Eesti Raadio kergemuusikaorkester: Võistlustantsud III

Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama Eesti Raadio kergemuusikaorkester teki kaikkineen viisi EP:tä instrumentaalisia kilpatanssilevyjä vuonna 1967. Olen toistaiseksi löytänyt vasta numeron III (Melodija 33Д-00019793-94), jossa on fokstrotti- ja boogietanssit. Hienoa meininkiä, ja odotan innolla neljän muun levyn löytymistä. 
A-puoli sisältää kolme fokstrottia. Levyn aloittaa Cole Porterin (1891–1964) Grotesk. En valitettavasti tunnista tätä vauhdikasta biisiä. Sitten on vuorossa George Gershwinin (1898–1937) Ma tean, jota en myöskään tunnista. Viimeinen foksi on Nacio Herb Brownin ((1896–1964) – etiketissä G. Brown) Sa oled mu õnnetäht eli You Are My Lucky Star. Varsin rivakka sekin. Hienoista viuluosuuksista vastaa varmaankin Jossif Šagal (1922–1993).
B-puoli on omistettu boogielle (viroksi bugi). Ensimmäisenä on tšekkiläisen säveltäjän Dalibor Brazdan (1921–2005) Humoresk. Ja sitten seuraa kova juttu, John Lennonin (1940–1980) Beat-boogie. Todellisuudessa kyseessä on Cant't Bye Me Love. Originaali on merkitty Lennon-McCartneyn nimiin, mutta ainakin Wikipedian mukaan kyseessä on Paul McCartneyn biisi. Joka tapauksessa kyseessä taitaa olla ainoa neukku-Virossa äänitetty Beatles-biisi. Levyn päättää itävaltalaisyhdysvaltalaisen säveltäjän Frederick Loewen (1901–1988) Tänav, kus ma elan (On the Street Where You Live), jossa rumpalikin saa kolistella sydämensä kyllyydestä.
Hieno pikkulevy.

Ja hieno on tämäkin Melodijan 1960-luvun standardipussi:

Arne Oit 50

Nuorena kuollut säveltäjä Arne Oit (1928–1975) oli yksi Viron kevyen musiikin jättiläisistä. Hän muun muassa aloitti iskelmälaulukilpailuiden järjestämisen – ja voitti niitä itsekin melkoisen määrän. Itse hän soitti hanuria, muun muassa useissa ravintolayhtyeissä ja Filharmonian viihdeorkesterissa. Tämä "Viron Burt Bacharachin" Kustas Kikerpuun (1937–2008) sovittama ja johtama, lähinnä instrumentaaleja sisältävä Oitin svengaava sävellyskokoelma julkaistiin Oitin syntymän 50-vuotisjuhlan kunniaksi. 
Levyn avaa runoilija Arvi Siigin (1938–1999) sanoittama Tuhaväljade tuul, jonka levytti vuonna 1972 Jaak Joala (s. 1950). Samana vuonna tämä vauhdikas biisi voitti Tallinn-Tartu-72-laulukilpailussa juryn kunniamaininnan (Oit voitti tuolloin myös pääpalkinnon biisillään Suveöö). Tällä levyllä biisin laulaa kuitenin Vokaalansambel Elektra (josta en valitettavasti löydä mitään tietoja – taitaa olla tätä levyä varten tehty tilapäinen kokoonpano). Instrumentaalina esitetty iloisen pirteä Päikesekild ilmestyi nuotivihossa ensimmäistä kertaa vuonna 1964, ja Heldur Karmo (1927–1997) on sen sanoittanutkin, mutta yhtään levytettyä lauluversiota biisistä ei ole. Milleks, noormees, seisad veel siin? on samanlainen tapaus: vuonna 1966 lauluvihossa julkaistussa laulussa on Karmon sanat, mutta yhtään levytettyä lauluversiota siitäkään ei ole. Mutta sen kuulee, että Oit oli alusta alkaen armoitettu iskelmäsäveltäjä. Kyseessä on varsin klassinen biisi: se on nimittäin Oitin ensimmäinen iskelmä vuodelta 1956, jolloin hän vielä opiskeli musiikia. Surumielisen ja kauniin kappaleen Aknal (sanat Siig) teki tunnetuksi Voldemar Kuslap (s. 1937). Tästä linkistä Kuslapin versio. Tässä instrumentaalisovituksessa on hienot torviosuudet. Karmon sanoittaman Meie Mall -kappaleen on levyttänyt myöhemmin Marju Kuut (s. 1946). Tästä linkistä iki-ihanan Els Himman (s. 1940) myöhempi liveversio. Laulu on painettu useita kertoja koulujen musiikinopetusmateriaaleihin. Nyt tilaa on annettu soolokitaralle. A-puolen päättää Otto Rootsin (1914–1994) sanoittama Sull' laulan, Tallinn, jonka levytti myöhemmin Kuslap. Tässä laulun hoitaa tyylikkäästi Vokaalansambel Elektra. Biisi on kuitenkin vähän joutavanpäiväinen paikallisrakkaudentunnustus. Näitähän piisaa.

Valter Ojakäär (s. 1923) toteaa muistelmissaan Oitin olleen Viron paras hanuri-improvisoija.

Kuslap levytti myös B-puolen aloittavan, Juhan Saarin (1929–2007) sanoittaman melodisen slowarin Ma pean sind südamega kuulama – ensilevytys ilmestyi vuonna 1971 ruotsalaisella piraattikokoelmalla (näin kai voi sanoa) Meremuinaisjutt (Estonian Voice). Tästä linkistä hauska vanha tv-versio. Karibialaisrytmisen Jamaika hällilaulin on taasen tehnyt kuuluisaksi Kalmer Tennosaar (1928–2004) – ja onpa sen levyttänyt trumpetillaan myös Abi Zeider (1920–1999). Tästä linkistä Noorkuun myöhempi versio. Saarin sanoittama Laul kodust on julkaistu monnen kertaan erilaisissa nuottikokoelmissa, ja levytyksiäkin biisitä on useampia. Ensimmäisenä sen taisi levyttää Tarmo Pihlap (1952–1999), jonka tulkinta ilmestyi kuitenkin vain yhdellä 1970-luvun C-kasetilla. Tällä levyllä sen esittää myös Pihlap, ja on pakkoa todeta, että yhden ainoan soolobiisin sisällyttäminen kokoelmaan rikkoo sen kokonaisluonnetta. Nuorena kuollut Pihlap oli rakastettu laulaja, mutta ei kuitenkaan niin jazzahtava, että tulkinta olisi tukenut tämän levyn luonnetta. Myös Saarin sanoittama on Sügiselaul. Tämä on itse asiassa biisin ainoa levytys, vaikka kyseessä on virolainen klassikko. Torvisovitukset ovat hienot, ja Elektra laulaa tyylikkäästi. On õhtu käes -biisin on tehnyt kuolemattomaksi hunajaääninen Uno Loop (s. 1930), mutta tässä on tarjolla insrumentaaliversio – tarjolla on muun muassa tyylikästä klarinettia. Tästä linkistä Lauri Liivin (s. 1977) myöhempi versio. Levyn päättää Karmon sanoittama Ja elab rõõm – äänessä jälleen Elektra. Emotionaalisesti voimakkaan biisin hienot trumpettiosuudet soittaa varmaankin Abi Zeider. Tunnetuksi biisin on tehnyt Kuslap. Tästä linkistä hänen myöhäinen versionsa.
Kaikkineen tämä on varsin hieno easy listening -levy. Harmi vain, että bändin kokoonpanoa ei kerrota. Alansa huippuja pelimannit kuitenkin selvästi ovat.
Kannen tekstit ovat viroksi ja venäjäksi. Oitin esittelee lyhyesti Reet Saarepera (?).
Vähän tylsähkön kannen on suunnitellut Kaja Truupõld, joka suunnitteli aikoinaan muutaman muunkin kannen. 

Eesti Raadio estraadiorkester

Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtama Eesti Raadio estraadiorkester on epäilemättä Viron eniten vinyylejä levyttänyt viihdeorkesteri. Vielä 1950-luvulla ei kaikkineen montaa vinyylilevyä kuitenkaan ilmestynyt, joten tämä 8-tuumainen EP Estradiyi orkestr Estonsgoko Radio (Ligo Д-005718-19) vuodelta 1959 on yksi niistä varhaisimmista. Mainittakoon, että Ligo on Melodijan riikalainen edeltäjä ja että numerointi jatkui yhtenäisesti Melodijan myötä. Etikettitekstit ovat vain venäjäksi.
Levyn avaa Heino Jürisalun (1930–1991) säveltämä instrumentaali, Väike avamäng eli Pieni alkusoitto, joka oli ilmestynyt jo savikiekolla edellisenä vuotena. Jürisalu on enemmän klassisen puolen mies, mutta kyllä hän osasi tällaisen amerikkalaistyyppisen viihteenkin teon. Sitten seuraa tenori Kalmer Tennosaarin (1928–2004) yksi varhaisimmista esiintymisistä vinyylillä. Tennosaar oli Georg Otsin (1920–1975) ohella yksi Viron 1950–60-lukujen suosituimmista viihdeorkestereiden tähdistä, ja hänen selkeä ja puhtoinen äänensä onkin varsin viehättävä – niin tälläkin Uno Veenren (s. 1920 – nykyään muuten Viron säveltäjäliiton vanhin virolainen jäsen) säveltämällä ja Oskar Kruusin (1929–2007) sanoittamalla kauniilla valssilla Ty pomniš eli Muistatko? eli viroksi (laulun kieli) Kas mäletad? Tämä taitaa olla biisin ainoa levytys mihinkään muotoon, vaikka kyseessä onkin yksi Veenren myöhemmin tunnetuimmista biiseistä.
B-puolen avaa Heli Lääts (s. 1932), joka laulaa Evald Vainin (1915–1970) säveltämän ja tämän vaimon Erika Vainin (1920–2003) sanoittaman Zatšem ja moltšala eli Miks vaikisin siis? Tämä Läätsin kaunis tulkinta unenomaisesta hienosta biisistä on ainoa biisin levytys koskaan.
Lopetusbiisi on jälleen Tennosaarin laulama. Gennadi Podelskin (1927–1983) säveltämä ja Otto Rootsin (1914–1994) sanoittama Кто ты снеглазая eli Kes oled, sa sinisilm oli ilmestynyt samana vuonna myös savikiekolla (myöhempiä levytyksiä biisistä ei olekaan). Viehko valssi tämäkin.
Varsin hauska levy, ja sisältää myös harvinaisia biisejä. Laittakaa siis talteen, jos tähän törmäätte.

Ja hienot ne ovat nämä Ligonkin standardikannet:

Georg Ots: Estradiyje pesni – Variety Songs

Georg Ots (1920–1975) on eniten levyttänyt virolaisen kevyen musiikin tähti – ja muistakaa toki hänen ooppera- ja operettilevytyksensä. Tämä 7-tuumainen EP Estradiyje pesni – Variety Songs (д-0008401–2, [1961]) sisältää neljä venäjäksi laulettua venäläisen säveltäjän iskelmää. Kansitekstit ovat venäjäksi ja englanniksi.
Otetaan sisältö ensin venäjäksi (levykin tehtiin Tallinnan sijaan Moskovassa, eikä Viron kansalliskirjaston tietokanta edes tunne tätä äänitettä): A1: Я люблю тебя, жизнь (Э. Колмановский — К. Ваншенкин) [03:22], A2: К Вам я обращаюсь (А. Флярковский — Р. Рождественский) [03:53], B1: Вечерняя песня (В. Соловьев-Седой — А. Чуркин) [02:55], B2: Сверстнику (А. Флярковский — Р. Рождественский) [02:22].
A1 on Otsin suomeksikin levyttämä (1962) Eduard Kolmanovskin (1923–1994) Rakastan sinua, elämä – kaunis ja tosi aito ikivihreä sävellys Konstantin Vanšenkinin (s. 1925) sanoihin. Tästä linkistä biisi venäjäksi, tästä linkistä viroksi ja tästä linkistä suomeksi – nauttikaa tästä paketista! A2 on Aleksandr Fljarkovskin (s. 1931) säveltämä ja Robert Roždestvenskin (1932–1994) sanoittama romanttinen К Вам я обращаюсь eli Vetoan sinuun.  
B-puolen aloittaa Vasili Solovjev-Sedovin (1907–1979) säveltämä ja Aleksandr Tšurkinin (1903–1971) sanoittama Iltalaulu, tästä linkistä vanha tv-versio – verratkaa tästä linkistä (Leningrad) vaikka Topi Sorsakoskeen. Levyn päättää Fljarkovskin ja Roždestvenskin Сверстнику eli Ikätoverille, tunteikas laulelma sekin.
Säestäjänä levyllä toimii Neuvostoliiton radion viihdeorkesteri johtajanaan Juri Silantjev (1919–1983).
Hieno pikkulevy.

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti ja orkesterinjohtaja Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusikaorkesterin (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri) ensimmäinen 10–tuumainen LP (Melodija 33Д 14259-60, [1964]) on taatun laadukasta viihdejazzia bändin muiden levytysten tavoin.
Levyn avaa ehkäpä kamarijazziksi laskettava lähinnä klassisen puolen säveltäjän Evald Vainin (1915–1970) instrumentaali Avamäng, jossa sinfoniaorkesterista tulevat viulistit saavat näyttää sormiensa nopeutta. Hunajaäänisen Uno Loopin (s. 1930) laulama Ma tean (yhdysvaltalainen Arthur Schwartz (1900–1984) – Heldur Karmo (1927–1997)), on kaunis ja sentimentaalinen balladi. Sitten on taas vuorossa Evald Vainin sävellys: Fuuga on nimensä mukaisesti bachmaista viihdejazzia hienoimmillaan – se jopa muuntuu vähän humoristisestikin. Yhdysvaltalaisen elokuvasäveltäjän, Disney-legenda Frank Churchillin (1901–1942) Millal saan tähekse on laahaavaa mutta tähtisumuista ikivihreää. Puolen päättää Jossif Šagalin (1922–1993) sooloviuluilema brittiläisen Ray Noblen (1903–1978) Humoresk, joka ilmestyi peräti kahdella vähän myöhemmällä levyllä – radiobändin toisella 10-tuumaisella LP:llä ja Šagalin soolo-EP:llä alkuperäisellä nimellään Cherokee. Tämäkin kertoo siitä, kuinka outoa ja poukkoilevaa Melodijan julkaisupolitiikka oli. Moni biisi jäi vain radioarkistoon, ja toisille uhrattiin vinyyliä vähän liikaakin.
B-puolen avaa yhdysvaltalaisen legendan George Gershwinin (1898–1937) swengaava instrumentaali Ma tegin rütmi (I Got Rhythm). Klara Kotterin (1937–1998) laulaa Hans Hindperen (1928–2012) säveltämän ja Helgi Mullerin (1932–1971) sanoittaman kauniin biisin Pärnu motiiv, joka nousee ehkä levyn tunnelmallisimmaksi esitykseksi. Kotterilla on lumoava ääni, ja on todella harmi, ettei hän levyttänyt viihdemusiikkia juuri tätä levytystä enempää. Vainin viehkon mutta vähän laahaavan Miniatuurin tulkitsee bändin säestämällä soolopianolla Mart Lille (s. 1941), joka taitaa nykyään vaikuttaa Helsingissä. Levyn lopettaa Arne Oitin (1928–1975) säveltämä ja Karmon sanoittama vähän falski länkkärilaulelma Lõke preerias (tästä linkistä vähän myöhempi versio hienoinen videoineen), jonka laulaa Uno Loop iki-ihanan lauluyhtye Laineen säestyksellä.
Kaikkineen hieno ja monipuolinen levy – joku voisi tietenkin sanoa hajanaiseksi.
Tekstit minun löytämäni levyn etiketeissä ovat vain venäjäksi, mutta voi tästä vironkielinen versiokin olla olemassa – sellaisiakin tapauksia olen nähnyt aiemmin.

Ja kuten aiemminkin olen todennut, Melodijalla näitä erilaisia standardipusseja piisasi:

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusiorkesterin toinen 10-tuumainen LP (Melodija 33Д-18471-2, [1966]) sisältää lähinnä kolmella EP:llä ilmestyneitä biisejä. Jossif Šagalin viulubiisit Cherokee (A1, Ray Noble) ja Tabu (A5, Ernesto Lecuona) ilmestyivät Šagalin omalla EP:llä. Georg Otsin tulkitsema Kui öö on käes (A2, John Fredrick Coots) ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja instrumentaali Kevadised meeleolud (A3, Ringolds Ore) EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. Ainoa aiemmin julkaisematon biisi on Otsin laulama Sa ei tea (A4, Arthur Schwartz (1900–1984) – Heldur Karmo (1927–1997)), joka ei tietääkseni ole ilmestynyt millään muulla Otsin äänitteellä. Tämä on siis aito vakavan Ots-harrastajan kohde. Originaalia en valitettavasti tunnista, mutta sujuvasti kulkevaa sentimentaalista Broadway-materiaalia se on.
B-puolella kuullaan kaksi Heli Läätsin tulkintaa: Sel ööl üks ööbik laulis (Manning Sherwin), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Kevadööd (Gennadi Podelski – Minni Nurme), joka ilmestyi EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. H. Glebanoffin Blues (B1) ja Improvisatsioon Paganini teemale (B5) ilmestyivät EP:llä Melodija 33Д-00018405-6 ja Rjabovin klarinetilla sooloilema Jimmy McHughin Intermetso EP:llä Melodija 33Д-00018965-6. 
Eli tässä on siis tarjolla kaksi bändin aiempaa EP:tä melkein kokonaisuudessaan ja puolikas Jossif Šagalin EP:stä sekä yksi uusi Otsin biisi.
Kaikkineen levy on tavattoman svengaava ja hieno – todella siis etsimisen arvoinen kohde.
 

Ja tältä se näyttää (tai voi siinä toisenkinlainen standardipussi olla) siellä kirpputorilla Melodijan nuhruisessa standardipussissa: 
 

Eesti raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama hieno jazzyhtye Eesti Raadio kergemuusikaorkester ei montaa levyä tehnyt, joten tämäkin 7-tuumainen EP (Melodija 33Д-00018965-6, 1966) on aika harvinaista herkkua.
Levyn aloittaa virolaisen Evald Vainin (1915–1970) sävellys Kaks karakterit, jossa solistina toimii viulutvirtuoosi Jossif Šagal (1922–1993). Klassisen ja kamarijazzin välimaastossa liikkuva biisi on oikein kaunis. Latvialaisen säveltäjän Ringolds Oren (1931–1968) Kevadised meeleolud on silkkaa viehättävää amerikanviihdettä.
B-puolen avaa Estonian mezzosopraanon Heli Läätsin (s. 1932) laulama kaunis iskelmä Kevadööd, jonka on säveltänyt Gennadi Podelski (1927–1983) ja sanoittanut kirjailija Minni Nurme (1917–1994). Levyn lopetusbiisillä pääsee itse Rjabov näyttämään sooloklarinetistin taitojaan (harvinaista herkkua) Jimmy McHughin (venäjänkielisessä etiketissä lukee D. Mak-Hjug, mutta kaiketi kyseessä on juuri ko. säveltäjä) Intermezzossa. Kiehtova biisi.
Etiketti on vain venäjäksi. Tätäkään levyä ei ole Viron kansalliskirjaston kokoelmissa eikä alan diskografiassa Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–2010, joten kyseessä lienee harvinainen kohde. 

  
Ja taas löytyi uudenlainen Melodijan standardipussi:

Eesti Raadio kergemuusikaorkester

Klarinetisti Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtaman Eesti Raadio kergemuusikaorkesterin (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri) vähäiset levytykset ovat etsimisen arvoisia – jos on pätkääkään kiinnostunut amerikkalaistyyppisestä vanhasta viihdejazzista ja sen neukkuaikaisista sovituksista.
Tällä 7-tuumaisella EP:llä (Melodija 33Д-00018405-6, 1966) on mukana myös kaksi klassista laulajaa.
Levyn avaa H. Glebanoffin (?) vauhdikas instrumentaali Blues, jota seuraa Estonian mezzosopraanon Heli Läätsin (s. 1932) tulkitsema L. Scherwinin (!) säveltämä ja Heldur Karmon (1927–1997) viroksi sanoittama Sel ööl üks ööbik laulis – kaunis balladi, ja kun aikani pähkäilin näitä neukkuaikana yleensä aina väärin kirjoitettuja säveltäjän nimiä, tajusin, että kyseessä on Manning Sherwinin ikiklassikko Nightingale Sang in Berkeley Square vuodelta 1940. Tästä linkistä Vera Lynnin versio.
B-puolen avaa Georg Otsin (1920–1975) laulama Kui öö on käes. (S. Allan (!) ja vironkieliset sanat Heldur Karmo). Ja pienten tutkimusten jälkeen biisi paljastui John Frederick Cootsin ikivihreäksi For All We Know. Tästä linkistä Chet Bakerin hieno versio. Levyn päättää huikea viuluvoittoinen H. Glebanoffin Improvisatsioon Paganini teemale. Kukahan tämä Glebanoff nyt sitten mahtaa oikeasti olla? Ettei vain olisi kyse Sergei Rahmaninovin Rapsodia Paganinin teemasta? Ja hitto, sehän se on! Tästä linkistä itse mestari.
Kaikkineen vallan mainio levy. Ja ilmeisen harvinainen, koska tätä ei ole Viron kansalliskirjaston kokoelmissa eikä tätä myöskään tunne Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–2010 (2011). Kai tämä on sitten aika harvinainen levy. Mutta kuka sitä kaipaakaan?    

Ja taas tuli vastaan uudenlainen Melodijan standardipussi:

Jossif Šagal

Viuluvirtuoosi Jossif Šagal (1922–1993) toimi Viron valtiollisen sinfoniaorkesterin (ERSO) viulistina vuosina 1944–90, mutta samalla hän toimi myös useammankin jazzbändin viulistina. Soololevytyksiä omalla nimellään hänellä ei kuitenkaan ole kuin tämän 7-tuumaisen EP:n (33Д-00018403-4, 1967) verran. Biisejä on neljä – ainoana virolaisena Evald Vainin (1915–1970) Kapriis, joka sijoittuu jonnekin klassisen musiikin ja kamarijazzin välimaastoon. Nacio Herb Brownin (1896–1964 – etiketissä lukee G. Brown) Sa oled mu õnnetäht on musikaalifoxtrot You Are My Lucky Star 1930-luvulta. Tästä linkistä Frances Langfordin versio vuodelta 1936.
B-puolen avaa kuubalaisen Ernesto Lecuonan (1896–1963 – etiketissä lukee Lequeona) Tabu, monesti levytetty klassikko. Tästä linkistä Juan Llossasin versio vuodelta 1941. Klassikko on myös Ray Noblen (1903–1978) Cherokee. Tästä linkistä Charlie Parkerin versio vuodelta 1943. Šagal venyttelee omaa soitintaan äärirajoille, ja bändi toimii hienosti. Sellaista vanhahtavaa viihdejatsiahan tämä on, mutta jotenkin vallan mainiota.
Taustat levyllä soittaa Aleksander Rjabovin (1928–2005) johtama Eesti Raadio kergemuusikaorkester (= Viron radion kevyen musiikin orkesteri), ehkä Viron hienoin viihteellisen jazzin isompi yhtye. Klarinetistina (ERSO vuosina 1957–77), orkesterinjohtajana ja sovittajana tunnettu jazzmies Rjabov johti tätä radiobändiään vuodet 1960–70 – levytyksiä ei ole paljon mutta kaikki ovat erityisen laadukkaita. Niin tämäkin pikkulevy.
PS. Taitaa muuten olla niin, että Tabu on todellisuudessa Erneston serkun Margarita Lecuonan kynästä.

Yllä Alexander Rjabov ja klarinetti.

Ja taas löytyi uudenlainen Melodijan standardipussi:

Eesti pop VII

Vuosina 1985–86 äänitetty ja vuonna 1986 julkaistu Eesti pop VII (C60 24663 009) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla: ilman mitään erityistä teemaa tarjolla on tuoretta menestyspoppia. Bänditkin ovat suurimmaksi osaksi entuudesta tuttuja.
A-puolen avaa Urmas Alenderin (1953–1994) ja Rujan Dokumentideta võõras linnas (T. Kull (?) – U. Alender) – vähän jumputavissa progesävyissään tavallaan levyn vakavinta antia. Tästä linkistä myöhempi liveversio. Sitten on vuorossa Aivar Mäe (s. 1960) ja Vitamiin. Rein Laaneorgin (s. 1952) säveltämä ja Reet Linnan (s. 1944) sanoittama Aastaid lennul läeb on vähän laahaava eivätkä nämä kasarisyntikat aina oikein jaksa innostaa. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon esittämä Kõike juhtub (myöhempi euroviisuvoittaja Ivar Must (s. 1961) – Valli Ojavere (s 1941) on aika joutava poprallatus. Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Moevoolude elukool (Tiit Kõrvits (s. 1951) – Villu Kangur (s. 1957) menee jopa vähän rockabillyksi. Bändiltä sujuu ainakin soitto. Meelis Punderin (s. 1956) ja Karavanin Rumba (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004) on pliisu lallatus. A-puolen päättää Apelsinin svengaava instrumentaali Õunaraks (Tõnu Aare, s. 1953)), jossa kuullaan myös Virossa melko harvinaista huuliharppua soolosoittimena.
Mitään kuolemattomia hetkiä levypuolella ei ole tarjolla. Ikiklassikoiksi näistä ei tainnut nousta mikään. 
B-puolen avaa Viljo Tammin (s. 1956) ja Fixin Eksamipalavik (tästä linkistä), joka on myös kokonaan Tammin käsialaa. Joutavanpäiväinen rallatus kertoo surullisesti sen, ettei Tammin karisma oikein riitä soololaulajaksi – varsinkin kun vertaa tätä varhaiseen Fixiin ja sen laulusolistiin Silvi Vraitiin (s. 1951). Marju Länikin (s. 1957) ja Mahavokin Kui sul on raske (Mikk Targo (s. 1959) – Leelo Tungal (s. 1947)) on rehellinen iskelmä ja ihan kaunis sellainen. Tästä linkistä voitte tarkistaa asian. Jüri Mazurtšakin (?) ja Monitorin Laulja on Jaak Jürissonin (s. 1956) säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama kaunis ja surumielinen popballadi. Sitten tulee parasta camp-osastoa. Thea Paluoja (s. 1962) ja Proov 583 Sinu juures (Mike Hawker – Heldur Karmo (1927–1997) eli esimerkiksi Dusty Springfieldin I Only Want to Be with You ja Baddingin ja mm. Ville Valon Niin jykevää on rakkaus. Tästä linkistä Proov 583:n huikea video. Tämä esitys oli muuten ainoa neukkuaikana vinyylille päätynyt Proov 583:n esitys – niin suuri hitti kuin se olikin. Levyn päättää sen epäilemättä aidoimmin oikeasti rokkaava Tõnis Mägin (s. 1948) ja Muusik Seifin Rong (Mägi – Ott Arder). Tästä linkistä myöhempi live.
Ihan kiinnostava sekasotku siis tämäkin kokoelma.
Hauskan kannen on suunnitellut T. Tormis (?).  

Eesti pop VI

Vuonna 1985 äänitetty ja julkaistu Eesti pop VI (Melodija С60 23295 007) jatkaa sarjan edellisen kokoelman linjoilla. Vuoden suurimpia virolaisia pophittejä on koottu taas kelvolliseksi katsaukseksi.
A-puolen avaa Karavanin pirteä rockralli Vaat mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)). Näihin aikoihin Karavan oli maineensa huipulla, ja bändi valittiinkin Viron suosituimmaksi bändiksi kolmena vuotena peräkkäin 1984–86. Soittomiehiähän he olivatkin, vaikka mitään ihan kuolematonta ei tainnutkaan syntyä. Seuraavana ovat vuorossa Silvi Vrait (s. 1951) ja Jaak Jürisson (s. 1956) Jürissonin johtaman instrumentaalibändin kanssa. Jürissonin säveltämä ja Jaak Veskin (1956–1994) sanoittama balladi Valu on uljas balladi, jossa kuuluu hienosti Jürissonin progetausta. Marju Länikin (s. 1957) Mahavokin kanssa laulama countryhenkinen balladi Jää kauaks mu juurde (Heini Vaikmaa (s. 1958) – runoilija Helgi Muller (1932–1971)) on ehkä parasta kuulemaani Länikiä, eikä Mahavokkaan keikaile liikaa syntikkasoundeillaan. Tästä linkistä Länikin myöhempi versio Tarvi Jaagon kanssa. Mart Helmen (s. 1949) ja Hübriidin esittämä Võõra linna tuled (Madis Salum – Mart Helme) on harmiton mutta tarttuva poprallatus, joka on jäänyt elämään virolaisen popin historiassa. Tästä linkistä sen kuulette. Levyn harvinaisinta herkkua tarjoilee A-puolen päättävä Kõverpeegel (J. J. Morreau (?) – Margus Lepa (s. 1953)), jonka esittää Sirje Tasso (s. ?) taustabändinään Consilium. Consilium – harvinainen Tallinnan ulkopuolelta (Keilasta) tullut bändi – ei nimittäin tehnyt neukkuaikana kuin yhden 7-tuumaisen EP:n ja keilalainen voimisteluopettaja Sirje Tasso ei tietääkseni ole levyttänyt tämän biisin lisäksi koskaan mitään muuta. Lahjoja olisi kyllä näköjään ollut. Biisi on nätti pophumppa, joka tuntuu ihan tutulta, mutta säveltäjä Morreau jää toistaiseksi mysteeriksi.  
B-puolen avaa Karavanin kaltainen kestosuosikki, Ivo Linna (s. 1949) ja Rock Hotel. Nykyään ohjelmatoimistoa pyörittävän Heigo Mirkan (s. 1944) säveltämä ja sanoittama Üheskoos (tästä linkistä) on joutava rakkausrallatus, mutta ihan svengaava kuitenkin. Sitten seuraa yllättäen suomalaisbiisi. J. Seppälän täytynee olla Jokke Seppälä (s. 1953), mutta valitettavasti Jokke Seppälä -asiantuntemukseni ei riitä Aivar Mäen (s. 1960) ja Vitamiinin dramaattisen jumputuksen Lend (vironkieliset sanat Heldur Karmo (1927–1997)) tunnistamiseen. Seuraava biisi on instrumentaali, joka on tällä levyllä vähän oudossa seurassa. Igor Garšnek (s. 1958) esittää syntikalla oman sävellyksensä Abakus (tästä linkistä). Sellaista kunnon kasarimeininkiä. Sitten Silvi Vrait (s. 1951) on poikkeuksellisesti Kukerpillid-yhtyeen solistina. Igavene kantri (R. Francs – Peep Liblik (?)) on rivakka ilmeinen countrystandardi, jota en valitettavasti tunnista – neukkuaikana ulkomaisten säveltäjienkin nimiä saatettiin kirjoittaa vähän miten sattuu. Monitorin esittämä Sind ainult kaupluses näen (tästä linkistä hienoine videoineen) on Elo-Marika Kongon (s. 1953) sävellys ja legendaarisen Peeter Volkonskin (s. 1954) hauska sanoitus – biisi on jäänyt elämään "Juustolauluna", jossa lauletaan rakkaudesta kaupanmyyjään. Levyn päättää Fixin oikein vanhanajan rock'n'roll Soovid, soovid, soovid. Biisi on kokonaan Viljo Tammin (s. 1956) käsialaa, ja hän myös toimii solistina.
Siis varsin sekalainen kokoelma, joka tarjoaa hauskoja retrofiiliksiä.
Kannen on jälleen suunnitellut E. Väli (?). Tekstit ovat viroksi ja venäjäksi, V. Randin (?) lyhyt esittely vain viroksi.

Eesti pop V

Eesti pop III ja Eesti pop IV oli pyhitetty Tarton musiikkipäiville ja lähinnä progelle, mutta sitten sarjan toimittamisessa tapahtui muutos – liekö kyseessä poliittinen käänne? Seuraava Eesti pop V (Melodija C60 21731 008) oli koottu vuoden 1984 vähän harmittomammista suosikkipopbiiseistä. Levy ilmestyi 1985. Kansitekstissä oikein mainitaan, että kaksi edellistä oli keskittynyt "intellektuaaliseen instrumentaalimusiikkiin", jota nyt ei enää tulkittu varsinaisesti popmusiikkiin kuuluvaksi.
A-puolen avaa Ivo Linnan (s. 1949) ja Rock Hotelin Kohtumine (Margus Kappel (s. 1956) – Heigo Mirka (s. 1944)) – Linnan käheällä äänellä laulama kelpo, vähän dramaattinenkin rockbiisi. Anne Veskin (s. 1956) ja Nemon Liivaloss (Peeter Štšerbakov (s. 1961, nyk. Peeter Prints) – Leelo Tungal (s. 1947)) on vähän joutavainen pikkusievä popiskelmä. Tõnu Aaren (s. 1953) ja Apelsinin Korpulent (T. Aare – H. Käo) on bändille tyypillistä huumorirockia – juurevasti kuitenkin soitettuna. Riho Rausman (s. ?) laulama Hübriidin Tõus ja mõõn (Madis Salum (1955–2009) – Mart Helme (s. 1949)) on taasen kevyttä aikansa pehmopoppia surkeine syntikkasoundeineen.
B-puolen avaa aivan liian vähän neukkuaikana levyttämään päässyt Jaak Jürisson (s. 1956) yhtyeensä kanssa. Pööripäev (Jürisson – Peep Liblik (s. ?)). Jürisson on hieno artisti, joka liikkuu jossain Wigwamin ja Tasavallan Presidentin henkisessä välimaastossa. Seuraavalla biisillä Möödas on öö (Heigo Mirka – runoilija Doris Kareva (s. 1958)/H. Mirka) Ivo Linna ja Rock Hotel pääsevät ääneen toisen kerran. Kyseessä on countrysävyinen ja vähän sellainen moneen kertaan sävelletty iskelmällinen rallatus. Sitten on vuorossa toinen levyn yleisliittolainen naistähti, Marju Länik (s. 1957) ja Kontakt. Mikk Targon (s. 1959) säveltämä ja sanoittama Mäng (tästä linkistä) on kaunis ja pateettinen popiskelmä. Levyn lopettaa kummallinen tapaus. Heini Vaikmaan (s. 1958) säveltämä ja sanoittama, Karl Madisin (s. 1958) Mahavokin säetyksellä laulama Tulemata jäänud sisältyi nimittäin jo sarjan edelliseen osaan, mutta tässä se julkaistaan jostain syystä uudestaan – tosin eri versiona. Tästä linkistä kuulette, että kohtuuhieno biisi se kuitenkin on.
Kannen on sarjan edellisten kansien tavoin suunnitellut E. Väli. Tekstit ovat tällä kertaa venäjän lisäksi myös viroksi –lyhyen esittelun on kirjoittanut varmaankin Madis Salum, levyn toimittaja.

Eesti pop IV

 

Vuonna 1984 ilmestynyt Eesti pop III sisälsi Tarton musiikkipäivien antia vuodelta 1982. Samana vuonna ilmestynyt Eesti pop IV (Melodija C60 20921 008) sisältää Tarton festareiden materiaalia vuodelta 1983, Vanemuisen konsertttisalista äänitettynä. Nyt kirjo on vähän laajempi.
A-puolen aloittaa Rujan Urmas Alender (1953–1994) poikkeuksellisesti Kaseken solistina – biisi Sõbra käsi (eli Ystävän käsi – tästä linkistä) on Alenderin kynästä kokonaan – vähän Alenderille ominaista paatoksellista mutta ihan kelpoa progea. Seuraavana on vuorossa Mahavok, jonka laid-back-fiiliksinen Tulemata jäänud (tästä linkistä) on Heini Vaikmaan (s. 1958) käsialaa, eikä niin täynnä kasarisyntikoiden äänivallia kuin Mahavok normaalisti. Elektran esittämä Vaat, mis juhtus (Agu Tammeorg (s. 1957) – Ott Arder (1950–2004)) on aika svengaavaa rockia, jossa on pieniä progesävyjäkin. Levypuolen lopettaa Totu Coolin ainoa neukkuaikana vinyylille päässyt biisi. Itse asiassa taitaa olla niin, että kyseessä oli vain tälle keikalle tehty tilaipäiskokoonpano. Hardi Volmer (s. 1957) laulaa sanoittamansa J. Geils Bandin Seth Justmanin Üks kama kõik.
B-puolen avaa hieno Kaseken instrumentaalinen progeviritelmä A-variant, jonka on säveltänyt Erkki-Sven Tüür (s. 1959). Sitä seuraa pitkä Margus Kappelin (s. 1956), Ain Vartsin (s. 1959) ja Riho Sibulin (s. 1958) muodostaman trion Park (Kappel), jossa varsinkin Sibul pääsee näyttämään kitaristin taitojaan. Levyn päättää Radarin Samba (Sergei Pedersen (s. 1953)), joka on nimensä mukaisesti jonkinlainen progeversio sambasta. Radar voitti muuten vuoden 1983 festareilla melkein kaikki palkinnot, joita oli Tartossa joka vuosi tarjolla niin paljon, etten jaksa edes luetella.  Nämä asiat voitte tarkastaa vuonna 2009 ilmestyneestä kiinnostavasta kirjasta Tartu muusikapäevad 30.
Kaikkineen tämä on aika hieno levy virolaisen 1980-luvun alun rockin aatelisilta. Kannattaa siis poimia talteen, jos on vähääkään kiinnostunut virolaisen rockin perushistoriasta.
Kansitekstit ovat vain venäjäksi – mukaan lukien Madis Salumin (1955–2009) esittelyteksti. Ja levyn neukkumaiset väliaplodit taitavat muuten olla studion käsialaa.
Tylsähkön kannen on suunnitellut E. Väli (?), jonka käsialaa edellinenkin Eesti pop oli.

Kontsert eesti muusikast

Mikäli varsinaiseen raamattuuni, Eesti vinüüliplaatide diskograafia 1954–20102 (Eesti rahvusraamatikogu 2011) on uskomista, on tämä 10-tuumainen kokoelma-LP Konsert eesti muusikast (Ligo/Melodija Д-3468-9, 1956) järjestyksessään neljäs ilmestynyt neuvostoaikainen virolaisen populaarimusiikin vinyylilevytys. 
A-puolen avaus menee kuitenkin klassiselle puolelle: Miina Härman (1864–1951) säveltämä ja Anna Haavan (1864–1957) sanoittama Kui sa tuled, too mul' lilli on varsin kaunis ja harmoninen RAM:in (Eesti NSV Riiklik Akadeemiline Meeskoor) vokaalikvartetin esitys. Tästä linkistä joku hassu tuoreehko koulujuttu. Biisiä seuraa saman lauluyhtyeen kansanlaulu, varsinainen virolainen standardi Vändra polka, josta on tehty myöhemmin useita sovituksia ja levytyksiä. Tästä linkistä esimerkiksi Veikko Ahvenaisen versio. Samaa kansanlaululinjaa jatkaa Virulaste tants – edelleenkin saman kvartetin esityksenä, standardi sekin. Sitten on vuorossa Georg Ots (1920–1975), joka esittää ensin Valter Ojakäärin (s. 1923) säveltämän ja kirjailija Adolf Rammon (1922–1998) sanoittaman kauniin iskelmän Laula talle. Sitä seuraa Otsin pirtsakka laulelma Vedurid, jonka on säveltänyt klassisista sävellyksistään tunnettu Jaan Koha (1929–1993) ja sanoittanut runoilija Kalju Kangur (1925–1989). A-puolen päättää railakas mutta auttamattoman tylsän joutavanpäiväinen instrumentaalibiisi, jota ei edes mainita etiketissä, joten säveltäjästä minulla ei ole hajuakaan.

Anna Haava ja vanha visiittikortti.

B-puolen aloittaa klassisen musiikin kansallisromantikkona tunnetun Edgar Arron (1911–1978) kansanrunoon säveltämä Lähme kiigele, jonka esittää Eesti Raadio segakoor. Seuraavakin biisi Kaera-Jaan on virolaista kansanmusiikkia, tässä Eesti Raadio estraadiorgesterin instrumentaaliversiona. Tästä linkistä tuoreehko tanssiryhmä Sõleken esitys.

Edgar Arro.

Mutta sitten mennään taas enemmän iskelmän puolelle: Ojakäärin säveltämä ja A. Meeritsin (?) sekä Heldur Karmon (1927–1997) sanoittama Mängi pillimees – vähän kansanlaulumainen tosin sekin. Samaa voi sanoa Otsin seuraavasta hevosmaisesta biisistä Heinaveol (tästä linkistä), jonka Ots levytti myöhemmin myös Suomessa. Sävelmä on Ülo Raudmäen (1923–1990) ja sanat Aksel Pajupuun (1926–2009). Sitten on vuorossa Eesti Raadio naisvokaalansambel johtajanaan Jüri Variste (1907–1989): Lahkumisvalss (Harri Otsa (1926–2001) ja Heldur Karmo) on viehättävän vanhaa valssahtelua – ei toki sen kummempaa. Sama lauluyhtye päättää levyn A. Neggon (?) säveltämän ja sanoittaman Teekonnalaulin rivakalla rytmillä. 

Taustoja levyllä soittaa Rostislav Merkulovin (1912–1978) johtama Eesti Raadio estraadiorkester, virolaisen viihdemusiikin perusbändi. 

Levy on siis aikamoinen sekasotku klassista, kansanmusiikkia ja iskelmää, eikä mitään erityisiä kohokohtia ole. Intohimoiselle Otsin harrastajalle on kuitenkin tarjolla neljä kohtuullisen varhaista biisiä.
 

Levy ilmestyi alun perin Riiassa Ligo-merkin alla (Melodija aloitti vasta myöhemmin), mutta minun löytämässäni kappaleessa on jo Melodijan etiketit ja standardipussi, joten kyse on myöhemmästä painoksesta.