Kun tanssiyhtye Suveniir pääsi toista ja viimeistä kertaa neuvostoaikana äänilevystudioon, oli useammasta solistista päätynyt naisten suursuosikki Olev Vestmann (1944–2004) yhtyeen ainoaksi solistiksi – hänen nimensäkin nousi levynkanteen vuoden 1987 albumilla Olev Vestmann & Suveniir (Melodija C60 26127 005). Bändissäkin tapahtui muutoksia. Jüri Rosenfeld (s. 1956) korvasi Viktor Loikun kitarassa ja Peeter Jaska Juhan Süttin bassossa. Heldur Jõgiojan kosketinsoittimia vahvisti lisäksi Ülar Tikk. Uudet tulokkaat olivat kovan luokan musiikkimiehiä, vaan eipä tuo missään näy. Suveniirin toinen LP on itse asiassa vieläkin huonompi kuin ensimmäinen. Kappaleet ovat pelkkää tasapaksua tanssijööttiä, eikä mitään kohokohtia ole. Vähän vaihtelua tuo se, että mukana on pari kreikkalaishittiä: Mikis Theodorakisin (s. 1925) Sind vaadates eli Sinua katsellessa (en tunnista) ja G. Moustakisin Kord kevadööl eli Kerran kevätyönä (en tunnista myöskään). Muitakin covereita on mukana: latvialaisen hittinikkarin – muun muassa Miljoona ruusua – Raimonds Paulsin (s. 1936) tekopirteä merimiesbiisi Meri on mu elu (en tunnista), jugoslavialaisen A. Vuckovicin Tähevalgus kodutalus (en tunnista), Suomessakin paljon levytetyn saksalaisen Gerhard Winklerin (1906–1977) Purpurroosid (en tunnista), jugoslavialaisen Z. Runicin Mees ja naine (en tunnista) ja latvialaisen tangokuninkaan Oscar Strokin (1892–1975) Mu viimane tango (en tunnista tätäkään, vaikka Reijo Taipale onkin levyttänyt tämän vuonna 1976 nimellä Viimeinen tangoni, mutta ehkä tämä nyt sitten on se levyn huippuhetki). Lisäksi mukana on Jõgiojan säveltämä Mu armastus, Vestmannin säveltämä Sireli puhkemispäev sekä trad. Armastuse tähed.
Jos joku nyt innostuisi Suveniiria tai Vestmannia harrastamaan, niin voin varoittaa, että pitkin 1990-lukua ja vielä 2000-luvullakin ilmestyi sekä Suveniirilta että Vestmannilta lukuisia kasetteja ja CD:tä. Jos haluaa vahvistaa käsityksensä Vestmannin laulajanluonnosta, ilmestyi vuonna 2009 3CD:n boxi hänen suosituimpia biisejään. Minä en aio sitä hankkia.
Ai niin, kannen suunnitellut Tiina Koha on hänkin ammattimainen graafinen suunnittelija, mikä ei lopputuloksessa juurikaan näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti