2000) Igatsus on hieno jazzahtava iskelmä. Samaa voi sanoa Viktor Ignatjevin (1916–1994) instrumentaalista Väike etüüud, jossa varsinkin bändin vibrafonisti Kalju Terasmaa (s. 1934) pääsee oikeuksiinsa. Levyn päättää Tennosaarin tulkitsema Furio Rendinen (1920–1987 – etiketissä lukee F. Rendino) Вечер в провинциальном городке eli alun perin La Pansé, viroksi laulettuna Võõrasema, pirteä iskelmä ja suuri hitti, jonka Suomessa tekivät tutuksi muiden muassa Vieno Kekkonen, Seija Lampila ja Olavi Virta (tästä linkistä).
Aivan mainio pikkulevy. 

Ligon standardipussi 1950-luvun lopulta on aika vaatimaton:  

Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" [IV]

Helmut Orusaarin (1923–1977) johtaman Viron radion Pasunapoisid-puhallinyhtyeen neljäs ja viimeinen 7-tuumainen EP (Melodija 33Д-00023429-30) ilmestyi vuonna 1968. Tavallaan se on bändin yhtenäisin levy, koska sooloilijoita ei ole, mutta samasta syystä se on epäilemättä bändin tylsin levy. Vähän sellaista torvisoittojööttiä, jota on yritetty piristää tekopirteällä huumorilla.
Säveltäjät ovat ensimmäistä lukunottamatta virolaisia. A-puolen aloittaa Ernst Eggertin (?) Bravuur-galopp, joka on hauskaa sirkushumppaa. Ülo Vinterin (1924–2000) Marss on sitten vakavampaa, välin vähän dramaattistakin puhallinmusiikkia. Biisi on itse asiassa aika hieno.

Ants Kiilaspea oli monipuolinen kuoronjohtaja ja opettaja.

B-puolella on kolme polkkaa. Juhan Kaljaspoolikin (1909–1979) Sikupolka, Ludvig Ehalan (1919–1998) Naerupolka, jossa nimensä mukaisesti äijät myös hohottelevat ääneen sekä Ants Kiilaspean (1909–1974) standardimainen Marupolka. 
Niille, jotka vakavissaan harrastavat puhallinorkesterimusiikkia, kerrottakoon, että neljän vinyyli-EP:n lisäksi Pasunapoisid tekivät vielä 1970-luvulla yhden vain venäjänkielisillä teksteillä varustetun C-kasetin Пасунапойсид (Melodija СМ00393), johon on koottu 20 kappaletta. Sen löytäminen virolaisista divareista voi tosin olla vähän vaikeaa – kasetit kun eivät vielä ole saavuttaneet retrosuosiota. 

Ja taas löytyi uudenlainen Melodijan standardipussi:

Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" [III]

Helmut Orusaarin (1923–1977) johtaman Pasunapoisid-puhallinyhtyeen kolmas seiskatuumainen EP (Melodija 33Д-00013927-8) ilmestyi edellisen tavoin vuonna 1966.
A-puolen avaa Georg Otsin (1920–1975) laulama saksalainen kansanlaulu Jalutuskäik (vironnos Aliide Halliste (?)). Vanaisa polka (tästä linkistä RAM-1:n laulettu versio), oikein perusvirolainen trad., jatkaa kansanmusiikkilinjoilla – solistina toimii klarinetisti Juhan Kaljaspoolik (1909–1979). Vanhahtavaa kansanmusiikkimeininkiä, jossa on toki oma viehätyksensä. Ja Otsin äänihän on toki aina karismaattinen.

Juhan Kaljaspoolik ja työkalu.

B-puolella on sitten tarjolla virolaisia säveltäjiä. Sen avaa Ants Kiilaspean (1909–1974) säveltämä Romanss, joka on varsin kaunis surumielinen biisi – yksi bändin parhaista. Rivakampaa menoa on tarjolla levyn lopettavassa Rein Ploomin (1900–1986) ksylofonibiisissä Galopp ksülofonile, jossa sooloilee M. Reiman (kyseessä lienee multi-instrumentalistina tunnettu klassinen pianisti Matti Reimann (s. 1943)). 
Veikeä pikkulevy tämäkin. 
 

Levyn suojapussi on yksi Melodijan pikkulevyjen yleisimmistä standardikansista: 

Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" [II]

Helmut Orusaarin (1923–1977) johtaman Pasunapoisid-puhallinorkesterin toinen 7-tuumainen EP (Melodija 33Д-00013925-6) ilmestyi vuonna 1966. 
A-puolen aloittaa Georg Otsin (1920–1975) reipas tulkinta laulusta Oh, te poisid. Kyseessä on elokuvasävelmä Aleksandr Mandrõkinin (1907–1973) filmistä Perekond Männard. Sävellyksestä vastaa Boris Kõrver (1917–1994) ja sanoista runoilija Manivald Kesamaa (1921–1985). Mikään ihan sykähdyttävä kokemus tämä vähän tekoreipas Tallinna-laulelma ei ole. Eesti Raadio meesansambel esittää Harri Otsan (1921–2005) aika hauskan biisin Jänese õhkamine – kyseessä on kansanlaulu, vaikka etiketissä ei sitä mainitakaan. 

Vakavamielinen Harri Otsa vuonna 1955. 

 

B-puolen aloittaa duetto: Georg Ots ja Kalmer Tennosaar (1928–2004) esittävät Heldur Kurvitsin (?) kauniin valssin Vana valss, jonka on sanoittanut Otto Roots (1914–1994). Levyn päättää Orusaarin sovittama instrumentaali, ukrainalainen kansanlaulu Seisab kõrge mägi. Tämä vähän surumarssimainen, emotionaalisesti sangen voimakas biisi on ehkä parasta, mitä tältä bändiltä olen kuullut. Taitaa muuten olla Suomessakin moneen kertan levytetty Laulu Dnjeprille.

Ja nytpä löytyi tällainen marjapuuron värinen Melodijan standardipussi.

Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid"

Trumpetisti, orkesterinjohtaja ja opettaja Helmut Orusaarin (1923–1977) johtama Eesti Raadio puhkpilliansambel "Pasunapoisid" eli Viron radion puhallinorkesteri Pasuunapojat teki urallaan neljä 7-tuumaista viinyli-EP:tä – sekä neljä sellakkalevyä eli savikiekkoa. Ensimäinen vinyyli ilmestyi vuonna 1964 (Melodija Д-00014317-8).
A-puolen avaa klassisesta musiikistaan tunnetun Jaan Kohan (1929–1993) säveltämä Polka, joka on sitä mitä nimikin lupaa: rempsakka vahanaikainen polkka. Ukrainalaisen kauniin ja melankolisen kansanlaulun Tumedad silmad (virontanut Erich Kumar (?)) tulkitsee bändin säestyksellä miehekäsääninen Kalmer Tennosaar (1928–2004). Mustat silmät -biisistähän (Otši tšernye) on myös lukuisia suomalaisia äänityksiä.

Helmut Orusaar.

B-puolella pääsevät ensin vauhtiin klarinetit. Ants Sõberin (1928–1995) Polka kahele klarnetile esittävät bändin säestyksellä klarinetistit Juhan Kaljaspoolik (1909–1979) ja myös fonistina tunnettu Alfred Sikk (1916–2000). Levyn päättää Eesti Raadio naisansambelin (lienee sama kuin Eesti Raadio naisvokaalansambel) tulkitsema viehättävä tanssiinkutsu Tulge tantsima, jonka on säveltänyt Edgar Arro (1911–1978) ja sanoittanut runoilija Muia Veetamm (1907–1995).
Ei tämä ihan minun lajiani ole, mutta hupaisa pikkulevy kuitenkin.

Ja tällainen Melodijan stadardipussi on minun löytämässäni kappaleessa:

Arne Oit: Estraadilaule

Tämä virolaisen iskelmän jättiläisen, nuorena kuolleen Arne Oitin (1928–1975) sävellyksistä koostuva levy Estraadilaule (Melodija С30-05065-6, 1975) on siinä mielessä historiallinen, että se on ensimmäinen virolainen 12-tuumainen LP, joka on omistettu tähtien sijaan yhden säveltäjän tuotannolle – eikä niitä myöhemminkään ole kovin montaa ilmestynyt. 
A-puolen aloittaa runoilija Arvi Siigin (1938–1999) sanoittama ja miehekkäällä äänellä varustetun Voldemar Kuslapin (s. 1937) tulkitsema Vana meloodia – vallan kaunis ja vähän mahtipontinenkin iskelmä. Tästä linkistä voitte tarkastaa asian. Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama, Jaak Joalan (s. 1950) laulama Tuhaväljade tuul on menevä aikansa nykyiskelmä, mutta ei Joalan karisma oikein riitä samassa sarjassa kuin Kuslapin, jonka tulkitsema, Siigin sanoittama Igavene tuli (tästä linkistä) on sekin virolaista iskelmää parhaimmillaan. Isolla karismalla on varustettu myös mezzosopraano Heli Lääts (s. 1932), jonka laulama, Karmon sanoittama ikiklassikko Ära võõraks jää (tästä linkistä), on vasinainen korvamato sekin. Suuri klassikko on myös Vello Orumets (1951–2012), jonka tulkitsema Emajõgi (sanat jälleen Siig, tästä linkistä) on kyllä aika joutavanpäiväinen rallatus. Sitten seuraa jälleen Kuslap ja Karmon sanoittama Siin on see laul (tästä linkistä Joalan huonompi versio), kaunis ja tunnelmallinen slovari. A-puolen päättä Joalan tulkitsema, Juhan Saarin (1929–2007) sanoittama Meri, mu tuhandenäoline meri – melko tavanomainen rallatus, tosin vähän rockahtava.
B-puolen aloittaa Karmon sanoittama ja Joalan laulama tango Suveöö (tästä linkistä), joka on yksi Oitin iskelmäkilpailuvoittajista. Ja varmaankin yksi parhaista Joalan esityksistä. Sitten pääsee ääneen ihanaääninen Heidy Tamme (s. 1943), joka on opettanut pitkään Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossakin. Karmon sanoittama Minu südames sa elad on varsin svengaava ja vähän rokkaavakin iskelmä, minkä voitte tarkastaa tästä linkistä. Karmo on sanoittanut myös Joalan tulkitseman Unustuse jõel (tästä linkistä) – kaunis ja pateettinen biisi tämäkin. Ja vielä yksi huippunaisääni: Marju Kuutin (s. 1946) tulkitsema ja Karmon sanoittama, jopa vähän funkahtava Mind veel ei ole (tästä linkistä jazzlaulaja Hedvig Hansonin (s. 1975) myöhempi versio). Karmon käsialaa on myös perusiskelmä Nii kaugel kõik, jonka tulkitsevat Joala ja Tamme duettona. Tästä linkistä heidän myöhempi myöhempi versionsa. Karmo on myös sanoittanut yhden Läätsin suurimmista hiteistä: Tsirkus on vähän hassun vanhahtava sirkusteemainen biisi. Levyn lopettaa hunajaääninen Uno Loop (s. 1930): Karmon sanoittama Tallinn on samaa jööttiä kuin nämä paikallislaulut jostain kumman syystä tuppaavat olemaan. Ei auta edes Loopin karisma.
Kaikkineen levy on kuitenkin virolaista iskelmää parhaimmillaan. Taustoja soittaa Peeter Saulin (s. 1932) johtama viihdeorkesteri (mahdollisesti Viron radion viihdeorkesteri, vaikka sitä ei mainittakaan kansiteksteissä). Taustoja laulavat Laine (A1,2, 5, B1, 3), Baltika (A7, B4) ja Collage (B7). Kolmekielisessä (viro, venäjä ja englanti) kannessa on Valter Ojakäärin (s. 1923) esittely Oitista.
Kannen on suunnitellut karikatyristi ja kuvittaja Huugo Hiibus (s. 1929). Ihan tavallinenhan se on, mutta on hienoa nähdä neukkuaikaisessa kannessa näin rennon näköinen säveltäjä. Valokuvat ovat T. Greppin (?) ja A. Moskalikin (?). 

Eesti Raadio kergemuusikaorkester: Võistlustantsud III

Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama Eesti Raadio kergemuusikaorkester teki kaikkineen viisi EP:tä instrumentaalisia kilpatanssilevyjä vuonna 1967. Olen toistaiseksi löytänyt vasta numeron III (Melodija 33Д-00019793-94), jossa on fokstrotti- ja boogietanssit. Hienoa meininkiä, ja odotan innolla neljän muun levyn löytymistä. 
A-puoli sisältää kolme fokstrottia. Levyn aloittaa Cole Porterin (1891–1964) Grotesk. En valitettavasti tunnista tätä vauhdikasta biisiä. Sitten on vuorossa George Gershwinin (1898–1937) Ma tean, jota en myöskään tunnista. Viimeinen foksi on Nacio Herb Brownin ((1896–1964) – etiketissä G. Brown) Sa oled mu õnnetäht eli You Are My Lucky Star. Varsin rivakka sekin. Hienoista viuluosuuksista vastaa varmaankin Jossif Šagal (1922–1993).
B-puoli on omistettu boogielle (viroksi bugi). Ensimmäisenä on tšekkiläisen säveltäjän Dalibor Brazdan (1921–2005) Humoresk. Ja sitten seuraa kova juttu, John Lennonin (1940–1980) Beat-boogie. Todellisuudessa kyseessä on Cant't Bye Me Love. Originaali on merkitty Lennon-McCartneyn nimiin, mutta ainakin Wikipedian mukaan kyseessä on Paul McCartneyn biisi. Joka tapauksessa kyseessä taitaa olla ainoa neukku-Virossa äänitetty Beatles-biisi. Levyn päättää itävaltalaisyhdysvaltalaisen säveltäjän Frederick Loewen (1901–1988) Tänav, kus ma elan (On the Street Where You Live), jossa rumpalikin saa kolistella sydämensä kyllyydestä.
Hieno pikkulevy.

Ja hieno on tämäkin Melodijan 1960-luvun standardipussi: